Jari Järvelä: Särkyvää

Särkyvää, Jari Järvelä.
Tammi 2014. 221 s.
Kansi: Markko Taina. Arvostelukappale.

On ylipainoinen keski-ikäinen mies, Teemu. On päin seinää tömähtäneen avioliiton rippeet. On vuoden 1977 vihreä Lada 1200L, jonka takakontista löytyy pahvilaatikko, jossa lukee Särkyvää. Sinne Teemu on koonnut tärkeimmät 41 muistoa elämästään, muun muassa lintukirjan, kiikarit, palovaroittimen ja oman viisaudenhampaansa. Suunta on kohti Espanjaa ja Pamplonan kujien härkäjuoksua. Siellä Teemu aikoo katsoa härkää silmästä silmään, antaa sen sarven lävistää särkyneen sydämen. Teemun ei yllättäen tarvitsekaan käydä matkaa kohti kuoleman kujaa yksin. Vieressä istuu liftari, Agnes. Kaksin aina kaunihimpi.

Lensinkö mä kuin enkeli? Teemu huutaa.
Tavallaan, skotti änkyttää.
Tiedätkö miksi? Kato mä olen kohta enkeli!

Kiinnostuin Järvelän Särkyvää-teoksesta viime vuoden Helsingin Kirjamessuilla, kun kuuntelin miehen haastatteluja pariin otteeseen. Messupostauksessani kerroinkin, miten Järvelä paljasti liftanneensa nuorena usein, ja että hän halusi yhdistää nuoruuden harrastuksensa ja pitkäaikaisen haaveensa matkakirjasta. Syntyi Särkyvää. 

Vanha mutta luotettava Lada halkoo Eurooppaa, ja niin tekee Järvelän tekstikin. Lukeminen on vaivatonta, soljuvaa, simppeliä. Tekstissä ei ole mitään väkisin tungettua eikä liiallisen hiomisen makua. Tiesin jo ensimmäisen sivun luettuani, että pitäisin jatkostakin. Alku on rouhea ja terävä, sillä Teemu ei sensuroi itsenään haistattaessaan vaimolleen blogissaan. Teoksen loppu on herkkyydessään alun vastakohta, mutta yhtäkaikki hyvin mieleenpainuva.

Särkyvää ei aiheestan huolimatta mässäile itseinholla ja elämän kurjuudella. Automatkan aikana lukijan vatsassa hyppivät naurukuplat ja Teemun ja Agnesin kärkästä vuoropuhelua on hauska seurata. Lisäksi Teemun matkan aikana kirjoittamat blogitekstit kirvoittavat jos jonkinmoisia kommentteja, kuten netissä yleensä. Särkyvää ei ole vain kepeä automatka; se antaa rutkasti pohdittavaa kaikesta siitä, mikä elämässä on herkästi hajoavaa ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Sivalletaanpa teoksessa myös muun muassa kulutuskulttuuria. 

Särkyvää on nappiosuma ja niin kertakaikkkisen vetävä. Lukekaa tämä. Itse aion jatkaa Järvelän tuotantoon tutustumista, kenties kehuttu Tyttö ja pommi on vuorossa seuraavaksi.

Pst. En osaa katsoa pensaikossa sirkuttavia varpusia enää niin kuin ennen: Hiekkakuopassa rypeminen on varpusen viikonloppukänni. Hiekkakuopassa varpunen nollaa päänsä, että jaksaa taas väistellä orapihlajapuskan piikkejä. 

Särkyvää on niitä kirjoja, joka on painunut mieleeni myös monien blogiarvioiden kautta. Teoksesta ovat kirjoittaneet ainakin ElinaKatjaArjaLinnea ja Booksy.

Kommentit

  1. Olipas hauska herätä lomapäikkäreiltä lukemaan mainio arviosi Järvelän herkullisesta romaanista. Särkyvää oli minullekin mieluinen lukukokemus, kuten on puhetta ollutkin...

