F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Kultahattu (The Great Gatsby), F. Scott Fitzgerald.
Otava 2013 (ensimm. kerran Otavan julk. 1959. Alkujaan 1925).
suom. Marja Niiniluoto. 220 s. Seven-pokkari.


F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu (1925) valikoitui luettavakseni samasta syystä kuin niin monella muullakin: klassikko muiden lukemattomien joukossa. Ennakko-odotukseni olivat valoisat: tästä teoksesta saattaisin pitää. Hämyistä jazzia, kirpeitä ihmissuhteita ja loisteliaita juhlia. Ensimmäiset sivut kuitenkin kangertelivat. Minäkertojana oleva Nick Carraway asuu parhaat päivänsä nähneessä talossaan menestyksekkään Jay Gatsbyn naapurissa Long Islandilla. Carraway ei onnistu herättämään kiinnostustani. Hänessä ei ole ainuttakaan jännittävää koukkua, joka saisi minut haluamaan jatkamaan matkaa hänen kanssaan. Noh, päästääkseni kurkkaamaan Gatsbyn kohuttuihin juhliin, joissa ovat ihan kaikki oli pysyttävä Carrawayn matkassa. 

Jay Gatsbyn ympärillä velloo huhujen viitta: Mistä hänen rikkautensa todellisuudessa ovat peräisin? Onko hän sittenkin varas? Entä onko totta, että mies olisi surmannut jonkun? Moni näistä jää harmillisesti arvoitukseksi, piiloon Gatsbyn valtavan talon utuisiin nurkkiin. Gatsby itsekään ei ole aito vaan itse koottu hahmo, juovuttavien juhlien salaperäinen isäntä. Kultahattu ei paljasta kuin hivenen tuosta hahmosta, sillä teoksen huomio on kesän traagisissa tapahtumissa. Gatsby haikailee vielä vuosienkin jälkeen suurta rakkauttaan, Daisyä. Kun mies saa tietää, että Daisy on Carrawayn pikkuserkku, hän pestaa naapurinsa auttamaan ja toimimaan rakkauden Amorin apulaisena. Gatsby nimittäin uskoo vahvasti, ettei Daisy ole koskaan lakannut rakastamasta häntä, vaikka nainen onkin nainut rikkaan Tomin. Rakkauden kaipuu paljastaa Gatsbyn sisällä kaikuvan suunnattoman tyhjyyden, jota loisteliaat juhlat ja iloiset ihmiset eivät ole täyttäneet. Rakkaus ja sen kaipuu ajavat henkilön jos toisenkin tekoihin, jotka muuttavat kaiken. 

Vanhahtava, tyylikkäästi harmaantunut kieli vaati keskittymään ja otsaan jää ryppyjä. En kokenut kieltä suinkaan huonona asiana vaan totuttautuminen vain vaatii lukijalta hieman lisäenergiaa. Kultahattu onnistui vasta loppupuolella hetkeksi herättämään innostukseni tai oikeastaan kertoja-Carraway -hän, jonka voisin listata mitäänsanomattomien kertojien listalle. Carrawayn, ainoan Gatsbyn ystävän, toiminta saa lopussa sympatiani. Tämän ansiosta mies onnistuu jäämään edes löyhästi mieleeni. Gatsby jää vahvimmin, mutten usko, että hänkään säilyy mielessä pitkään. Vaikka Gatsby on hahmona mystinen, hänestä puuttuu se jokin. Tarinaa olisi suonut vietävän syvemmälle, jolloin myös henkilöhahmot olisivat saaneet lisää väriä. Muihin henkilöhahmoihin oli vaikea päästä sisälle eivätkä he ehtineet herättää juurikaan tunteita, paitsi Daisy, josta en pitänyt. 

Kultahattu on ja jää oman aikansa merkittäväksi ihmis- ja yhteiskuntakuvaukseksi. Minun lukukokemuksenani se valitettavasti jää laihaksi tähdenlennoksi, joka ei onnistu nostattamaan ihastuksen huudahduksia huulille. Elokuvaversioita en ole nähnyt - pitäisinköhän niistä enemmän? 

