Michael Cunningham: Tunnit

Tunnit (The Hours), Michael Cunningham.
Gummerus 2003 (ensimmäisen kerran suomeksi 2000,
alkukielellä ilm. 1998). Loisto-pokkarit.
suom. Marja Alopaeus. 239 s.


Michael Cunningham on kirjailija, jonka tuotanto on minulle vierasta aluetta. Viime kuussa tartuin viimein kolmen vuoden takaiseen kirppariostokseeni ja Cunnighamin tunnetuimpaan teokseen Tunnit. Osasin jo ennalta aavistaa, ettei teos kipuaisi lempikirjojeni joukkoon, koska Tunnit muodostaa vahvasti intertekstuaalisen verkon Virginia Woolfin Mrs. Dallowayn kanssa. Sain muutama vuosi sitten Woolfin teoksen luettua, vaikka se osoittautuikin haastavaksi. Ja hyvä, että luin Mrs. Dallowayn loppuun, sillä sen ansiosta kynnys tarttua Cunninghamin teokseen oli matalampi. 

Tunnit on huomattavasti helppolukuisempi ja vaivattomampi luettava kuin mitä Mrs. Dalloway oli minulle. Cunnighamin kieli on sujuvampaa mutta vaatii keskittymistä. Tunnit kuvaa yhden päivän tapahtumia Woolfin teokselle uskollisena ja kietoo toisiinsa kolmen naisen, kolmen eri aikakauden tapahtumat. Woolf kirjoittaa yhtä tunnetuimmista teoksistaan 1920-luvun lopulla. Clarissa, joka on Woolfin teoksen Mrs. Dalloway, aloittaa päivänsä kukkaostoksilla ja päivä päättyy pysäyttävään juhlailtaan. Kotiäiti Laura Brown leipoo poikansa kanssa syntymäpäiväkakkua miehelleen vuonna 1949 Los Angelesissa, mutta haaveilee omasta rauhasta ja Mrs. Dallowayn lukemisesta. Kaikista mieluiten sukelsin Clarissan päivän tapahtumiin, mutta  koin lukemisen aikana myös ajautuvani välillä etäälle hänestä. Lauran kanssa koin samoin, mutta jossain vaiheessa ajauduin hänestä niin etäälle, etten päässyt enää takaisin lähelle. Siinä missä aikoinaan kuvailin Mrs. Dallowayn lukemista vuoristoradaksi, koin déjá-vun Tuntien kanssa. En tiedä, miksi en löydä sitä samaa hohtoa, jonka niin monet muut lukijat ovat Cunninghamin ja Woolfin teoksista napanneet. Jokin juonessa ja henkilöissä ei vain tarraa minua kiinni kuin liimapaperi kärpäsen. Ehkä yksi syy löytyy verkkaisen laineen lailla liikkuvasta juonesta, joka liplatti karkuun aina, kun yritin saada siitä kiinni. Mieleeni on painunut yksittäisiä sykäyksiä. Etenkin lopun syke on hieno ja juuri sellaista olisin kaivannut enemmän. 

Intertekstuaalisena verkkonahan Tunnit on ainutlaatuinen valioyksilö, ja siksi minusta ehdoton luettava, vaikkei teos minunlaiseni ollutkaan. Katri korostaakin oikeaa mielentilaa, kun Tunteja alkaa lukea. Hänelle teos on ollut mieluinen alkusanoista lähtien, Saraa sen sijaan vaivasi etäisyyden tuntu, vaikka teos hänestä hipookin täydellisyyttä. Anna J koki lukuhetkeen olleen väärä, mutta hänkin vaikuttui laillani teoksen lopusta. Sanna kiinnostui entisestään Virginia Woolfista ja tykästyi Cunnighamin tapaan yhdistää kolme eri aikakautta. 

Kannattaisiko kuitenkin jatkaa Cunnighamin tuotantoon tutustumista? Mikä kirjailijan teoksista voisi olla enemmän mieleeni? 

Kommentit

  1. Tunnit on yksi omista suosikeistani, mutta muu Cunninghamin tuotanto jakaa mielipiteeni. Esimerkiksi uusin, Lumikuningatar, oli jonkinasteinen pettymys, sen sijaan muutama vuosi sitten ilmestynyt Illan tullen oli kovasti mieleeni. Suosittelen siis sitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Katja! Illan tullen on saanut niin monia suosituksia kommenteissa, että sitä aion ehdottomasti kokeilla. :-)

      Poista
  2. Kaisa, Tunnit on minulle kyllä Cunninghamin teoksista rakkain ja Mrs. Dalloway on sielukirjani, jonka olen aikuisten oikeasti lukeunut puhki eli pakko hankkia uusi teos.

    Kokeileppa lukea Illan tullen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinulle teos sopii niin hyvin. Muistelinkin, että myös Mrs. Dalloway kuului ehdottomiin suosikkeihisi ja sinä tuletkin siitä teoksesta aina mieleen. <3

      Annan mahdollisuuden Illan tullen -teokselle, kiitos vinkistäsi.

