sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tove Jansson: Muumiperhe Rivieralla

Muumiperhe Rivieralla (Moomin on the Riviera),
Tove Jansson. Wsoy 2014. 47 s.
(ilm. aikaisemmin Muumipeikko II -albumissa).
suom. Anita Salmivuori & Juhani Tolvanen 1990.

- Äiti, miksi he eivät viihdy kotona?
- He viihtyvät kahta paremmin, kun palaamme.

Kevään ensimmäinen kukka on puhjennut, mutta Niiskuneiti ja Muumipappa eivät siitä kiinnostu. Heidän mielensä halajaa etelään: seurapiireihin, kuhisevaan yöelämään ja ruletin peluuseen. Muumipeikko ei voi ymmärtää moisia hullutuksia, mutta Muumimamma lupaa, että matkan jälkeen Muumilaakso alkaa taas houkutella kaukomaita enemmän. Niinpä, papan toiveesta von Muumit, nostavat purjeet ylös ja antavat meren kuljettaa heidät kohti palmuja ja lämpöä. 

Perillä Muumit ovat hieman kummissaan, sillä onhan ulkomailla kaikkea erikoista, mihin ei ole kotilaaksossa tottunut. Joka puolella on paljon yksityistä, hotel-sana on vieras ja sen tarjoama huone niin kolkko, että perhe päättää sisustaa sen uudelleen. Pappa tutustuu aatelisiin, jotka jumaloivat eksentrisyyttä ja Niiskuneiti haikailee filmitähtien joukkoon. Muumien lomamatka saa toinen toistaan hulvattomampia käänteitä. Mamman ja Muumipeikon ei auta kuin seurata, miten rantaelämä sekoittaa toisten päät. Alan uskoa, ettei rantaelämä ole hyväksi moraalille, toteaa aina niin rauhallinen mamma synkistyneelle peikkoselleen. 




Muumiperhe Rivieralla kuuluu alun perin Tove Janssonin Muumipeikko II -albumiin. Tämän vuoden elokuvaversion myötä sarjakuva löytyy myös itsenäisenä värillisenä albuminaan. Luen jostain syystä todella vähän sarjakuvia ja jos niitä luen, on nenän alla lähes aina tuttu Aku Ankka (jota en muuten osaa lukea missään muualla kuin kotikotonani. Kenties Akun tehtävä on olla jonkinlaisen paluu lapsuuteen -fiilistelyhetken lehteni). Tämän vuoden Helsingin Kirjamessuilla selailin muumisarjakuvia, tätäkin opusta, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Onneksi, sillä Jonna olikin se, joka toimi yhdistävänä linkkinä minun ja muumisarjakuvien välillä (kiitos arpaonnettaren!)

- Eikö näin huono viini ole jo liian eksentristä?
- Sinähän sanoit, että maja ja lasi halpaa viiniä tekisi sinut onnelliseksi!
- Sehän oli vain symbolista!

Sarjakuvien lukemisessa parasta on se, miten helppoa niihin on palata ja miten niiden lukemiseen ei kyllästy, vaikka albumia tai lehteä olisi luettu puhki satoja kertoja. Luen äärimmäisen harvoin romaaneja uudelleen mutta sarjakuviin palaan. Muumiperheen Rivieran matkaan voi palata pelkästään tutkiakseen uudelleen Toven taidokkaasti piirtämiä kuvia. Kaikista eniten pidin Niiskuneidin toimien seurailusta: Miten onnistua saamaan seurapiirien nuorukaisen huomio? Miten saada rahaa bikineihin? Miten saada edes pala filmitähtien glamouria itselleen? Hykertelen edelleen, kun selailen albumia läpi tätä kirjoittaessani. Muumiperhe Rivieralla pirskahtelee satiiria ja on kertakaikkisen hulvaton. Elokuvaversiota en ole nähnyt, mutta Toven kynänjälki iski uuden innostuksen: mars sarjakuva-albumeja lainaamaan!

4 kommenttia:

  1. Mä luin tämän just ja tykkäsin! Elokuvaa en ole vieläkään nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Miten kommentointini on unohtunut tähän!) Velma, hienoa kuulla, että pidit! :-) Täytyy ehdottomasti lukea lisää näitä sarjiksia tänä vuonna. Minullakin elokuva on vielä näkemättä.

      Poista
  2. Ohooo, Toven alkuperäissarjakuva väritettynä, tämäpä jotain uutta. HUIPPUA, että tykkäsit sarjiksesta! Tää on ehkä paras tarina, mutta kannattaa lukea ne kaikki. :D Elokuvaversio oli suloinen, vaikka Niiskuneidin paras kommentti puuttuvista bikineistä puuttuikin ja mukaan oli sotkettu ihmeellisiä sivujuonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä tuli itselläni ekaa kertaa vastaan Helsingin Kirjamessuilla. Aion ehdottomasti paikata sarjakuva-aukkoani tänä vuonna ja lainata albumit -miten en olekaan lukenut niitä aiemmin! Nauroin monesti ääneen. :-)

      Höh! Niiskuneiti ja bikinit. :-D

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!