Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Tuomas Kyrö.
Wsoy 2014. Kansi: Mika Tuominen. 248 s.
Arvostelukappale.


Näytin kankaat ja maalit, poika arveli että aion rakentaa vanhaan taloon jonkun ihan uuden huoneen niin kuin niissä telkkariohjelmissa aina tehdään, joita hänen äitinsä katseli. Kerroin tekeväni arkkua.

Mielensäpahoittaja on täällä jälleen! Nyt virttyneen ruutupaidan tuoksuinen mielensäpahoittaja alkaa muistella elettyä elämää ja pohtia aikaa, jolloin häntä ei enää ole. Pojan kauhuksi ukko alkaa rakentaa itselleen arkkua. Miksi turhaan tuhlata rahaa prameilevaan ja kalliiseen viimeiseen leposijaan, sillä onhan se ihmisten tuijoteltavana vain yhden ainoan päivän. Monta muutakin asiaa on mietittävä arkun lisäksi: mitä ruokaa hautajaisissa tarjotaan ja millaista musiikkia soitetaan, millaisia asioita vainajasta muistellaan puheissa ja ovathan ne varmasti totta. On myös hankittava siisti viimeinen puku, jossa nukkua ikiunta ja laadittava testamentti. Arkkua tehdessään maailma päättää muljauttaa mielensäpahoittajan totutusta. On mietittävä asioita uudelleen.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on tällä kertaa yhtenäinen romaani. Kaksi edellistä teosta Mielensäpahoittaja (Wsoy 2010) ja Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (Wsoy 2012) ovat olleet pakinamaisen lyhyitä ja nasevia novelleja. Jos myös Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja olisi jatkanut samaa linjaa, olisi teos saattanut maistua liikaa jo nähdyltä. Vaikka mielensäpahoittaja itse ei haluakaan uudistua, on sen teoksena niin tehtävä. Omaan makuuni mielensäpahoittaja mukautui romaanin mittaan oikein hyvin eikä vanhaa hyvää aikaa hehkuttavan ukon sananparsi kärsi. Hänen kommenttinsa saavat useaan kertaan lukijan naurahtamaan tai vähintään kohottamaan suupieltä hymyyn, vaikka sutjautukset liittyisivätkin omien hautajaisten suunnitteluun. Mielensäpahoittaja laukoo kuin huomaamattaan mainioita elämänohjeita yhden jos toisenkin. Sellaisia, joita voisi merkitä sateenkaaren kirkkailla yliviivaustusseilla itselleen muistiin. 

Kyllä korjaan ja huomautan: pitkä on elämä. 

Vaikka mielensäpahoittaja omine hautajaissuunnitelmineen ei kärsi romaanimitasta, käy niin valitettavasti muille henkilöille. Eniten kärsii mielensäpahoittajan poika ja tämän perhe. Eräs pojan ja miniän välejä kiivaasti ravisteleva asia jää kaukaiseksi, minkä vuoksi siihen liittyvät kohtaukset eivät onnistu koskettamaan, vaikka tarkoitus olisi. Pojan käytöksestä ei uskoisi tämän olevan nelissäkymmenissä vaan ennemminkin angstaava teini, joka ei tiedä, miten isäänsä suhtautuisi. Siinä missä miniä oli pikkumyymäisen kipakka aiemmissa ja erityisesti omassa nimikkoteoksessaan Miniä (Kirjakauppaliitto 2012), jää hän tällä kertaa hieman valjuksi kuin haamuksi entisestä. Kaipasin enemmän sitä entistä miniää. Muusta henkilökaartista mieluisin on uusi, hauska tuttavuus: sivistynyt lättähattu, joka onnistuu saamaan vanhan jäärän näkemään jotain hyvääkin nykyajan teknologiassa. 

