torstai 25. joulukuuta 2014

Kirjabloggaajien joulukalenterin 25. luukku


Tänään on aika kurkistaa kirjabloggaajien joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Kuljetan teidät tänään 1970-lukuun Aku Ankkojen muodossa. Millaisia jouluja ovat tuolloin Ankkalinnan asukit viettäneet? 

Myös jouluna Aku Ankalle sattuu ja tapahtuu. Parina jouluna on riennettävä auttamaan Roope Ankkaa. Joulun -79 lehdessä Ankkalinnassa kaivataan lunta, jota ei ole satanut vuosikausiin. Kun lunta sitten yhtäkkiä alkaa sataa, huomaavat Tupu, Hupu ja Lupu kelkan jalasten ruostuneen puhki ja suksetkin on Aku aikoinaan pilkkonut polttopuiksi. Uusille talviurheiluvälineille olisi siis tarvetta eikä Aku ole ainut, joka Roopen tavarataloon astelee ostoaikeissa. Roopella on pulma: ostoskeskus on tyhjänä varusteista eikä Susirajan varastoon saada yhteyttä, sillä lumimyrsky on vaurioittanut puhelinlinjoja. Aku ja pojat lupaavat pelastaa joulun ja uhmaavat lumimyräkkää. Kun he pääsevät Susirajalle, eivät ongelmat lopu siihen. Miten kuljettaa painavat laatikot Ankkalinnaan, kun junaraiteet ovat lumen peitossa? Onneksi on Hukka-Pekka, vanha höyryveturi! Ankat saapuvat hurraa-huutojen saattelemina Ankkalinnaan, mutta mitäs laatikoista paljastuukaan: uimarenkaita, vesisuksia ja muita kesän tarvikkeita. Onneksi mäkeä voi laskea uimarenkaassakin ja kaikki myydään loppuun. Kesällä onkin sitten aika pohtia, miten talviurheiluvälineet saisi kaupaksi. Mutta mikä tärkeintä, valkean joulun tuomat ilot voidaan nyt hyödyntää.

Joulun -77 lehdessä Roope värvää Akun ja tämän veljenpojat kaataamaan joulukuusi jokaiselle Ankkalinnan asukkaalle. Jollain tapaa kitsaan Roopen on osoitettava anteliaisuuttaan, sillä hän on ainut, joka ei ole lahjoittanut kaupungille mitään. Urakka on valtava eivätkä ankkojen voimat meinaa riittää. Lisäksi luontoäiti alkaa tuiskuttaa niin sakeasti lunta, että joulukuuset joudutaan noutamaan helikopterilla viime tingassa. Roope joutuu jännittämään, riittääkö kuusia kaikille mutta onni on myötä. Tai noh, Aku unohtaa, että myös he itse tarvitsevat kuusen. Tarvitseeko kuusen kuitenkaan olla aina konkreettisesti puu? Roope nimittäin keksii, että Aku voi itse toimia kuusena ja niin Tupu, Hupu ja Lupu voivat jälleen iloita: Aku on pelastanut joulun.




Aku ja Hannu Hanhi ovat tunnetusti nokat vastakkain eikä joulu tee poikkeusta. Joulun -71 lehdessä Aku kilpailee Hannun kanssa arpajaisissa mutta kerta toisensa jälkeen Hannu vie voiton. Joulukinkkuarpajaisissa Aku ostaa yhden arvan ja käskee myymään loput 99 arpaa Hannulle. Aku yrittää arpajaisissa vilppiä, mutta niin vain Hannu voittaa - jälleen kerran. Akun rahat alkavat olla vähissä ja rahat pitäisi säästää kinkkuun mutta hän haluaa yrittää vielä kerran. Hän ostaa porsaan ja päättää arpoa sen tällä kertaa niin, että Hannu saa yhden arvan, jonka päälle valtavaan lasikulhoon Aku kaataa täyteen omia arpojaan. Juuri kun riita puhkeaa, jyrähtää maanjäristys ja kulho kaatuu. Onnettarena toimiva Tupu nostaa sattumanvaraisesti arvan, joka on Akun sitkeistä yrityksistä huolimatta Hannun arpa. Vaan onko onni sittenkin Akulle myönteinen? Hannu ei onnistuu myymään porsasta, koska kaikilla on jo kinkku. Tämä käänne saa Akun mielen lopulta kirkkaaksi.