    Lomailoja, ystäväiseni! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämätöntä, miten sitä nousee koko ajan esiin mahtavia suomalaiskirjailijoita, joiden tuotantoon tutustumista on ehdottomasti jatkettava. Mahtavaa! :-)

      Samoin sinulle, ystäväiseni! Nautitaan, ollaan, luetaan. <3

      Poista
  2. Luin alkuvuodesta Tytön ja pommin, ja pidin Järvelän kirjoitustyylistä. Tuossa kirjassa oli aika jännä tunnelma, ja tietysti graffitiaihe oli kiinnostava. Tämä Särkyvää tuntuu aiheensa puolesta sellaiselta, ettei kenties ole aivan minun kirjani, mutta on toisaalta hyvä tietää ettei luvassa ole ainakaan kurjuudessa rypemistä. Se kun ei innosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttöä ja pommia on kehuttu niin paljon, että sekin on lukuun otettava. Minua tosin mietityttää se, onko teos minunlaiseni, koska se luokitellaan jännistyskirjallisuudeksi eivätkä ne ihan ole minun juttuni.. Aion kuitenkin yrittää ja hypätä epämukavuusaluelle. :-) Suosittelin teosta taannoin myös oppilaalle; toivottavasti lukukokemus on ollut hyvä.

      Särkyvää ei tosiaan ole synkkä, sitä ei kannata pelätä. Jos pitää mustasta huumorista ja nasevasta dialogista, suosittelen lämpimästi lukemaan. :-)

      Poista
  3. Järvelältä en ole itse lukenut vielä mitään, mutta Tytöllä ja pommilla lahjoin jouluna veljen tytärtä. Hän piti kirjasta kovasti.

    Täytyy ottaa Järvelä lukuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä oli ensimmäinen Järvelältä. Tyttö ja pommia suosittelin kerran oppilaalle, mutta en vielä tiedä, mitä hän on teoksesta pitänyt; toivottavasti on.

      Suosittelen lämpimästi, Kaisa Reetta. :-)

      Poista
  4. Järvelältä en ole itse lukenut vielä mitään, mutta Tytöllä ja pommilla lahjoin jouluna veljen tytärtä. Hän piti kirjasta kovasti.

    Täytyy ottaa Järvelä lukuun...

    VastaaPoista
  5. Särkyvää on kerta kaikkiaan mainio. kirjaa lukiessani tulin muutaman kerran nauraneeksi ääneen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, Jonna! :-D Särkyvää on juuri sellainen teos, jonka aloittaa ja -humps vain- huomaatkin olevasi jo viimeisellä sivulla.

      Poista
  6. Minäkin luin tämän jokin aika sitten loppuun, mutta en ole saanut vielä blogatuksi. Pidin kovasti. Jonnan lailla minuakin nauratti lukiessani, mutta osaa tämä kirja koskettaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tulla lukemaan arviosi, Paula, kun sen julkaiset. :-) Mukava kuulla, että sinäkin olet pitänyt tästä! En ole itse vielä huomannut, että teoksesta ei oltaisi pidetty. Särkyvään hienous on juuri siinä, että vaikka se naurattaa, se myös herkistää ja antaa paljon ajateltavaa nyky-yhteiskunnasta.

      Poista
  7. Tämä oli kyllä hieno teos. En olisi itse uskonut, että keski-ikäisen miehen matka Euroopan halki voisi naurattaa ja koskettaa niin paljon, mutta niin se vain teki. Kirjoitat kirjasta todella osuvasti, tunnistan myös omaa lukukokemustani.

    Tyttö ja pommi on myös aika huikea, erilainen mutta taidolla kirjoitettu kuten tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Linnea! Teemu ei ärsyttänyt tai mitään, vaikka voisi luulla, että keski-ikäisen miehen nurinaa olisi ankea lukea. Päinvastoin, hänen matkaansa oli ilo seurata.

      Poista
  8. En ole lukenut Järvelältä vielä mitään, mutta tämän aion jossain vaiheessa ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi Susa! :-) Uskon, että pidät!

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!