Hieman tarkemmin teosta olisi vielä voinut hioa kielen ja muutamien virheiden suhteen. Aika yksinkertaisia kirjoitusvirheitä töksähti useamman kerran vastaan. Lisäksi luin pari kertaa uudelleen muutamat kohdat, joissa esille tulleet asiat eivät kohdanneet muutamia sivuja aiemmin esille tulleen kanssa. Mielensäpahoittaja on poikansa kyydissä matkalla konttoritarvikeliikkeeseen ostamaan mustetta testamentin tekoa varten. Matka on pitkä, sillä oman kylän liike on vuosia sitten suljettu. Navigaattorin ohjeistuksesta huolimatta poika ajaa loppumatkasta muutaman kerran harhaan, ja kun he viimein kurvaavat konttoritarvikeliikkeen eteen, on se jo sulkenut ovensa. Poika ja isä varaavat huoneen hotellista, ja ukko kävelee konttoritarvikeliikkeeseen seuraavana aamuna. Hän ottaa mustepurkin hyllystä, jonka sijainnin on painanut edellisenä päivänä mieleensä. Miten se voi olla mahdollista, jos liike on edellisenä päivänä ollut jo kiinni? Lisäksi miniä on tullut hotelliin edellisenä iltana, lähtenyt ajamaan mielensäpahoittajan pojan kanssa kotiin ja jättänyt jäärän hotelliin. Kun luvun lopussa mielensäpahoittaja koettaa kirjoittaa testamenttiaan hotellihuoneessa, alkaa seuraava luku jo siitä, kuinka hän ajaa Eskortillaan kotiin. Tästä saa käsityksen, että mielensäpahoittaja olisi ajanut uskotulla autollaan hotellilta, vaikka hän oli matkannut sinne poikansa auton kyydissä. Aiemmin kun ei tuoda esiin, miten kitsas mies on päässyt useiden kilometrien matkan takaisin kotiinsa. Kyllä epäilen, ettei ole raaskinut rahojaan taksiin käyttää. 

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on jupinasta huolimatta jälleen taattua Kyröä: teos saa hymyilemään, naurahtamaan mutta myös koskettamaan. Se muistuttaa, että vaikka ihmiselämä pitkä onkin, se ei kestä ikuisesti. Suunnitelmat eivät kulje aina haluttua raidetta pitkin mutta silloin itkupotkuraivari ei välttämättä auta vaan asioiden hyväksyminen. Tärkeintä on, että on joku läheinen, johon turvautua niinä pahoinakin aikoina. Ne, joille Sysi-Metsän vanha jäärä on aiemmin tuttu, on uusin teos ehdoton lukuvalinta syksyyn. Muillekin sitä suosittelen, mutta kannattaa ehkä tutustua ensin vaikkapa ihan ensimmäiseen Mielensäpahoittajaan ja verrata lukukokemusta sitten tähän uusimpaan. Teos on mahdollisuus hyvästellä Mielensäpahoittaja, sillä jonkinlainen päätöshän tämän luulisi olevan. Toki teoksia vielä voi vielä tulla, mutta ehkä ennemmin jonkun muun henkilön kertomana. Miniähän on oman suunvuoronsa saanut, joten kenties seuraavana on vuorossa ukon poika, lapsenlapset tai joku muu. Minua ei haittaa, vaikkei enempää osia tulisikaan, sillä tämä uusin teos on kuitenkin hyvä päätös ja loppu kaunis. Näin on hyvä. 

Kyrön uusimmasta ovat ajatuksiaan kirjoittaneet muun muassa nämä bloggarit: MarilePihi nainenArjaJonna ja Krista.

Kommentit

  1. Ihana juttu, kyllähän minä olen jo odottanutkin Mielensäpahoittajaa. Kirjastossa se on varauslistalla, mutta luultavasti ostan sen myös sähköisenä versiona miehelleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua odottavaa mainio lukukokemus Mai! Ja miestäsi myös. :)

      Poista
  2. minä haluaisin niin pitää Kyrön kirjoista, oikeasti, mutta minuun ne eivät jostain syystä iske... Ehkä pitäisi kokeilla tätä uusinta :)

    Hienosti sinä tästä kirjoitit, kiitokset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikestahan ei voi pitää, vaikka kuinka haluaisi. :) Itselläni sellainen kirjailija on esimerkiksi John Irving, joka on monen lempikirjailija.

      Ja kivaa, että kuitenkin luit arvion, vaikkei Kyrö kolahdakaan. :)

      Poista
  3. Minulla tämä odottaa sähköisessä muodossa lukemista, ja odotan tältä kovasti. Niin hauskoja aikaisemmat Mielensäpahoittajat ovat olleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, pidät varmasti tästä(kin) Mielensäpahoittajasta, Jenni! :)

      Poista
  4. Millaisia elämänohjeita Mielensäpahoittaja kertoo?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!