Saku Tuominen: Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä

Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä. Saku Tuominen.
Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2013.
110 s. Ulkoasu & taitto: Tom Jakobsson.

Se että haluamme jotain uutta ja erilaista ei tarkoita sitä, että nyt ei olisi hyvä. Se voi aivan yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että haluamme kasvaa ja kehittyä, oppia itsestämme jotain uutta.

Milloin olet viimeksi pysähtynyt pohtimaan tai päivittämään omia unelmiasi? Kirjaamaan kaikki pienimmätkin paperille, myös sellaiset, joiden toteutumista epäilet. Selaillut aikakauslehtiä, leikannut irti kaiken sinua inspiroivan. Niin niin, pitäisi pitäisi ja sitku sitku. Tyhjiä sanoja, asioiden siirtämistä.

Saku Tuomisen ihastuttava Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä (Paasilinna 2013) on kooltaan pieni ja lyhyt mutta sen sisältö antaa rutkasti ajateltavaa ja uudenlaista energiaa. Teoksen raikkaus on siinä, että Tuominen ei tuputa omia uskomuksiaan vaan käy lukijan kanssa keskustelua käsitteestä hyvä elämä. Hänen pohdintansa ja kysymyksensä saavat lukijan huomaamatta tarkastelemaan omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan uudelleen ja kyseenalaistamaan niitä. Teoksessa on valmiiksi alleviivattu tai huutomerkein merkattu tärkeitä kohtia (tämä varmasti herättää hämmennystä, sillä kirjastossa todettiin varausta noutaessani, että mustekynämerkinnöistä on tehty huomautuksia). Lopusta löytyy muutama harjoitus ja tilaa omille muistiinpanoille.

Tuominen aloittaa teoksensa ihmisen syntymästä. Lapsi maalailee haavekuviaan empimättä eikä kyseenalaista niiden "järkevyyttä." Kenties sinäkin haaveilit lapsena olevasi joskus prinsessa tai astronautti? Jos lapsen unelmaa voisi verrata täynnä ilmaa olevaan ilmapalloon, aikuisen ilmapallosta ilma on huomattavasti vähentynyt. Unelmat pienenevät, koska ihmiset ympärillämme kertovat meille, mihin pystymme. Niinpä aikuinen alkaa unelmoida realistisista asioista, kuten autosta ja omasta talosta. Tuominen tulee lukijaa vastaan: ei siinä mitään, hyviä unelmia nekin. Ja sitten hän heittää lukijalle pureskeltavaa: Nämä unelmat eivät kasva intohimoistamme. Ne lähteävät yhä harvemmin siitä, mitä oikeasti haluaisimme tehdä tai millaisia ihmisiä olemme. Pelkäämme, takerrumme. Tuominen toteaa meistä tulevan haihattelijoita, puurtajia ja takertujia.

Päätös jättää tekemättä ei sen sijaan koskaan ole tyhmää tai pelokasta tai järjen vastaista tai merkki pienuudesta. Se on aikuista, vastuullista ja järkevää toimintaa. Sanomme, että "ei se vaihtamalla parane." Kokeilematta.

Tavallisesti korostetaan, miten tärkeää on elää tässä hetkessä. Tuominen korostaa tasavertaisina sekä menneisyyttä, nykyhetkeä että tulevaisuutta. Entä jos joka ilta käyttäisimme vähän aikaa siihen, että pohtisimme, mikä päivässä oli positiivista ja mikä negatiivista ja mitä voisimme oppia virheistämme. Hyväksyisimme huonotkin asiat ja jatkaisimme matkaa. Lopulta Tuominen päätyy kiintoisaan ajatukseen hyvän elämän kehästä. Siihen kuuluu unelmointi, niiden toteuttaminen ja muisteleminen. Sen jälkeen palataan unelmoimaan, tekemään ja niin edelleen, uudelleen ja uudelleen. Miksi kaiken pitäisi aina olla monimutkaista? Jospa kaikki onkin näin yksinkertaista?

Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä on nopealukuinen teos, mutta luetun pohtiminen onkin eri asia. Teoksen kansien sulkemisen jälkeen uusi alkaa. Tuomisen kynänjälki on kannustavaa ja siitä tulee hyvä, pirteä mieli. Teos ei yritä hampaat irvessä määritellä ja etsiä yhtä ainutta totuutta siitä, millaista on hyvä elämä. Tuomiselle teos on kuin muistilista, hänelle itselleen, meille kaikille. Tarkoitus on vain yrittää ymmärtää. Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä sopii mainiosti sellaiselle, joka on kadottanut kykynsä nauttia ja unelmoida puuroisen arjen syövereihin tai sellaiselle, joka kaipaa vain pientä sysäystä, voimaa uskoa itseensä. Tähän teokseen on helppo palata uudelleen milloin vain.

Pessimismi, valittaminen ja sitkuttelu ovat ihmisen turvasatamia. Rohkea uskaltaa irtautua tuosta satamasta. Antaa ilman tarttua purjeisiin ja keulan halkoa merta, kulkijan omaa polkua.

Muuallakin teosta on luettu hyvillä mielin: NorkkuLilli ja Lukuneuvoja

Kommentit

  1. Tämä vaikuttaa kirjalta, josta minä voisin pitää. Aina välillä on kiireisen arjen keskellä hyvä palata pohtimaan perusasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Jonna. Ja uskoisin, että pitäisit tästä kirjasesta. Se on myös mitä oivallisin lahjakirja. :)

      Poista
  2. 'Pessimismi, valittaminen ja sitkuttelu ovat ihmisen turvasatamia.' Tämän lauseen allekirjoitan kokemuksesta: miten helppoa on jättää asioita tekemättä koska pelkää alitajuisesti jäävänsä tyhjän päälle yritettyään ja epäonnistuttuaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Tuomisen kirjasta löytyy tähänkin hyviä vinkkiä. Pelkoa ei voi poistaa, mutta sen kanssa voi opetella elämään - ja antaa mennä. Yksi keino voi myös olla käyttää termiä "kokeilu", sillä se ei ole niin vahva sana kuin unelma. Sitten jos kokeilu epäonnistuu, on ehkä helpompi jatkaa kohti uusia kuin ajatella, että siinä se unelma meni.

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!