sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syksyisen Dublinin kaduilla

Ha' Penny Bridge. Sydänlukkojen takia
sitä kutsutaan myös rakkaussillaksi.

Lämpimään syyskuuhun on kuulunut yksi ulkomaanreissu. Kävin hiljattain pidennetyllä viikonlopulla Dublinissa, ja se olikin ensimmäinen käyntini Irlannin maaperällä. Saimmepa tällä kertaa ihan oman oppaankin, sillä avopuolisoni ystävä asuu perheensä kanssa toistaiseksi Dublinissa. Minua kaupungissa kiinnosti erityisesti -ja tietenkin- sen kirjallinen puoli, mistä laadin erillisen postauksen myöhemmin. Kiertelimme perusnähtävyyksiä, tutustuimme paikalliseen pubielämään (ja seurani irlantilaiseen olueeseen), söimme perinteisen tuhdin irlantilaisen aamupalan ja löysimme tunnelmallisia ja omaperäisiäkin ravintoloita. Suosittelenkin kokeilemaan käyntiä paikassa The Church (Jervis St), kirkossa, joka on päivisin ravintola sekä kahvila ja iltaisin yökerho. Mitä muuta Dublin oli minulle kuin kirjallisuutta? Lämminhenkisiä kahviloita, yrjöjen aikaista arkkitehtuuria räikeän värikkäine ovineen ja erilaisia, hauskankin näköisiä kelloja! Sääkin suosi eikä oikukkaasta säästä kuuluisa Irlanti päättänyt meitä kastella. Ystävämme hehkuttivat upeaa länsirannikkoa, jonne emme valitettavasti ehtineet tällä reissulla mutta onpa suunnitelma tulevaisuudelle: jylhät nummet lammaslaumoineen ja tyrskyävä meri.

Ennen Trinity Collegen ihastuttavan vanhaa kirjastoa (jonne pääsi Book of Kellsin ohessa), Dublinin kirjailijoiden museota, James Joyce keskusta ja siellä täällä vilahtavia kirjailijoiden muistoja saatte kurkistaa kuvien kautta, mitä muuta olen kulkiessani nähnyt. Ja vilahtaapa näissäkin jo yksi kirjailija - tai periaatteessa kaksi, sillä toisen mukaan on nimetty yksi monista silloista.



Ne hienot yksityiskohdat: ovet ja kellot.



Samuell Beckett Bridge. Silta kuin harppu!



En tiedä, miten paljon yllä olevan kuvan vanhalla kyltillä on vaikutusta autoilijoihin. Ajotavat olivat varsin vauhdikkaita - ainakin niillä taksikuskeilla, joiden kyydissä olimme.

Pyhän Patrikin katedraali on Irlannin suurin ja merkittävin kirkkorakennuksista. Sen sisäpuolelta löytyy muun muassa Gulliverin retket (1726) kirjoittaneen Jonathan Swiftin muistomerkki, sillä kirjailija toimi kirkossa vuodesta 1713 lähtien tuomiorovastina.

Pyhän Patrikin katedraali.


Jonathan Swift.

Trinity College huokuu itsevarmuutta ja tyylikkyyttä. Sen kirjastosta siis myöhemmin. Dublinissa on monia puistoja ja me tepastelimme ns. salapuistossa eli Iveagh Gardensissa, joka oli kuin lumoava piilopaikka kaupungin sykkeessä ja jonka sisääntuloportit ovat varsin huomaamattomat. Lisäksi kävimme valtaisassa St Stephens Greenissä ja Merrion Squarella, josta Oscar Wilden patsas löytyy (sekin tulossa myöhemmin). Wilden kotitalo löytyy vastapäätä (Merrion Row 2), mutta se jäi itseltäni valitettavasti epähuomiossa katsastamatta.

Ystävämme suositteli meille Kilmainham Goal -vankilaa, jossa ehdottomasti kannattaa vierailla, jos on Dublinissa käymässä. Sisäänpääsy maksoi vain kuusi euroa, johon sisältyi tunnin kierros oppaan ja ryhmän kanssa vankilassa. Oppaan mukaansatempaava ja huumorilla kukitettu puhe takasivat sen, ettei kuunteleminen muuttunut missään vaiheessa kuivaksi ja tunti vierähti yhdessä hujauksessa. 

