tiistai 15. heinäkuuta 2014

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice),
Jane Austen. Wsoy 1949 (englanninkiel. alkuteos 1813,
ensimmäinen suomenkiel. painos 1922. Päivö Taubertin tarkistama
painos 1949). suom. Sirkka-Liisa Norkko-Turja. 328 s.
Bon-pokkari, juhlapainos 200 v. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.



Monille Jane Austen on yksi kaikkien aikojen lempikirjailijoista. Minulla ei sen sijaan koskaan ole ollut minkäänlaista Austen-suhdetta, sillä häpeäkseni en ole katsonut edes filmatisointeja. Muistan, miten lukioikäisenä istuin auringossa ja yritin lukea lainaamaani Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Kesken jäi, sillä runsas henkilökaarti taisi sekoittaa pääni niin, että turhauduin. Päätin, että aloitan uudelleen sitten joskus. Noh, nyt se joskus koitti, sillä tämä klassikkoaukko on nolostuttanut jo kauan. Kiitos Ammalle, jolta sain kauniin vihreäkantisen juhlapainoksen, sillä hyllyssä keikkuva nätti teos varmasti nopeutti klassikkoon tarttumista. ;)

Ylpeys ja ennakkoluulo tarrasi mukaansa huomattavasti paremmin kuin vuosia, vuosia sitten eikä mittava henkilömäärä aiheuttanut tällä kertaa ongelmia. Itse asiassa juuri tämä entisaikojen kompastuskivi oli nyt se, josta nautin eniten. Jokaisen henkilön luonne on omaperäinen ja kiinnostava. Bennetin seitsenhenkisen perheen jokainen jäsen on erilainen ja inhimillinen; jokaisessa on jonkin verran särmää eikä kenestäkään ole yritetty tehdä täydellistä. Lukija voi rakastaa kutakin Bennetin perheenjäsentä, mutta myös ärsyyntyä kunkin luonteenpiirteistä ja teoista. Rouva Bennetille tärkeintä on saada viisi tytärtään naimisiin, minkä takia hänen käytöksensä on välillä niin hölmöä, että rauhallinen herra Bennet sulkeutuu mielellään omaan soppeensa kirjastoon ja sulkee itsensä turvaan milloin miltäkin seurapiirimyrskyltä. Ylpeys ja ennakkoluulo onkin hieno kuvaus 1800-luvun Englannin seurapiirielämästä, niiden säännöistä ja tavoista. Austen tarkasteleekin niin ihmissuhteita kuin 1800-luvun yhteiskuntaa terävästi ja taidokkaasti. Bennetin tyttäret, fiksu Jane, suulas Elizabeth, opiskeluihin panostava Mary, hupsu Kitty ja nuorin Lydia askeltavat tanssiaisista toisiin ja tutustuvat mahdollisiin sulhasehdokkaisiin. Hyviin naimisiinpääsy on tärkeää, sillä Bennetien talo on sääntöperintötila, joka herra Bennetin kuoltua siirtyisi sukulaiselle, herra Collinsille, jos miesperillistä ei ole. Bennetin perheen elämään tulee sähäkkyyttä, kun tanssiaisten musiikin tahdeissa tytöt tutustuvat hyväkäytöksiseen herra Bingleyyn ja karkeampaan herra Darcyyn. 

Klassikkoteos on hyvin dialogipainotteinen. Välillä minua painoi juonen hidas tempo, mutta mitä pidemmälle edetään sitä enemmän alkaa tapahtua ja teos tarrasi minuun lujemmin. Dialogi on kuitenkin parhaimmillaan nautittavaa ja viihdyttävää luettavaa, sillä Austen taitaa niin naljailun sivaltavat sanat kuin hysteerisen äidin turhanpäiväisen hössötyksen. Ennen kaikkea Ylpeys ja ennakkoluulo on rakkaustarina, aikuisille suunnattu satu niin kuin Maria on osuvasti todennut. Elizabethin ja herra Darcyn suhteen etenemistä on kiintoisaa seurata. Lukijan on helppo yhtyä Elizabethiin, luoda tämän kanssa salapiiri epämiellyttävää herra Darcya vastaan. Vaikka tökerö käytös muuttuu myöhemmin rakastettavaksi, ei teos ole onneksi siirappinen vaan tyylikkäällä tavalla hempeä. Ylpeyden ja ennakkoluulon ansio syntyy siitä, että vaikka pohjamalli on simppeli kahden ihmisen ystävystyminen ja tunteiden herääminen, on siihen taitavasti sekoitettu herkullisia koukkuja, jotka muovaavat teoksesta ainutlaatuisen. 

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on kuin itsevarma pikkumusta. Se ei koskaan mene pois muodista. 

Nyt, kun yksi klassikkoaukko on paikattu, voinkin jatkaa Jane Austenin tuotantoon tutustumista. Saapa nähdä, minkä valitsen häneltä aikanaan seuraavaksi. 

Klassikkoteoksesta ovat hiljattain bloganneet myös Anna J ja Jokke. Lisäksi arvio löytyy muun muassa Saralta, jonka arviosta löytyy linkki hänen vierailustaan Jane Austen -museoon Englannissa.  





8 kommenttia:

  1. Kattava katsaus klassikosta, upea valokuva :)

    VastaaPoista
  2. Lohdullista kuulla että jollakin muullakin on ollut Austenin suhteen aukko. Minulla ihan sama juttu. Ehkäpä minäkin vielä rohkaistun näiden pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ei tästä minulle lempikirjaa tullut, mutta kiinnostava ja hieno lukukokemus. :-) Hehe, minusta on jo tuntunut siltä, että sitä on ainut ihminen, joka ei ole Austenia lukenut aiemmin, mutta onneksi niitä on muitakin :-D

      Poista
  3. Hei Kaisa! Ihanaa, että löysit lukijakseni ja ohjasit samalla minut tänne - polut tässä sakeassa blogimetsikössä ovat minulta monin osin vielä tutkimatta, enkä ole vielä likimainkaan kaikkea mielenkiintoista ennättänyt mukaani poimia :)

    Erityisen kiehtovaa oli kohdata heti yksi omista ikisuosikeistani - olen itsekin juuri (jälleen kerran) lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon ja kirjoittelen siitä parhaillaan :)

    PS. Ihana tausta sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, tutkailin eilen muiden blogien linkkejä ja löysin siten tien sinun blogiisi. Kirjablogiviidakko on tosiaan aikamoinen! Niin paljon ihastuttavia blogeja. :) Sinun omaasi täytyy jäädä seurailemaan! Etenkin kun olet Austenin teoksesta kirjoittelemassa. Täytyypä tulla lukemaan arviotasi heti, kun tekstisi valmistuu. :)

      Poista
  4. Juuri tällä viikolla päivittelin ystäväni kanssa että hän, joka ei lue ihan mahdottomasti, on lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon monta kertaa mutta minä en vielä kertaakaan! Tämä asia pitäisi kyllä oikaista, ja tämä postaus tuli sen takia osuvaan aikaan :)

    Ihana tuo "Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on kuin itsevarma pikkumusta. Se ei koskaan mene pois muodista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! :-D Minuakin on aina nolostuttanut myöntää, etten ole aiemmin lukenut mitään Austenilta. Nyt voin sanoa lukeneeni edes tämän! :)

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!