sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Markus Zusak: Kirjavaras


Kirjavaras (The Book Thief), Markus Zusak.
Otava 2014 (2008, alkukiel. 2005).
suom. Pirkko Biström. 556 s. Seven-pokkarit.


Uupunut mutta helpottunut bloggaaja täällä hei. Viime viikot ovat olleet niin työntäyteisiä, että kirjojen luku on ollut varsin tahmeaa. Monien aine- ja koepinkkojen jälkeen kirjojen lukeminen ei ole enää iltaisin vetänyt puoleensa. Nyt, kun voi töiden puolesta hengähtää helpotuksesta, olen alkanut elvyttää lukuintoa. Raskaat kirjat ovat saaneet hetkeksi siirtyä syrjään, ja olen sen sijaan kaivannut kevyempää kirjallisuutta. Niinpä tällä hetkellä Riikka Pulkkisen uusin Iris Lempivaaran levoton ja painava sydän antaa tekohengitystä tämän bloggaajan lukuinnolle. Tyystin ei toukokuu ole kuitenkaan ollut kirjaton vaan arviojonosta löytyy Marjo Niemen esikoisteos Juostu maaa ja Tuula Karjalaisen Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta. Näitä ennen on palattava huhtikuuhun saakka, jolloin luin Markus Zusakin kehuttua Kirjavarasta.

Huone kutistui tasaisesti, kun kirjavaras pystyi muutaman pienen askelen jälkeen koskettamaan hyllyjä. Hän pyyhkäisi ensimmäistä hyllyllistä kädenselällään kuunnellen liukuvien sormenkynsiensä rahinaa jokaisen kirjan selkäydintä pitkin. Se kuulosti soittimelta tai juoksevien jalkojen säveliltä.

Liesel matkustaa junassa äitinsä ja veljensä kanssa, natsi-Saksan maisemat vilisevät ulkopuolella. Matkan aikana Liesel katsoo Kuolemaa silmästä silmään, kun tämä nappaa veljen mukaansa. Tyttö ei näe enää koskaan myöskään äitiään, sillä Liesel muuttaa asumaan ottovanhempiensa, Hansin ja Rosan, luokse. Veli ja kauhut seuraavat Lieseliä uniin, mutta painajaiset alkavat hiljalleen väistyä, kun Hans alkaa yön hämäryydessä opettaa tyttöä lukemaan. Sanat rauhoittavat. Kuolema ei kuitenkaan jätä Lieseliä eikä ketään muutakaan. Sen työ ei natsi-Saksan mustilla kaduilla lopu. Eräässä pommisuojassa on kuitenkin pieni tyttö, joka rauhoittaa ihmisiä lukemalla.

Kirjavaras on teos, jonka sivuilta aistii vahvana ihmisten pelon ja ajan kauhut. Itse tartuin mielelläni teokseen iltaisin ja nautin kovasti sen lukemisesta, vaikka myönnän paikoin meinanneeni uuvahtaa. Kerronta kuitenkin onnistuu aina saamaan uutta puhtia. Vaarana kuitenkin on takertua vaahtokarkkimaiseen tahmaan, mutta minua nämä eivät tällä kertaa haitanneet juuri lainkaan. Minä vain luin ja nautin: sitähän lukeminen parhaimmillaan on. Pidin kovasti Zusakin kielestä ja erilaisesta kertojaratkaisusta, Kuolemasta. Nyt, kun teoksen lukemisesta on kulunut jo lähes kuukausi, huomaan, miten sen yksityiskohdat, lukemisen aikana koetut tunteet ja heränneet ajatukset, ovat unohtuneet. Kirjavaras ei ehkä ole minun kirjavuoteni väkevimpiä teoksia, mutta toiveikkaan lukukokemuksen se tarjoaa. 

10 kommenttia:

  1. Varsin samoja fiiliksiä lukemisen suhteen (ja myös Kirjavarkaan suhteen, ei jättänyt lopulta mitään äärettömän vahvaa jälkimakua) ja luvussa Mad about The Boy. Hömppäkausi tekee välillä hyvää niin lukijalle kuin lukuinnollekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minäkin olen suunnitellut kys. kirjan lukemista, vaikka luenkin nykyään äärettömän vähän chicklitiä. Tällä hetkellä ei tosiaan uppoa oikein muu, kun lukeminen jumittaa. Toivottavasti kesäloman koittaessa intoa taas löytyisi. :)

      Poista
  2. Tykkäsin Kirjavarkaasta kovasti! Ymmärrän, että se saattaa jättää olon hieman "vajaaksi", mutta minulle oli just hyvä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Kirjavaras tarjosi mainion lukukokemuksen juuri lukuhetkellä. Näin jälkeenpäin huomaa, ettei teos jäänyt vahvasti mieleen, mutta mitäpä siitä: tärkeintä, että on nauttinut lukuhetkellä. Kiva kuulla, että sinuun iski! :)

      Poista
  3. Minäkin luin tämän nyt kevään aikana. Tykkäsin kyllä paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla olisi saattanut jäädä tyystin huomaamatta näin mahtava kirja, ellei elokuva olisi nostattanut kirjaa esiin. Nyt sitten voisi katsoa, millainen leffa on.

      Poista
  4. Minulle tämä oli lukuhetkellä (aeb eli aikaan ennen blogia, tammikuussa 2010) napakymppi <3 Haluan lukea kirjan uudelleen, jotta saan sen tuotua blogiini, kieltämättä vähän jännittää tuntuuko kirja edelleen samanlaiselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne, minä karttelen joidenkin kirjojen uudelleen lukemista, koska pelkään, etten pidä teoksesta enää. Tosin en -ehkä juuri siksi- lue kirjoja juurikaan uudelleen. Kirjavaras on kyllä kannattava lukuvalinta. :)

      Poista
  5. Kirjan aihe kuulostaa mielenkiintoiselta.. Olen tätä kaupassa ja kirjastossa käsissäni käännellyt, ei ole vaan (vielä) halunut matkaani.

    Pian soi 'Jo joutui armas'! Mukavia kevätjuhlia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jonain päivänä ;) Toivottavasti Kirjavaras jonain päivänä päätyy yöpöydällesi lukupinoon. Omaan lukufiilikseen napsahti täydellisesti, vaikkei kirja enää jälkikäteen herätäkään vahvoja tunteita ja ajatuksia.

      Oi, kiitos! Vielä neljä päivää ja sitten.. :)

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!