tiistai 10. kesäkuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän


Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän,
Riikka Pulkkinen. Otava 2014. 174 s.

- Mä kuuntelen päivät murheita, että saisin rahaa. Sitten menen kuluttamaan sitä rahaa. Ja sitten saan elämäni solmuun, ja mun on tultava tänne kertomaan murheita. Ja sitten mun on tehtävä enemmän töitä eli kuunneltava enemmän murheita, jotta olisi enemmän rahaa, jotta voisin useammin tulla tänne kertomaan näitä murheita. Eikä se sinusta kuulosta... vähän hullulta?
Terapeutti - hänen nimensä oli Marketta - naurahti.
- Minusta, noin ylimalkaan, äkkiseltään, hän sanoi ja piti pienen taidepaussin. - Minusta se kuulostaa elämältä. Voimme aloittaa vaikka siitä.

Riikka Pulkkisen neljäs teos Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014) on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena Kauneus ja Terveys -lehdessä. Minua tämä chick lit -kirjallisuutta parodisoiva teos houkutteli jo ihan siitäkin syystä, että olen lukenut myös muut Pulkkisen teokset: Vieraan, Tottan ja Rajan. Toisekseen kaipasin toukokuussa kepeää luettavaa ja sitähän tämä pieni huulipunasuukoin pusutettu teos on.

Iiris Lempivaara on nainen, joka korkokengät kopisten vielä etsii omaa tietään. Hän on päättäväisen, esikoistaan odottavan siskonsa vastakohta. Kun mies paukauttaa seitsemän vuoden yhteiselon jälkeen, ettei ole koskaan Iristä rakastanutkaan, Iiriksen hellimät tulevaisuudenhaaveet lapsista ja auvoisesta perhe-elämästä kariutuvat. Apuun rientävät sinkkunaisen tehotytöt, rakkaat ystävät. Ja mikäs sydänsuruihin paremmin auttaisi elleivät uudet korkokengät, joiden koroilla voi tanssahdella itsevarmana särkyneen sydämen palasten päältä -ainakin siihen asti, kunnes vanha rakkaus kävelee ostoskeskuksessa vastaan. Iiris saa uusi näkökulmia muuttuneeseen elämäänsä myös naapurin iäkkäältä, lempeältä leskeltä ja työpaikaltaan toimiessaan koulupsykologina.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on kirjoitettu rennoin ja ilakoivin ottein. Se on yhtä pehmeää ja kevyen makeaa kuin vaahtokarkki. Minusta oli ihanaa lukea ja kokea kevyempi puoli Pulkkisesta, sillä edellisessä teoksessa, Vieraassa, kieli alkoi tuntua liian harkitulta ja hiotulta. Vaikka nykyään tartun todella harvoin chick lit -kirjallisuuteen, viihdyin Pulkkisen teosta lukiessani. En voi sanoa siitä tulleen uutta lempikirjaani, mutta teosta voi hyvillä mielin tarjota suklaakonvehdin tavoin maisteltavaksi etenkin naislukijoille - myös niille, jotka tämän tyylistä kirjallisuutta harvemmin lukevat. Iiriksen elämä tarraa mukaansa ja hykerryttää mutta antaa myös syvällistäkin ajateltavaa. Maltoitko viimeksi ystävääsi tavatessasi kuunnella häntä vai keskityitkö pelkästään oman elämäsi pyörremyrskyihin? Tarjositko olkapäätä vai hukutitko ystäväsi minäminäminä-aaltoihin? Uuden elämänvaiheen hyväksyminen ja vanhan taaksejättäminen ei koskaan herätä vain yhtä tunnetta vaan on kokonainen väripaletti: iloa, haikeutta, surua, pelkoa, onnea. Kun Iriksen suhde murenee ja sisko kertoo perheenlisäyksestä, on hänen uskallettava tarttua koko tunteiden väripalettiin. Siitäkin huolimatta, että lapsuuden mansikkahuulinen ja kikattava sisko, jonka kanssa juostiin hippaa, on kasvamassa vastuulliseen vanhemmuuteen ja avaamassa oven uuteen elämänvaiheeseen.

Suosittelen nappaamaan kesäkassiin mansikoiden ja kuohuvan joukkoon, kun lähdet omien tehotyttöjesi kanssa auringon paahtamille kaduille tai rannalle.

Pulkkisen uutukaista on luettu blogistaniassa huiman paljon. Tässä vain pari, erilaista linkkiä, joista löytyy linkkauksia muihin blogeihin: Elina ja Liisa.

4 kommenttia:

  1. Mansikat, kuohuva ja suklaa sopivatkin hyvin Iiris Lempivaaran seuraksi. Minä pidin tästä paljon - tai niin paljon kuin nyt voin viihdekirjallisuudesta pitää. Mielestäni Iiris Lempivaara oli raikas ja fiksusti kepeä ja voisin lukea Pulkkiselta enemmänkin tällaista höpöä. Kovin monelta muulta en. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me molemmat taisimme painiskella chick-litin kanssa. Luen sitä nykyään harvoin mutta Pulkkisen teos yllätti tosiaan positiivisesti ja minäkin voisin kuvitella lukevani tällaista häneltä lisää. Fiksun kepeä kuvaa teosta mainiosti! Irikseen voi varmasti moni samastua.

      Poista
  2. Juuri samaa mieltä kuin sinä ja Katja - raikas! Ja sitä syvällisyyttäkin tuli mukaan, mielstäni aidompana kuin Pulkksien aiemmissa kirjoissa. Tuntuu, että lapsen saaminen on vaikuttanut Pulkkisen tyyliin todella positiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi hyvin olla. Muutos on mieluinen, sillä Vieraan jälkeen itseäni vähän pelotti, ovatko fiilikset seuraavienkin teosten kohdalla samanlaisia. Onneksi näin ei käynyt.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!