lauantai 27. syyskuuta 2014

Kirjallisuuden suhinaa Dublinissa




Matka Dublinin kaduilla jatkukoon, tällä kertaa kirjallisuuden näkökulmasta. Irlanti on tunnettu kirjailijoistaan, joista neljä on tuonut maalle kirjallisuuden Nobelin: William Butler Yets, Irlannin kansallisrunoilija, oli ensimmäinen irlantilainen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923. Hän on myös yksi Irlannin kansallisteatterin, Abbey Theaterin, perustajista. George Bernard Shaw, Samuel Beckett ja Seamus Heaney ovat myös saaneet kirjallisuuden Nobelin. Shaw tunnetaan erityisesti näytelmästään Pygmalion, josta tehtiin myöhemmin musikaali My Fair Lady. Hänen kotitalonsa (33 Sygne Street) toimii Dublinissa museona. Heaney keskittyi runoihin, Beckett niiden lisäksi myös romaaneihin, novelleihin ja näytelmiin. Beckettin tunnetuimpiin näytelmiin kuuluu Huomenna hän tulee, johon voi tutustua esimerkiksi lukemalla Elinan tänä vuonna kirjoittaman arvion.

Kenties suosituin irlantilainen kirjailija on kuitenkin James Joyce, tuo kirjallisuuden mullistaja ja monen muun kirjailijan esikuva. Hänellä on Irlannissa oma juhlapäiväkin, kesäkuun kuudestoista, Odysseuksen tapahtumapäivä. Tuttuja ovat monelle myös esimeriksi Oscar Wilde Dorian Grayn muotokuvallaan,  Jonathan Swift Gulliverin seikkailuillaan ja Bram Stoker Draculallaan (myös hänellä on oma museonsa Irlannissa). Nykykirjailijoista mainittakoon muun muassa John Boyne sekä chic lit -kirjallisuuden suositut nimet Marian Keys (lukioaikojen minäni suosikki), Cathy Kelly ja Cecilia Ahern.


Trinity College.

Pienen alustuksen jälkeen lähdetään kulkemaan muutamiin kirjallisiin paikkoihin, joissa lyhyellä Dublinin matkallani kävin. Aloitetaan Trinity Collegesta, jossa Oscar Wilde ja Jonathan Swift aikanaan opiskelivat. Kävin tutustumassa kuuluisaan Book of Kellsiin, latinankielisen evankeliumikäsikirjoituksen, joka on säilynyt vuodesta 800 asti. Kirja on häikäisevän upeasti kuvitettu eikä kirjaa ihmetellessä voi olla hämmästelemättä, miten se on voinutkaan säilyä niin hurjan pitkään. Samalla lipulla pääsee Kellsin kirjan jälkeen valtaisan ihastuttavaan tilaan nimittäin yliopiston vanhaan kirjastoon. Ja voi, se on niin kertakaikkisen upea, ettei sitä osaa sanoin kuvailla. Kahdessa kerroksessa olevat vanhat kirjat, hyllyihin nojaavat tikapuut, kulkijaa katsovat rintakuvapatsaat ja rauhaisa tunnelma. Ihan kuin olisi astunut toiseen aikaan. Jos vanhat kirjastot kiinnostavat, kannattaa käydä tutustumassa myös Irlannin vanhimapaan kirjastoon, Marsh's Libraryyn, joka on perustettu jo vuonna 1707. Itselläni se jäi välistä, mutta kirjasto näyttää kuvien perusteella oikein sympaattiselta.










Jonathan Swift.


James Joycelle on omistettu parikin museota. James Joyce Toweriin päästäkseen on matkustettava parinkymmenen minuutin junamatka Sandycoveen, mutta lähempää, Dublinin pohjoispuolelta, löytyy The James Joyce Centre. Pienessä museossa matka alkaa yläkerrasta, ja itse pidin siitä, että jokaisen huoneen ovi oli kiinni. Kun oven avasi, valtasi tulijan heti lämmin ja jotenkin juhlallinen tunne. Ihan kuin olisi tullut itse James Joycea tapaamaan ja odottanut hänen nousevan jostain papereihinsa syventyneenä. Yläkerran seinillä kiertelee katkelmia Joycen kuuluisimmasta teoksesta, Ulysseuksesta, on kuvia Joycesta itsestään sekä pieni kirjailijan kammari. Yläkerrassa toimii myös vaihtuvia näyttelyjä, ja pääsin näkemään saman kuin Elina: Lee Millerin vangitsevia valokuvia vuoden 1946 Dublinista. 










Melko lähellä The James Joyce Centreä löytyy seuraava kirjallisuuden ystävien houkutin: The Dublin Writers' Museum. Siellä kuluu tovi jos toinenkin, sillä alakerrassa voi tutustua Irlannin kirjallisuuden historiaan ja katsella klassikkoteosten alkuperäispainoksia. Opin itse paljon uutta, sillä Irlannin kirjallisuudessa on useita nimiä, joista en ennen tätä matkaa ollut kuullutkaan. Toisessa kerroksessa tunnelma vaihtuu hieman juhlallisempaan, kun matkaaja astuu sisään Gallery of Writers -saliin. Siellä on tunnettujen kirjailijoiden näköispatsaita sekä muutamia heille kuuluneita esineitä, kuten James Joycen piano. Toisesta huoneesta sen sijaan löytyy useammassakin hyllyssä kirjailijoiden teoksia. Yläkerrassa ilmeisesti järjestetään edelleen luentoja ja lausutaan irlantilaiskirjailijoiden runoja. 