Trinity Collegen edustalla luetaan.

Trinity College.



Iveagh Garden.

Kilmainham Gaol.




Tässäpä siis alkupaloja Dublinista. Seuraavassa postauksessa sitten kirjallisuuden havinaa. Arvaattekos minkä teoksen valitsin matkalukemiseksi? James Joycea, mutta sen kuuluisan tiiliskiven sijaan novellikokoelman Dublinilaisia. Teos on vetäissyt mukaansa mutta on edelleen kesken, koska en ehtinyt lukea matkan aikana kuin lentokoneessa. Niinpä taidankin tästä siirtyä kahvikupposen äärelle Joycen kanssa. 

Mukavia lukuhetkiä! 

16 kommenttia:

  1. Kaisa, kiitos tästä! Nälkäni lähteä Irlantiin vain kasvaa:) Vietimme vuonna koivu ja tähti kaksi viikkoa Galwayssa, johon olimme muuttamassa ja sieltä piipahdimme päiväksi junalla Dubliniin, joten kaupungista on paljon näkemättä ja aikakin on tehnyt tehtävänsä. Se tuli kuitenkin koettua, että pubissa oli vielä sahajauhot lattioilla;) Dublinissa minulle kävi vähän silleen, että juutuin yhteen antikvariaattiin, kerään nimittäin vanhoja kirjoja, ja tulinkin sieltä ulos kahden taulun kanssa. Aikaa taisi mennä tunti jos toinenkin, mutta onneksi mieheni harrastaa vanhoja karttoja.

    Irlantilaiset ovet ovat ihan oma lukunsa. Ja ainakin Galwayssa rodot kukkivat puiden kokoisina. Olimme reissussa kesäkuussa. Liikenteessä autolla pelkäsin, mutta kun nummilla connemaranponit juokisvat isona laumana kohti, sain kaikista matkakokemuksistani suurimman elämyksen.

    Oliko ruoka millaista? Aina moititaan, että Irlannista ei saa herkkuja, mutta kyllä ainakin kala-ateriat olivat minusta loistavia.

    Oletko jo lukenut Regina McBriden kirjan Ennen sarastusta? Se liittyy Irlannin mytologiaan ja osa asioista tapahtuu juuri Galwayssa.

    Tätä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Leena ja ihanaa kuulla, että kasvatin matkustusintoa ja sain sinut muistelemaan Galwayn aikojasi. <3 Miten kauan ehdit asua Galwayssa? Voih, googlailin heti kyseistä paikkaa ja ne maisemat! Jylhyys saa varmasti haukkomaan henkeä paikan päällä.

      Connemaraponimuistosi kuulostaa upealta. Tahtoisinpa nähdä Irlannin kookkaat työhevoset.. Näin niitä vilaukselta nummella, kun matkasimme lentokentältä yösijaamme. Rodoja ei kukkinut mutta ruusuja kyllä. Ja mekin löysimme yhden pubin, jossa oli sahajauhot lattialla :-D Eräässä pubissa sen sijaan oli kattoterassi, jossa tarkeni hyvin vielä illan pimetessä. Katumuusikoiden musiikki on hienoa ja Temble Barin katujen tunnelma iltaisin lämminhenkinen.

      Itse annoin ruuassa miinusta siitä, että Irlannissa on mieltymys laittaa pekonia vähän joka paikkaan. Esimerkiksi ceasarsalaatissa se oli hämmentävää. Kala-ateriat ovat tosiaan maittavia ja erityisesti länsirannikolta saa ystävimme mukaan uskomattoman hyviä annoksia. Katkaravut ovat siellä jättimäisiä.

      En ole lukenut kyseistä kirjaa. Painan sen mieleeni, jotta voin etsiä kirjastosta käsiini. Kiitos vinkistä, Leena!

      Eiköhän tällä viikolla tule vielä jatkoa Irlantipostaukselle.. ;)

      Poista
  2. Voi että, Kaisa! Olemme suunnitelleet ensi vuodeksi kahta pientä ulkomaanmatkaa: Norjaan ja Irlantiin. Norja toteutunee aika varmasti, Irlanti on haaveissamme, mutta sen rinnalla on pari "kilpailijaa". Jos Irlantiin lähdemme, niin nimenomaan Dubliniin, jonne lie paras tehdä ensivisiitti.

