sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit

Taskunovellit, toim. Vilja-Tuulia Huotarinen.
Karisto 2013. 137 s.

Flip-flop-kenkien tasaista läpsytystä, ikäviä paljastuksia Slam bookissa ja mahakumpu, jonka päältä lasketellaan talvisin. Nämä kaikki erilaiset, hassunkurisetkin palaset löytyvät samojen kansien välistä: Taskunovelleista (Karisto, 2013). Vilja-Tuulia Huotarisen kokoamasta pienestä novellikokoelmasta löytyy yhdentoista kirjailijan ja yhden sarjakuvataiteilijan laatimia novelleja. Kokoelmaan ovat kirjoittaneet Riku Korhonen, Rosa Meriläinen, Tuomas Kyrö, Petri Tamminen, Eino Santanen, Anu Holapainen, Tiina Raevaara, Ville Hyttönen, Sirpa Kähkönen, Taija Tuominen, Laura Lindstedt ja sarjakuvan piirtänyt Tommi Mustari.Teos on osa Nuoren Voiman Liiton Novelli Palaa! -hanketta.

Valitsin Taskunovellit luettavakseni, koska halusin lyhyttä ja sujuvaa luettavaa. Kokoelman novellit ovatkin hyvin napakoita ja näin ollen kokoelman lukee hetkessä. Sitä vastoin en voi täysin yhtyä takakannen lupailuun: Taskunovellin lukaisee nopeasti, mutta jälkimaku säilyy pitkään. Koko loppuelämän? Minuun yksikään novelli ei jymäyttänyt niin voimakasta jälkeä, että ne pysyisivät mielessä kovin pitkään. Yksi syy tähän lienee usean muunkin bloggaajan, kuten Kirsin, toteamus punaisen langan, teeman, puuttumisesta. Novellikokoelma on harmillisen sirpaleinen, ja siksi novellit jäävät ilmaan leijumaan yksi toisensa jälkeen. Lisäksi aika moni novelli jäi mielestäni (flip)-flopiksi. Kaikista isoin pettymys oli se eniten odottamani, Tuomas Kyrön Kaksijakoinen Raimo. Novelli kertoo todella lihavasta miehestä, joka tarvitsee kahta taloa asunnokseen: ensimmäiseen asetellaan vatsa ja toiseen mahtuu takamus. Novelli on tarkoitettu yliampuvaksi, ei todesta otettavaksi, mutta mielestäni paukkupommeja on liikaa ja hauskuus alkoi ärsyttää jo alkuvaiheessa. Petri Tammisen novelli Erään ihailijan päiväkirjasta jätti sekin minut pakkasilmaan, vaikka miehen itseironia kirjoittaa ihailijana itsestään olikin omalla tavallaan ihan hauskaa. Silti se jokin puuttui. 

Vaikka useasta novellista jäi tunne, että ne on kirjoitettu löysin rantein, joukkoon mahtuu kuitenkin myös mieluisia novelleja. Kaikista eniten pidin Laura Lindstedtin novellista SLAM BOOK eli kertomus siitä kuinka sinun isäsi nussi hänen äitiänsä. Se kertoo koululuokassa kädestä käteen kiertävästä Slam bookista (tai slämystä, kuten sitä minun peruskouluaikoinani kutsuttiin), jonka eräälle sivulle kirjoitetaan ikävä paljastus. Juorut lennähtävät ilmaan ja niin oppilas on yksin. Erotettuna. Merkittynä. Lindstedtin novelli kuvaa taidokkaasti oppilaiden välisiä suhteita ja koulumaailmaa. Tosin novellin nimestä saisi vieläkin ytimekkäämmän pelkkänä Slam bookina.

Mieleeni jäivät myös Sirpa Kähkösen Sorbettisydän ja jostain syystä myös Eino Santasen Nyt ulos ja tapaamaan ihmisiä, Pekka!, vaikka en lukiessani pitänyt sitä kovin erikoisena novellina. Sorbettisydämessä viehättää etenkin sen rytmi, joka syntyy  flip-flop-kenkien toistuvasta läpsytyksestä. Se jää mieleen soimaan juuri niin kuin Morrellakin. Sorbettisydän onnistuu lyhyen mitankin aikana ihastuttamaan ja hellyyttämään niin kuin teinitytön sydämessä puristaa rakkaus. Flip-flop, pronssinväriset sandaalit, punakultainen hiekka, tuuleton, helteestä kyltynyt ilma ja raukea meri. 

Taskunovellit on oivallinen kokoelma yläkoulun äidinkielen opettajille, jotka kaipaavat nuorille sopivia novelleja tunneille. Kokoelman novellit ovat napakoita ja helppoa luettavaa niillekin nuorille, jotka lukevat vähän. Taskunovelleista saa myös näppärästi tuntua siitä, millainen kirjoitustyyli on ominainen kullekin kirjailijalle. 

Yllä mainittujen bloggaajien lisäksi Taskunovelleista on kirjoittanut Valkoinen kirahviHanna ja Jokke

5 kommenttia:

  1. Sama suosikki kuin sinulla, Slam book - ja myös sama inhokki, Kyrön Kaksijakoinen Raimo. Tuntuu ihan siltä, että Kyrö on unohtanut koko novellin ja sutaissut jotain kokoon viime hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten myös, pidin Slam bookista enkä pitänyt kaksijakoisuudesta.

      Poista
    2. Ihan samat fiilikset jäi minullakin Marjatta. Hälläväliä-asenne tuntui paistavan ikävästi läpi.

      Onpas meillä ollut samoja suosikkeja ja inhokkeja. :)

      Poista
  2. Näissä novelleissa tuntui taso vaihtelevan paljon. Kyrön novelli oli myös minun inhokkini. Suosikkini oli ehdottomasti Anu Holopaisen "Yksi kaksi kolme nejä viisi NYT!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Kaikkien novellien tapahtumia en enää edes muista.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!