sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Women),
Alice Munro. Tammi 2000 (alk. 1998).
suom. Kristiina Rikman. 386 s. Keltainen pokkari.
Kannen suunnittelu: Markko Taina.


Alice Munron Hyvän naisen rakkaus (Tammi 2000, alkukielellä 1998) sisältää kahdeksan novellia, jotka avaavat ikään kuin tirkistysaukon ihmisten, useimmiten naisten, elämään. Jokaisen arjessa näyttäisi päällisin puolin kaikki olevan hyvin mutta pinnan alla kuohahtelee. Vähitelleen suojamuuri alkaa halkeilla yhä enemmän. Jyvät erotellaan akanoista, jäljelle jää paljas jyvä, totuus. 

Novellikokoelman nimikkonovelli on huikea aloitus teokselle ja yksi lemppareistani. Olin varma jo pelkästään sen luettuani, että pitäisin kokoelmasta. Kylän optikon henki on huuhtoutunut veteen, kun hän on autonsa mukana syöksynyt veteen. Munro avaa hitaasti, tuskallisen ja koukuttavan hitaasti, mystisyyden verhoa, joka peittää onnettomuutta. Muihin suosikkeihini kuuluvat Cortesin saari, Niittomies, Muutoksen aika ja Äitini uni. Cortesin saari kertoo nuoresta parista, joka asuu alivuokralla vanhan rouvan ja tämän miehen luona. Tunnelma alkaa kiehua hiljalleen kuin vesi perunakattilassa, joka viimein kuohahtaa yli. Novellia lukiessa tuli sellainen hieman epämukava tunne, kun seuraa sivusta kahden ihmisen välistä kitkaa ja yrittää itse olla kuin ei olisikaan, näkymätön.  Niittomiehessä isoäiti kokee yhden päivän seikkailun lapsenlastensa kanssa, jotka hän ottaa mukaansa ajelulle. Sen aikana isoäiti kohtaa menneisyyden, sen mitä ennen oli ja pohtii viilentyneitä välejään tyttäreensä. Mennyt joudutaan kohtaamaan myös Muutoksen ajassa, jonka kirjeissä yliopisto-opinnot päättänyt tyttö palaa isänsä luo. Jos kokoelman aloitusnovelli oli mieleenpainuva, on sitä myös päätösnovellikin. Äitini uni on ravisteleva lopetus kokoelmalle. Vaikka valtaosaa novelleista luin innokkaana, sai Jakarta aikaan ennemminkin päänsärkyä. Sitä lukiessani jouduin usein palaamaan uudelleen lukemaani, sillä sen henkilöihin ja tarinaan en vain päässyt sisälle.

Hyvän naisen rakkaus oli ensimmäinen kosketukseni viime vuoden Nobelvoittaja, Alice Munron, tuotantoon. Matkani Munron parissa on siis vasta alussa, ja onnekseni omasta hyllystä löytyvät jo seuraavat, joihin tarttua: Kerjäläistyttö ja Karkulainen. Munron kynänjälki on vahvaa ja vaikuttavaa. Hyvän naisen rakkauteen kannattaa ehdottomasti tutustua, vaikka lukisi novelleja harvemmin tai välttelisi niihin tarttumista. Kokoelma jää mieleen pitkäksi aikaa kuin väkevä salmiakki, jonka kirpeys maistuu suussa pitkään. Ja mikä parasta: sitä haluaa lisää.

Munron novellikokoelmasta ovat kirjoittaneet myös SuketusMaria ja Morre. Kannattaa lukea myös Hannan hieno analyysi Munron tuotannosta. 

4 kommenttia:

  1. Tämä on todella hieno ja vahva kokoelma. Toinen ehdottomista Munro-ykkösistäni. Se toinen on Karkulainen, joka on ensimmäinen Munron kokoelma, jonka luin. Minäkin pidin valtavasti juuri Äitini uni -novellista, samoin niminovelli ja ja ja...

    Munro sykäyttää, enkä lakkaa ihmettelemästä, kuinka uskomaton taituri hän on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, sitten täytyy valkata seuraavaksi Munrolta tuo Karkulainen. ;) Kannatti todellakin viimein aloittaa tutustuminen Munroon, huikeaa kynänjälkeä!

      Poista
  2. Minulla on tämä parhaillaan kesken. Olen itse aivan totaalisen rakastunut Munroon ja tähänkin teokseen, vaikka tosiaan osa vielä lukematta. Minulle Kerjäläistyttö on jäänyt toistaiseksi heikoimmaksi (joskin neljän tähden kirja, että huonoa siitä ei saa edes yrittämällä), mutta Liian paljon onnea ja Viha, ystävyys, rakkaus ovat olleet aivan mielettömän loistavia. Niin kutkuttavia, että tekisi mieli lukea ne yhä uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odottelen arviotasi tästä. :-) Olen iloinen, että sain ensimmäisen Munroni luetuksi, sillä -huhhei- yhden kun lukee, on luettava ne kaikki! Ehdottomasti aion tarttua seuraavaan Munroon, kunhan saan noita muita pinossa kirjoja olevia luetuksi ensin.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!