Runebergin Pietarsaari


Seuraavan kirja-arvion muhiessa ajattelin esitellä muuten vain paikkaa, jossa vierailin kuluneella viikolla. Päätimme ajella ystäväni luota Kokkolasta päiväretkelle Pietarsaareen, joka oli kummallekin entuudestaan vieras paikka. Sää ei ollut puolellamme vaan sade vihmoi sinnikkäästi aamusta alkaen. Mutta tärkeintähän onkin tunnelma ja hyvä seura! Päätimme vain antaa auton nokan johdattaa ja katsoa, mitä löydettäisiin.

Noin kuutisen kilometriä ennen keskustaa (kartan mukaan Itälässä) huomasimme viitan Runebergin tuvalle. Itse yhdistän Runebergin, kansallisrunoilijamme, ensisijaisesti Porvooseen, joten hänen synnyinseutunsa jää helposti tämän varjoon. Hiekkatien varrelta sitten löytyikin rusehtavan keltainen, pieni mökki. Tuvassa on kaksi huonetta, joissa on vain muutamia tarpeellisia huonekaluja ja pöydällä historiatietoa luettavaksi. Runebergin merikapteenina toimiva isä Lorenz Ulrik Runeberg ja eno Mathias Mattsson Malm rakensivat vähäeleisen mutta sympaattisen tuvan metsästys- ja kalastusmajaksi vuonna 1811. Täällä myös nuori Johan Ludvig Runeberg vietti aikaansa nauttien luonnonläheisyydestä ja runojen kirjoittamisesta. 




Rakastetun tuvan kunto huononi, kun isä kuoli. Runebergin ystävät kuitenkin kunnostivat sen ja lahjoittivat Runebergille vuonna 1851. Hänen sijaan tuvalla vietti enimmäkseen kesäisin aikaa Runebergin sisko Emma Wagelius. Nykyään tupa on Suomen museoliiton jäsenmuseo ja Pietarsaaren vanhimpia nähtävyyksiä. 

Tuvan pihipiiri on aika isohko, vehreä ja varmasti vielä enemmän edukseen aurinkoisena päivänä. Kun ystäväni keskittyi opettamaan alla olevan ruotsinkielisen runon sanoja Kanadasta asti tulleelle kesätyöläiselle, keskityin itse kuvaamiseen sen verran, mitä hämärässä tuvassa pystyi. 





Itse keskustan alueella Runebergin jalanjäljet pyyhkiytyivät sateeseen ja keskityimme seilaamaan vanhassa kaupungissa, Skatassa, mutta näin jälkikäteen netissä surffailtua olisi keskustasta kuitenkin vielä löytynyt lisää paikkoja tutkittavaksi. Runeberg aloitti koulunkäyntinsä Visasmäellä Westmanin muorin tuvassa, jonne pääsee tutustumaan pääsymaksua vastaan. Lisäksi keskustan yksi puisto on nimetty Runebergin mukaan ja sieltä löytyy myös hänestä tehty rintakuvaveistos. Näiden sijaan risteillessämme kauniissa puutalokaupunginosassa löysimme ihastuttavan kahvilan, jossa tilasimme totta kai ruotsiksi ja -aijjai- sitä porkkanaleivosta! Ihan varmasti maailman parasta, mm. 

(Nauraen katson tuota alla olevaa kuraista katua nyt, kun ulkona on viimein helle ja pilvettömän sininen taivas. :D) 


Auringon hellimää pian alkavaa uutta viikkoa kaikille ja mukavia kirjahetkiä! 




Kommentit

  1. Ihana postaus! Kovin ovat olleet vaatimattomat tämän suurmiehen lähtökohdat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit tästä. Heh, niin ovat! En tiedä, onko varsinaista synnyinkotia enää jäljellä, sillä siitä ei ainakaan löytynyt mitään tietoa.

      Poista
  2. Aivan ihana postaus, ja ihastuttavat kuvat. Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tykkäät Sara! On piristävää kirjoitella välillä muutakin kuin arvioita. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!