Joulu on lasten iloa ja sovun aikaa. Joulukuun -79 alun lehdessä Roope, Aku ja Hannu innostuvat liikaa Tupun, Hupun ja Lupun saamasta junaradasta. Käykin niin, että pojat eivät pääse itse ollenkaan leikkimään, kun aikuiset omivat radan. Mummon antamille karjapaimenen varusteille löytyykin heti käyttöä tositoimissa: aikuiset lassotaan ja köytetään nojatuoliin yleisöksi. Aikuiset oppivatkin tärkeän seikan: lasten leluista täytyy pysyä erossa jouluaattona. 

Tutut oravat, Tiku ja Taku, seikkailevat hekin usein joulun numeroissa. Yleensä he ovat nuottasilla Akun kanssa, koska tämä ei aina pääse yhteisymmärykseen maaoravien kanssa. Tikulla ja Takulla saattaa olla hyvä tarkoitus, kuten joululauluilla ilon tuominen, mutta Aku ei yleensä ole samaa mieltä tekojen tarkoituksesta. Joskus Iines ja veljenpojat puhuvat Akun suopealle mielelle, ja aamulla oravien joulusukat saattavat olla kukkuroillaan makeisista. Joskus käy kuitenkin niin, että rauha löytyy vasta monen jekun teon jälkeen, kun Aku itse heiluttaa valkoista lippua. Vaikka ystävyksiä ei oltaisikaan, on rauha syntynyt ja joulunvietto jatkuu.



Entäs sitten muut Ankkalinnan tutut asukit? Hessu aikoo esiintyä joulupukkina Mortille ja Vertille, mutta kokee yllätyksen savupiipun juurella. Eihän joulupukkia oikeasti ole olemassa? Mutta onko omaksi toimialueekseen taloa väittävä partaukko sittenkin se oikea joulupukki? Sepe Susi sen sijaan näkee joulupukin hahmon mahdollisuutena napata kolme pientä porsasta joulupöytään, mutta kuten yleensä, myös jouluna on mutkia matkassa. Niitä löytyy myös Mikki Hiiren koiran Pluton joulunvietosta, kun korpit yrittävät vaarantaa Plutolle annetun tärkeän tehtävän. 




Aaton jännittävin hetki on usein lahjojen saaminen ja pakettien sisällön arvailu. Lahjat tuottavat päänvaivaakin -myös Ankkalinnassa. Tupun, Hupun ja Lupun lahjan piilottelu ei ole Akulle helppoa eikä mikään piilo tunnu toimivan. Ullakolle kätketty paketti on vaarassa löytyä, kun pojat saavat siivouspuuskan. Lumiukko sulaa ja paljastaa surutta paketin. Monen seikkailun jälkeen Aku löytää pelastuksensa: tavaransäilytyksen. Harmi vain, että paikka ei ole aattona auki. Ankan tapana ei kuitenkaan ole luovuttaa -ei nytkään, vaikka varashälytin pärähtäisi soimaan.

Oma suosikkini on erillisestä Aku Ankan jouluparaati -lehdestä (en tiedä, minkä vuoden julkaisu on) löytyvä sarjakuva, jossa veljenpojat yrittävät saada selville, mitä heidän setänsä toivoo joululahjaksi. Aku lupaa ostaa heille mekaanikkoleluja, jos pojat arvaavat hänen lahjatoiveensa. Pojat yrittävät kaikkensa niin Iineksen, Hannun, Roopen kuin mummonsakin avulla, kuten hypnoosia ja selvännäkijää. Kun pojat pettyneinä matkaavat setänsä kanssa kotiin, Akun auto hajoaa lopullisesti. Se saa Akun viimein parahtamaan toiveensa ääneen ja poikien suru muuttuu iloksi. Aku tietenkin pitää lupauksensa, mutta koska muut ovat luulleet poikien jäävän ilman lahjoja, hekin ostavat mekaanikkoleluja pojille -kullekin omansa. Lisäksi jokainen ostaa oman näköisensä uuden auton Akulle. Jouluaattoaamuna yllätys onkin melkoinen. 