    Näit kyllä monenlaisia paikkoja, kuulit erilaisia tarinoita ja kaikki nuo maisematkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjaan, ihanaa! Sinne haaveilen minäkin jonain päivänä pääseväni. :) Sitä ennen toivon pääseväni Islantiin, Berliiniin ja luultavasti joululomalla pyrähdän ainakin jonnekin, missä paistaa satavarmasti aurinko ja on helle. ;)

      Dublin on hyvä paikka aloittaa Irlantiin tutustuminen. Ja länsirannikollekin pyrähtää vaikka päiväreissulle länsirannikolle. Irlannin myötä myös Skotlanti alkoi kiinnostaa.. Voih, niin paljon kiinnostavia paikkoja, minne mennä. :) Nyt oli kyllä mukavaa se, että sai näkemystä paikasta myös ystäviemme kautta ja päästä näkemään, miten Irlannin kodeissa asutaan.

      Poista
  3. Mukava kurkistus Irlantiin! Ja voi niitä nummia ja tyrskyäviä meriä minäkin tahtoisin päästä näkemään ja kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne ovat takuulla kokemisen arvoiset!

      Poista
  4. Hienoja kuvia, Kaisa! Elin niin mukana. Tutut sillat ja Trinity College. Kilmainhamissa kävin edelliskerralla. Hirmuinen into iski taas, pitäisi päästä uudestaan. Noita kelloja en osannut katsoakaan sillä silmällä.

    Odotan niin Joyce-bloggaustasi. Dublinilaisia tuli minulle rakkaaksi. Se kun tuntuu olevan paikalllisten omakuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Sinun postauksestasi oli niin valtaisa hyöty, kun tarkasteli Dublinin kirjallista puolta. :) Viimeinen novelli, Kuolleet, on enää lukematta, joten kys. teoksestakin tulee jonain päivänä arvio. Hihii, ja olen tyytyväinen siihen ottamaani kirjakuvaan.. ;)

      Poista
  5. Voi miten kivaa tunnelmaa tekstistäsi välittyy. Olen kauan haaveillut matkasta Dubliniin, mutta aina on tullut jotain muuta väliin. Ehkäpä jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useinhan matkojen suunnittelussa ja toteutuksessa käy juuri niin. :) Dublin olisi saattanut jäädä hamaan tulevaisuuteen ellei nyt olisi käynyt niin hyvä munkki, että ystävämme asuvat siellä. Ja koska he ovat siellä ehkä vain ensi vuoteen, täytyy tilanne käyttää hyväksi ja esimerkiksi Berliini sai hetkeksi jäädä odottelemaan (sinne tahtoisin piakkoin). :)

      Poista
  6. Oi voi, Irlannissa olisi ihanaa vierailla. Ehkä tässä lähivuosina. Guinness on suurta herkkuani, olisipa ihanaa nautiskella sitä ja muita irkkuolutherkkuja aidossa ympäristössä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, tykkäsiti varmasti Irlannin pubikulttuurista. Minulle se ei tullut niin sydäntä lähelle, koska en välitä oluesta ja kiertelen mieluummin kahviloissa, mutta miespuolisia matkustajia pubit houkuttelivat ja minä tulin tietenkin perässä ja tutustuin sen sijaan irkkusiidereihin -nekin ovat oikein hyviä. Ja tunnelmahan pubeissa oli rento ja livemusiikki mainiota. :)

      Poista
  7. Onpa teillä ollut mahtava reissu! Kiitokset mukavasta kuvamatkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olehan hyvä! Mukavaa, että pidit. :)

      Poista
  8. Ihana matkapostaus, kiitos <3 Minäkään en ole Irlannissa käynyt, mutta aion ehdottomasti korjata tilanteen joskus! Ilmeisesti tuo länsirannikko on sitten minun paikkani, olen lapsesta asti rakastanut nummikuvauksia ja olisi upea päästä katsomaan niitä ihan livenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit! <3 Länsirannikolle minäkin halajan vielä joskus nyt, kun itse Dublin on nähtynä. Nummissa on jotain kiehtovaa..

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!