torstai 1. toukokuuta 2014

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Yhden promillen juttuja, Terhi Rannela.
Otava 2012. 110 s.


- Tuoko minun pitäisi juoda?
- Niin.
- Epäilyttävän näköistä.
- Porkkanamehuako pitäisi pojalle tarjota? Jos haluat tietää, miten prinssi sai
Tuhkimonsa, luotat minnuun.
- Isältä jäi lapsena kertomatta, että prinssi oli jurrissa, murahdan ja kaadan juoman kurkustani alas yhdellä kulauksella.
- Ei kai se muuten olisi uskaltanut sovittaa sitä kenkää niiden mimmien jalkaan.

Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja (2012) on ysitoistapäkki: 19 kosteaa novellia nuorten elämästä. Näiden novellien lukuohjeeksi on annettu seuraava: Nauti kerralla enintään muutama annos. Jaa käyttö ainakin kolmeen tai useampaan päivään. Suositeltava kertakäytön maksimi 5-7 annosta. Riskirajat ovat ohjearvoja ja yksilölliset erot voivat olla suuria. Lyhyissä novelleissa alkoholi on esillä nuorten elämässä eri tavoin. Tyttö kuluttaa kaikki rahansa bilehumuun ja joutuu velkakierteeseen, toinen tokaisee humalaiselle miehelle suorat sanat, kolmas koittaa selvitä alholisti-isänsä kanssa ja eräs tyttöporukka ilmiantaa internetissä nuoria tyttöjä vikitteleviä miehiä poliisille. Poika piirtää pultsarin muotokuvan puistossa, yksinhuoltajaäiti ostaa pojalleenkin mäyräkoiran viikonlopuksi ja koulunkäynti kärsii, tyttöystävän humala on jättänyt jäljen poikaystävän silmään. Novellit ovat kurkistusaukkoja suomalaisperheiden ja -nuorten yksityiselämään: pala sitä sievien kukkaverhojen taa jäävää karua todellisuutta, jota ei muuten ehkä huomaisi ja näkisi.

Yhden promillen juttuja tuo esille paitsi nuorten elämää myös suomalaista alkoholikulttuuria. Ensimmäiseen novelliin voi samastua lukija jos toinenkin, joka kerran on ollut juhlissa vesilinjalla. Juomattomuus on silloin usein muiden kuin veteen tyytyvän "ongelma". Rannelan kynänjälki ei ole kuitenkaan huutomerkkejä toisensa perään. Ne eivät osoita ketään syyttäen, eivät saarnaa, eivät opeta. Sen sijaan novellit tuovat esiin viinahuurut ja sen tuomat ongelmat, jotka ovat osa niin monen nuoren elämää. Tuopa yksi niistä esiin myös, millainen apu alkoholilla voi olla ujolle nuorelle. Novellit jättävät lukijan pohtimaan lukemaansa ja sitä, millainen valta alkoholilla on.

Lyhyiden novellien ansiosta teokseen on vaivatonta tarttua. Teos ei ole pelkästään nuorille vaan antaa näkökulmia myös aikuiselle lukijalle. Oiva lukupaketti se olisikin teini-ikäisen vanhemmille. Itse suosittelen tätä usein nuorille, ja olen kuullut heiltä paljon positiivista palautetta teoksesta. Jo pelkästään teoksen kansi ja nimi vetävät nuorta lukijaa puoleensa kärpäspaperin tavoin. 

Kirja on omistettu kaikille niille, joilla on rohkeutta vastustaa ryhmäpainetta. Tätä kirjaa ei kuitenkaan kannata vastustaa vaan siihen toivoo monen tarttuvan. Vaikka heti huomenna, alkavan toukokuisen viikonlopun kunniaksi. 

Muuallakin ollaan vaikututtu. Kurkkaa, mitä ovat kirjoittaneet AnniPaula ja Opuscolo.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!