Kirjailijamuseon alakerrassa sijaitsee myös kirjakauppa (joka tosin oli jostain syystä kiinni museossa käydessäni) ja muutamia taideteoksia. Kiintoisin niistä oli tietenkin alla oleva Mia Funkin laatima sinisävyinen maalaus Irlannin merkittävimmistä kirjailijoista. Sitä katsoessa on hauskaa arvuutella, kuinka monta kirjailijaa tunnistaa! Ja jos museossa vierailee ystävän kanssa tai isommalla porukalla, voi lopuksi vaikka järjestää tietovisan siitä, kenellä on parhaiten jäänyt kierroksen aikana mieleen kirjailijoiden kasvot. ;) Kuinka monta kirjailijaa sinä tunnistat? 




Missä tahansa Dublinin kaduilla kulkee, kirjallisuus tulee vastaan. Oscar Wilden aikanaan paheksuttu teos Dorian Grayn muotokuva kuuluu lempikirjojeni joukkoon ja niinpä oli käytävä katsastamassa miehen muistopatsas Merrion Squarella. Harhailimme ensin ihan väärässä suunnassa puistoa ja tunsin jo, miten seuruettani alkoi tympäistä yhden patsaan löytäminen. Mutta löytyihän se isolla kivellä makoileva Wilde, jonka kasvoilla oleva tunnistettava ilme virnuili meille hetken hukassa olleille. Patsasta vastapäätä näkyy Wilden kotitalo ja kiven lähellä on pari metallista tolppaa, joihin on kaiverrettu kirjailijan kuuluisia lausahduksia. Vietin pääsiäisen Pariisissa vuonna 2010 ja silloin kävin ystävieni kanssa Oscar Wilden haudalla. Nyt olen päässyt näkemään myös hänen lähtöpaikkansa, sen, missä hän kasvoi ja ryhtyi kirjailijaksi. 


Jo ensimmäisenä iltana ollessamme tutustumassa Temple Bar -alueen iltaan törmäsimme sattumalta James Joycen kantapubiin, Gogartyyn. Sen ulkopuolella on edelleen iloinen parivaljakko, itse Joyce ja hänen ystävänsä Gogarty. Herrojen väliin oli joku laittanut myös pöydän ja pullon, joka ilmeisesti kiivaan keskustelun aikana oli jo tyhjentynyt. Mistähän lie herrat juttelevat? Kirjallisuus ja pubit on muuten mahdollista yhdistää, sillä Dublinissa järjestetään kirjallisia pubikierroksia, Dublin Pub Crawl. Kierroksien aikana on mahdollisuus nauttia vaikkapa lasillinen irlantilaista olutta ja kuunnella, kun näyttelijät lausuvat katkelmia kirjailijoiden teoksista.

James Joycen tapaa myös O' Connell Streetiltä vastapäätä 130 metristä neulaa, The Spireä. Siellä mies seisoskelee muina miehinä ja katselee itsevarmana yläviistoon kuin ei huomaisikaan heitä, jotka häntä katselevat tai heitä, jotka istahtavat hetkeksi miehen jalkojen juurelle. Luin matkan aikana ensimmäistä kirjaani Joycelta, novellikokoelmaa Dublinilaisia. Mieleeni on painunut eräs hetki, jolloin Dublinissa asuva ystävämme totesi naureskellen Dublinin olevan mahdottoman pieni paikka, kun hän samana iltana törmäsi sattumalta kahteen vanhaan työkaveriinsa. Samana iltana luin myöhemmin Joycen novellikokoelmaa, jossa henkilö toteaa samoin Dublinin olevan kovin pieni kaupunki, jossa kaikki tietävät kaikkien asiat. Ei ole Dublin siis muuttunut!





Joycen patsaan äärelle päättyi viimeinen matkapäiväni Dublinissa. Kaupunki näytti minulle, että kirjallisuus elää siellä vahvana ja tärkeänä osana. Monen kirjailijan työn ansiosta Irlanti on tullut muulle maailmalle tutuksi. 

5 kommenttia:

  1. Kaisa, kiitos Dublinin kierroksesta! Elokuinen matkani palautui elävästi mieleen. Minulla jäi tuo Oscar Wilde näkemättä ja Book of Kellsin kävin katsastamassa vuonna 2002.

    Kuvasi ovat niin eläviä! Haluaisin heti takaisin. Kirjallisuus on luontevasti osa dublinilaisuutta ja kaikki nuo patsaat ja museot ovat niin hienoja. Olen aivan liekeissä tästä kirjoituksestasi, Kaisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Elina! <3 Hauskaa, että olemme molemmat tehneet matkamme ihan lähikuukausina. Ja sinä olet käynyt jo kahdesti :) Mukava kuulla, että vieläkin riittää nähtävää, jos päätät lähteä kolmannenkin kerran joskus Dubliniin - ja uskon, että menet. :) Harvoinpa on tällaista paikkaa, missä kirjallisuus näkyy niin vahvasti! Dublin on kyllä kirjatoukalle aarre.

      Poista
  2. Oh mitä kuvia, etenkin nuo kuvat kirjastosta <3____<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyseisessä kirjastossa ei voinut olla haukkomatta happea! Aivan ihana, ihana, ihana paikka! 8)

      Poista
  3. Oih, ihana kirjallinen kuvamatka Dubliniin! Kiitos kovasti tästä, Kaisa! :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!