      Poista
  3. Tunnit palautui arviostasi hyvin mieleen. Se on minun ehdoton suosikkini Gunninghamilta. Kirjan läpi kulkee sellainen haikeus, että vieläkin muistan sen utuisen tunteen, josta lumouduin. Säkenöivistä päiviistäkin pidin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun tuo utuisuus ei tällä kertaa iskenyt. Jokin tämäntyyppisissä teoksissa ei vain kolahda minuun. Voi olla, että sitten joskus, myöhemmin, mutta ei nyt. :-) Laitetaanpa Säkenöivät päivät muistiin, kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Minä en ole Cunninghamia(kaan) lukenut lainkaan. Lumikuningatar kiinnosti syksyn uutuusluettelossa, mutta varauksettoman ihastunutta vastaanottoa se ei tunnu saaneen. Sen ei tietenkään tarvitse omaa lukemistani estää, mutta ehkä Illan tullen voisi olla minulle hyvä teos aloittaa Cunninghamiin tutustuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kirjailijoita on niiin paljon ja voi, milloin ehtisikään kaikkiin tarttua. Minullakin olisi vaikka mitä, esim. Tarttiin, aion vielä tämän vuoden puolella tarttua. :-)

      Itsekin olen kiinnittänyt huomiota Lumikuningattaren vastaanottoon. Itsekään en taida siihen nyt tämän Tuntien jälkeen tarttua, vaan laillasi annan mahdollisuuden Illan tullen -teokselle. Jospa se saisi minut puolelleen. Tunteja kannattaa kokeilla myös. Sehän saattaa olla juuri sinulle passeli. :-)

      Poista
  5. Täydennä kokemuksesi katsomalla Tunnit elokuvana. Illan tullen suosittelisin lukemaan. Lumikuningatar on ok, mutta ei yllä kannen tasolle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä hoitaa täydennys, Ulla! Leffaa en olekaan katsonut, vaikka sekin klassikko on. Illan tullen on nyt ehdoton kiinnitys tbr-listalle. Haha, huomiosi Lumikuningattaresta :-D Harmi tosiaan, että kansi lupaa huikeutta, mutta sisältö sitten ilmeisesti jääkin laimeaksi.

      Poista
  6. Minäkin tunnustan, että en ihastunut tähän kirjaan. Minusta elokuva oli parempi (harvinaista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ihana kuulla, että en ole ainut, jolle kirja ei ollut napakymppi! Pitääpä katsoa se elokuvaversio, jospa se olisi minunkin mieleen.

      Poista
  7. Minäkin olin nähnyt leffan ainakin kaksi kertaa ennen kuin luin tämän kirjana, ja tässä on kyllä yksi kirja-leffa -pari jossa elokuva nousee ihan rinnalle, ehkä jopa kirjan ohi ;):

    Minäkin suosittelen kokeilemaan Illan tullen-kirjaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä katsoa se leffa! Jospa se olisi enemmän mieluinen. Kiitos lukuvinkistä Sanna, tuo kirja on nyt tbr-listallani. Olenkin sitä useasti kirjastossa tutkaillut, mutta jättänyt sikseen, koska olen halunnut lukea Tunnit ensin. Upea kansi vetää puoleensa! :-)

      Poista
  8. Tunnit oli minulle iso juttu lukioaikoina, pidin kovasti sekä elokuvasta että kirjasta, molemmat omina teoksinaan niin hienoja. Kumpaankaan en ole tosin vuosiin palannut, en tiedä mikä fiilis olisi tänään.

    Illan tullen, sille ääni myös minulta, pidin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on parempi jättää se ensimmäinen lukufiilis, vaikka kirjan luvusta olisikin pitkä aika. Hihii, Illan tullen -teoksen luen vielä jonain päivänä! Kiitos äänestä. ;-)

      Poista
  9. Minä pidän erityisen paljon Cunninghamin Samaa sukua -romaanista. Se on perinteisempi sukutarina, iski kovaa aikoinaan. Illan tullen taas ei minuun juuri vaikuttanut. Uusinta en ole vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä Suketus! Laitanpa Samaa sukua -teoksen muistiin. Sukutarinat on useimmiten mieluisia.

      Poista
  10. Minullekin juuri Tunnit on ollut Cunninghamilta suosikki -kunhan sen luki oikeassa mielentilassa ;) -, muut ovat sitten vaihdelleet hyvän ja keskinkertaisen välillä. Ja se on varmasti vähän makuasia, että mikä iskee, jos iskee.

    Woolfia en ole lukenut vielä lainkaan, mutta mieli tekisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Katri ja itselläni oikea hetki ja fiilis vaikuttaa niiiin paljon. Uskon, että Woolf olisi sinulle mieluisa. Itse olen lukenut Mrs. Dallowayn lisäksi Orlandon aikoinaan kirjallisuuden kurssille, mutta sekään teos ei kolahtanut. Woolf ei vain taida olla minun kirjailijani.

      Poista
  11. Oih, tunnit, oih Woolfin Mrs. Dalloway!

    Cunningham on yksi mielikirjailijoistani! Suosittelen häneltä esimerkiksi Kotia maailman laidalta, joka sykähdyyti sekin sellaisella ihmeellisellä, rauhallisella hengityksellään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, Kaisa Reetta, jotenkin osasin aavistella, että pidät Cunninghamista. :-)

      Kiitos paljon lukuvinkistä! Kirjan nimi ainakin kuulostaa kiinnostavalta, täytyy laittaa listalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!