tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta


Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta, Tuula Karjalainen.
Tammi 2013. 290 s. (lähteineen 302 s.).
Ulkoasu ja taitto: Timo Numminen.



Paljastin huhtikuisessa postauksessani tietämykseni Tove Janssonista olevan varsin vähäiset. Mikäs olisikaan parempi vuosi paikata aukkoja kuin juhlavuosi! Aloitin itseni sivistämisen ensimmäisellä Tovesta tehdystä suomalaisesta elämäkerrasta, jonka taidehistorioitsija Tuula Karjalainen on kirjoittanut. Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013) -elämäkerran lukemisesta on jo tosin kulunut aikaa kuukausi. Aion napata kesän aikana luettavaksi vielä jokin toinenkin Janssonista kertovan teoksen, sillä niitähän riittää. Parin viikon päästä aion myös matkata vihdoin Helsinkiin ja katsastaa Ateneumissa oleva Janssonin näyttely.

Karjalaisen teos etenee ihmisen elämänkaaren mukaan aina ajasta ennen Toven syntymää tämän kuolemaan. Kuten elämäkerran nimikin, Tee työtä ja rakasta, paljastaa, valottaa se etenkin juuri näitä kahta asiaa. Nuo sanat Tove aikanaan kirjoitti omaan ex librikseensä. Tovelle työ on ollut kaikki kaikessa ja hän on paljon muutakin kuin muumien luoja: taidemaalari, pila- ja sarjakuvapiirtäjä, kirjailija, runoilija ja paljon muuta. Elämäkertaan on valittu huikeita kuvia Toven tuotoksista ja ne värittävät lukijan matkaa hempeän kukkakedon lailla. Pidin paljon siitä, että Karjalainen analysoi valitsemiaan Toven taideteoksia, sillä ainakin itse koin runsaasti ahaa-elämyksiä. Karjalainen löytää taiteesta viitteitä Toven yksityiselämään ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin. En voinut saada kyllikseni huokaillessani Toven taidokasta kynänjälkeä, viivaa ja värejä ja tutkaillessani pienimpiäkin yksityiskohtia, joita Toven taiteesta löytyy runsaasti. Välillä taidekuvien tutkailu meinasi jo varastaa huomiota itse tekstiltä. 

Kaikista niukin tietämykseni on Toven yksityiselämästä, minkä vuoksi novellien lukeminen on tuntunut välillä haastavalta, kun en ole osannut yhdistää viittauksia Toven elämään. Karjalainen korostaa Toven ja äiti Hamin välistä suhdetta hyvin läheiseksi. Sen sijaan välit taiteilijaisän kanssa ovat olleet riitaisat. Lukija pääsee osallisiksi monille matkoille, sillä Tove rakasti matkustamista ja haaveilikin omasta asunnosta ulkomailla. Karjalainen tuo hellävaroen esille myös Toven rakkauselämää: niin hetero- kuin homoseksuaalisuhteita. Toven ensimmäinen naispuolinen rakastettu Vivica Bandler innoitti Toven luomaan Muumeista tutun Viuhdin. Sen sijaan Tiuhti on salanimi Tovelle. Näin kukaan ei voinut aavistaa, mikä oli piirretyn yksinäisen Tiuhdin merkitys Toven kirjeissä Vivicalle kauas Amerikkaan. Tiedän jonkin verran, kuka Toven perheestä tai ystävistä on minkäkin muumihahmon takana, mutta Tiuhdin ja Viuhdin tarinaa tuli minulle uutena. Tovelle työ tuli ennen rakkautta, eikä hän Vivican jälkeen uskonut löytävänsä ketään vierelleen. Toisin kuitenkin kävi, kun Tove tapasi graafikko Tuulikki Pietilän, joka muumimaailmassa esiintyy erakkomaisena Tuutikkina. Yhdessä Tuulikin kanssa Tove vietti paljon aikaa rakkaalla Klovharun saarellaan, jossa he tekivät töitä vaatimattomassa mökissään.

Luin Karjalaisen elämäkertaa aika monena iltana ilman, että luin välissä muuta teosta. Ehkä juuri sen vuoksi kiinnitin huomiota toisteisuuteen, sillä joihinkin asioihin viitataan uudelleen myöhemmin. Tämä on kuitenkin ihan ymmärrettävää eikä pieni muistutus haitaksikaan toki ole etenkin, kun elämäkerta sattuu olemaan ensimmäiseni. Karjalainen on valinnut elämäkertaan paitsi Toven upeita taideteoksia myös kauniita kuvia tästä itsestään. Tove on pukeutunut tyylikkäästi ja harkitusti: usein istuviin korkeavyötäröisiin housuihin ja yksinkertaiseen yläosaan. Huomasin kirjastossa taannoin lehtiä lueskellessani, että uusimmasta Suomen Elle-lehdestä (06-07/2014) löytyykin muuten juttu Toven tyylistä. 

