tiistai 2. joulukuuta 2014

Maria Peura: Ja taivaan tähdet putoavat

Ja taivaan tähdet putoavat, Maria Peura.
Teos 2014. 343 s.
Kansi: Kati Rapia. Arvostelukappale.


Mutta en mä halua muistaa. Mä haluan lävistää.

Naalasessa, Tornionjoen varrella, lestadiolaisuus on elänyt vahvana ja niin myös Annin lapsuudenkodissa. Uskonto on ollut pienelle Annille kuin revennyt enkelikiiltokuva: uskonto on kuohunut kodissa hyvinkin rajusti. Vasta aikuisiällä Anni tutustuu Lars Levi Laestadiukseen ja saa tämän sanoista voimaa muun muassa avioeron käsittelyyn. Hän toivoo, että voisi tarjota tyttärelleen Mirkalle jotain muuta kuin mitä itse joutui lapsena kokemaan: olisi vain ehjiä, kauniita enkelikiiltokuvia. Mirka kuitenkin kaipaa isäänsä, sylkee päin koulua ja päihtyy nuoruudesta: Mirkan sierain märkii. Menen keittiöön, kiskon laaitkoita auki. Teepuuöljyä. Se desinfioi ja puuduttaa. Annilla on jatkuva huoli tyttärestään mutta voimat eivät aina riitä, kun itsessäkin on huolehtimista. Ja sitten on se deittisivuston mies, Lasse. Samaan aikaan Mirka löytää apua psykoterapiasta. Dmitrin, terapeutin, toimet kalskahtavat kuitenkin ulkopuolisen korvaan arveluttavilta. Kuten teoksen takakannessakin sanotaan: - - me kaikki olemme maagisen edessä lapsia. Ehtivätkö läheiset reagoida ajoissa?

Peuran romaani on kieleltään hyvin erilainen, kuin tänä vuonna aiemmin lukemani Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Siinä missä Rauhalan kielen rytmi lipuu poutapilven lailla, Peuran kieli rummuttaa jykevintä bassoa. Kieli tosin vaihtuu tyylikkäästi haikeampaan sooloon, kun Mirka purkaa ajatustensa kerää terapeutilleen. Näin ollen kieli toisaalta on yön armottomin, pimein hetki, toisaalta taas aamuyön kuulaus. Omaa lukutahtini sujui parhaiten Mirkan ollessa kertojana. Annin lapsuuden kuvauksissa tahti hidastui, koska h:n päältä kirjoitetun tekstin lukeminen on minulle aina haastavaa. Murre ei kuitenkaan ole miinus vaan seikka, joka vain vaatii minulta enemmän tarkempaa keskittymistä.

Ja taivaan tähdet putoavat haastaa ylipäänsä lukijansa eikä ehkä ole parhain valinta silloin, kun vain haluaa hulahtaa kepeästi toiseen maailmaan. Paikoin Laestadiuksen saarnapätkät uuvuttivat, toisinaan itse tunnelma. Äidin ja tyttären tummanpuhuva duo tarraa kuitenkin lukijaan yhä tiukemmin mitä pidemmälle tarina juoksee. Loppua kohden lukemista ei vain voi jättää kesken, on itsekin nostettava tahtia ja rynnättävä entisestään kiihdyttävän tarinan perään. Kun viimeinen sivu tulee vastaan, voi jälleen hengittää. Mutta kumman: kevyen helpotuksen henkäyksen vai kurkun läpi pihisevän ahdistuksen? Suosittelen ehdottomasti ottamaan selvää.

Peuran uusin teos on ensikosketukseni kirjaililijan tuotantoon. Tiesin kyllä etukäteen, että hänen tyylinsä kulkee itsevarmana omaa polkuaan ja on teräksisen vahvaa. Ja taivaan tähdet putoavat vakuutti, että tutustumista muuhun tuotantoon kannattaa jatkaa. Omasta hyllystä löytyykin entuudestaan Valon reunalla, jonka taidan kirjailijalta lukea seuraavaksi.

Tutustu myös Suketuksen ja Ullan arvioihin.

5 kommenttia:

  1. En ole lukenut yhtään Maria Peuran kirjaa, mutta olen varovaisesti kiinnostunut hänen tuotannostaan. Tämä uusinkin kuulostaa kyllä tosi kiehtovalta.

    Mutta se mitä oikeastaan halusin sanoa, on että vau, miten upeasti kirjoitettu arvio! <3 Olet ihan hurjan hyvä kirjoittaja!

    Energiaa ja hyvää mieltä alkavaan viikkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen vähän jännännyt, kolahtaako Peuran kirjoitustyyli minuun. Mutta ainakin tämän uutukaisteoksen rouheus sekoitettuna keveään tuulahdukseen oli mieluinen. Kannattaa siis jatkaa matkaa Peuran parissa. Suosittelen tutustumaan. :-)

      Kiitos hurjan hurjan paljon sanoistasi Sara! <3 Mieltä lämmittää! Ja ihastuttavaa joulun tuoksuista, kohta alkavaa uuttaa viikkoa!

      Poista
  2. Minäkään en ole tutustunut Maria Peuran tuotantoon. Kiehtovalta tuntuu...
    Kiitos mukavasta esittelystä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan, miltä tämä uutukainen tuntuu. :) Oma matkani Peuran parissa on ihan alussa mutta tästä on hyvä jatkaa.

      Poista
  3. Täytyypä etsiä tuo kirja kätösiin ja tutustua Peuraan! :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!