Lurulla teos iski paremmin toisella lukukerralla (ehkä minunkin pitää kokeilla joskus uudelleen?), Saralla Kultahatun lukuarvo on noussut ajankulumisen myötä, Katri piti teoksesta kovasti ja Sannakin suosittelee klassikkoa luettavaksi. 






Kommentit

  1. Voi ihana Kultahattu sekä kirjana että elokuvana...kirjasta on tehty jo neljä eri elokuvaversiota, joista olen nähnyt uusimman ja varmaan toiseksi uusimman (?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä! Ohoh, en tiennytkään, että versioita on niin monta. Uusin täytyy katsoa joku päivä, sillä lukemassani teoksessa oli kansikuvana elokuvan kuva ja henkilöt vaikuttivat siinä kiiinnostavilta upeine 20-luvun pukuineen jne. Tietenkin myös Leonardo DiCaprion oleminen Gatsbynä.. ;)

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta! Minustakin lukukokemuksen anti tuntui nimenomaan laihalta ja petyin monen niin hehkuttamaan klassikkoon, mutta ajan kanssa on käynyt tosiaan niin että kirjan arvo on kasvanut mielessäni ja olen saanut huomata ettei tarina unohdu, päinvastoin.

    Elokuvia suosittelen, itse olen nähnyt ne Robert Redfordin ja Leonardo DiCaprion tähdittämät versiot, ja kumpikin on katsomisen arvoinen ehdottomasti. Kannattaa ehkä katsoa ne juuri tuossa järjestyksessä, Baz Luhrmannin runsaan ja visuaalisen version jälkeen tuo vanhempi versio voi tuntua vähän pliisulta vaikkei se oikeasti yhtään sellainen ole. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan on ollut samankaltainen lukukokemus ja laillasi minäkin petyin siihen, että jazz ja sen luoma tunnelma jää teoksessa vähälle. Saapa nähdä, miten minulla käy; kasvaako kirjan arvo mielessäni ajan kuluessa.

      Kiitos elokuvasuosituksista. Täytyy ehdottomasti nuo versiot katsoa joku viikonloppuilta. :)

      Poista
  3. Minäkin olen suunnitellut tämän lukemista. Elokuvasta en ole nähnyt kuin trailerin, mutta kirja kiinnostaa arviostasi huolimatta. Hämyisässä jazzin aikakaudessa on jotain kiehtovaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, ettei arvio vienyt kiinnostusta kirjan lukemiselta. :) Kultahattu kannattaa lukea, koska osalle se on nappilukukokemus ja osalle -kuten minulle- elämys jäi valjuksi. Olisin kaivannut teokseen enemmän jazzin rytmiä, sillä se jää lopulta harmillisesti vähäiseksi.

      Poista
  4. Minä tosiaan pidin tästä, mutta pidin kirjan lopun yllättävyydestä ja siitä, mitä tuntui jäävän rivien väliin. Alku tosin oli hitusen tympeä. Mutta makuasioitahan nämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua loppu ei jostain syystä yllättänyt, mutta pidin viimeisistä sanoista ja niiden luomasta haikeasta tunnelmasta. Jep, outoa olisi, jos kaikki tykkäsivät kaikesta :)

      Poista
  5. Aijai, tämäkin odottaa kirjahyllyssä, joten palaan tähänkin tekstiin myöhemmin :)

    1Q84 1 ja 2 on nyt muuten loppusuoralla. Lukeminen on ollut hitaanlaista, olen lueskellut sen ohella muuta. Hämmentävä, hieno opus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, minunkin hyllyssä odottelee vaikka mitä! ;)

      Oioi, mahtava kuulla! Minä en pystynyt lukemaan 1 ja 2 osan aikana muuta, mutta kolmosta en pystynyt lukemaan koko aikaa vaan luin välillä muuta. Innolla odotan bloggaustasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!