Tarjoaako Karjalaisen laatima elämäkerta sitten mitään uutta Tove Janssonista? Siihen minä olen huono vastaamaan näin ensikertalaisena, mutta muiden konkareiden mukaan eroja muihin elämäkertoihin löytyy, samoin uutta tietoa. Esimerkiksi lapsuudesta saakka muumeja ja myöhemmin erityisesti Tovea fanittanut Katri vertaa Tee työtä ja rakasta -teosta Boel Westin kirjoittamaan Tove Jansson elämäkertaan Sanat, kuvat, elämä. Katrin mukaan Westin teos on runsas, kun taas Karjalainen keskittyy nimenonaan Toven työhön ja ihmissuhteisiin. Kenties tartun itse seuraavaksi juuri tuohon Westin teokseen, sillä monet hehkuttavat erityisesti sitä.

Itse koen Tuula Karjalaisen teoksen olevan mainio valinta aloittaa tutustuminen Tove Janssoniin. Sitä voi hyvillämielin suositella niille, jotka eivät aiemmin ole Tovesta kertovia elämäkertoja lukeneet. Värikylläinen teos suorastaan kutsuu tarttumaan siihen, tutkimaan kuvia ja lukemaan. Vaikka tietoa on paljon, teos ei ole raskas. Teksti soljuu helposti meren aaltojen lailla eteenpäin. Tove Janssonin lailla minäkin lähden nyt ystävieni kanssa saareen viettämään yhteistä aikaa meren äärelle. Mukavaa viikkoa kaikille! 

Tee työtä ja rakasta -teoksesta ovat Katrin lisäksi kirjoittaneet muun muassa JaanaKatja ja Elina






11 kommenttia:

  1. Luin vähän aikaa sitten Westinin teoksen, ja tämä Karjalaisen odottaa hyllyssä. Haluan pitää ihan tarkoituksella hieman väliä kirjojen lukemisessa liian toisteisuuden vuoksi, mutta tämän juhlavuoden aikana kuitenkin tulen tämän lukemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahta Tove Jansson -elämäkertaa en minäkään pystyisi lukemaan peräjälkeen; lukunautinto kärsisi liikaa. Hih, me olemme tarttuneet juuri päinvastaisiin kirjoihin :-D Tuo Westinin teos on ehdottomasti luettava sittten, kun taas on oikea aika tarttua elämäkertaan.

      Poista
  2. Perusteellinen arvio, Kaisa! Minäkin kiittelen kirjan kuvitusta, joka oli hyvin tasapainossa tekstin kanssa. Suorastaan ahmin kirjan, koska se oli niin sujuvasti kirjoitettu ja siinä oli minulle paljon uutta tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä molemmilla taisi olla samantapainen "myöhäsherännäisyys" muumikirjojen ja Toven suhteen. Kuvitus oli huikeaa, siitä ei saanut kyllikseen. Samoin, teosta lukiessa avautui heti muutamia juttuja Viesti-novellikokoelmasta, jonka olin lukenut ennen elämäkertaa.

      Poista
  3. Kirjoitit tästä hyvin! Minusta tämä on ihan mainio kirja aloittaa, mutta juuri Sanat, kuvat, elämä on kuitenkin runsaampi ja minusta siitä syystä enemmän antava. Ja kun elämänkertojen jälkeen lukee Toven tuotantoa, niin niistä saa paljon itselleen ja pongaa sellaistakin, mitä ei ehkä elämänkerroista löydy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kannustava viimeinen kommenttisi! :) Tämä elämäkerta auttoi heti minua ymmärtämään novelleja, joita olin aiemmin lukenut Viesti-novellikokoelmasta ja varmasti niistä avautuisi nyt lisää, jos lukisi uudelleen. Siihen Westinin teokseen on ehdottomasti joskus tartuttava. Tällä hetkellä tekee mieli lukea jotain muumikirjaa (esim.Taikurin hattu on vielä lukematta) -kenties lainaankin huomenna kirjastosta jonkin niistä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Voi, tämä on odottanut hyllyssäni keväästä saakka. Yritän selättää ensin Westinin laajaa Sanat, kuvat, elämä -kirjaa, jonka senkin lukemiseen tuli määräämättömän pituinen kesätauko...

    Kirjoitat ihanasti tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selailin Westinin teosta eilen kirjastossa. Huh, runsas teos onkin! Lainasin sen sijaan Toven itsensä teoksia: Kuvanveistäjän tyttären ja Muumit ja suuri tuhotulva, josta arvio onkin piakkoin tulossa. Ja kiitos, Kaisa Reetta! :)

      Poista
  6. Minulla on sekä Westinin että Karjalaisen kirjoittamat kirjat Janssonista, mutta kumpaakaan en ole vielä lukenut. Oli pakko ostaa myös tuo Karjalaisen kirja, niin upealta se vaikutti selailun ja toki blogijuttujenkin perusteella. Kiva päästä tutustumaan paremmin myös Janssonin ei-muumilliseen tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsästin Karjalaisen teosta keväällä (en koskaan jaksa varata teoksia) ja sain kuin sainkin kirjastosta. Minulle tuli paljon uutta tietoa Janssonin muusta kuin muumituotannosta. Huikea monilahjakkuus. Ihanaa päästä pian näkemään noita töitä.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!