Yllä oleva kuva on Roope Ankan joulusta, jolloin hän yrittää kirjoittaa joulupukille ja kertoa, mitä kaikkia hyviä tekoja hän on vuoden aikana tehnyt. Kun mitään ei juolahda Roopen mieleen, hän lähtee kävelylle ja tekee huomaamattaan hyviä tekoja. Roope ei kuitenkaan huomaa niitä itse ja kauhistuu omaa itsekästä toimintaansa. Apeus muuttuu hymyksi aattona, kun joulupukki tuo kuin tuokin paketin. Roopen hämmästys on suuri: muut ovat maininneet kirjeissään hänen posiitiviset tekonsa.

Vaikka välillä on ongelmia, Ankkalinnan jouluissa on kaikki lopulta hyvin. Toivottavasti myös teidän lukijoiden joulu on sujunut iloisesti, rauhallisesti ja rennosti. Kenties joulupaketeista löytyneitä kirjoja on jo availtu ja alettu lueskella? 

Piparien tuoksuista ja rentouttavaa joulunpyhien jatkoa ihan jokaiselle! Kirjabloggaajien joulukalenterin luukkuihin voi palata klikkaamalla tänne: Amman kirjablogi

4 kommenttia:

  1. Onpa mukava luukku kaikille Ankkojen ystäville. Hyviä joulupäiviä sinullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit ja onnellista tulevaa uutta vuotta sinulle! :-)

      Poista
  2. Äh, ehdin tänne vasta nyt kommentoimaan, vaikka olen käynyt lukemassa tekstin jo kahdesti. :) Ihana luukku! Olen kasvanut Aku Ankkojen parissa (ja oppinut niistä lukemaankin), joten olin aivan fiiliksissä, kun näin luukkusi aiheen. ♥

    Muistan hyvin nuo kaikki muut Aku-sarjikset, mutta ihan viimeistä Roope-juttua en ole tainnut koskaan lukea. Tulee ihan mieleen Dickensin Saiturin joulu, ja Dickensiltähän Carl Barks onkin Roopensa lainannut. :)

    Aku Ankka kuuluu jokaiseen jouluun! Olen jo tämän ikäinen (köh!), mutta silti joulu ei ole joulu ilman Samu Sirkan joulutervehdystä. Rakastan lahjoja paketoivaa ja toisessa kohtaa joululauluja laulavaa Akua, Plutoa kiusaavia maaoravia ja Pepin perheen koiramaisia jouluvieraita, ja itken joka kerralla, kun Joosef ostaa pojalta hänen vanhan aasinsa. Yhyy, miten ihana! ♥ :)

    Kiitos aivan ihanasta luukusta ja mukavia vuoden viimeisiä päiviä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Sara! <3 Ankat ovat minullekin tärkeitä enkä koskaan kyllästy lukemaan niitä uudelleen ja uudelleen. Nämä kuvassa olevat ovat enoni vanhoja ja, kuten kansista näkyy, ovat olleet kovalla kulutuksella. ;-)

      Mekin katsomme koko perheen kesken aina Samu Sirkan. Tiku ja Taku ovat suosikkeja ja pidän kovasti myös maaoravien seikkailuista itse sarjiksissa. Ja voih, pientä aasia! <3 Niin ilmeikäs ja suloinen.

      Minä katsoin Saiturin joulun muuten vasta nyt ensimmäistä kerran (en tosin ihan loppuun asti). Ensi jouluna aion ehdottomasti sen lukea kirjana!

      Kiitos Sara ja ihastuttavaa tulevaa uutta vuotta! <3

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!