Rosa Liksom: Väliaikainen

Väliaikainen, Rosa Liksom.
Like 2014. 173 s.


Elo ihmisen huolineen, murheineen,
se on vain väliaikainen.
Elon hetki on myös helkkyvin riemuineen,
se on vain väliaikainen.
Tämä elomme loisto ja rikkaus,
sekä rinnassa riehuva rakkaus,
ja pettymys tuo - totta tosiaan - 
väliaikaista kaikki on vaan!

Nämä sanat Tapio Rautavaaran laulamana alkoivat soida mielessäni Rosa Liksomin tuoreinta teosta lukiessani. Väliaikainen on lyhytproosaa, jossa annetaan ääni muun muassa niille, jotka tapaavat sukulaisiaan leipäjonossa, suunnittelevat häitään mutta unohtavat aviopuolison hankkimisen, piileskelevät lotossa voitettuaan ja laittavat lapset sossuun, kun uusi mies ei pidä perhe-elämästä. Kertojien kuvaukset ovat kuin elämä kakkusiivuja, paloja, joita he pitävät vain yhtenä, väliaikaisena kokonaisuutena elämässään. Ehkä seuraava elämän siivu on kuorrutettu kermaavaahdolla ja sateenkaaren värikkäillä nonparelleilla? 

Väliaikainen on jaettu kolmeen osaa: Muu maailma, Kaspar Hauser ja Pohjoinen. Näistä kaikista parhaiten jäävät mieheen Pohjoisen ihmiset, joiden vahva murre tuo muuten vakavaan kokonaistunnelmaan ripauksen iloa ja hilpeyttä. Murre tuo kertomusten ihmisiin lämpöä ja tekee heistä persoonallisempia. Pohjoisen kertomukset jäävät parhaiten mieleen siksikin, että ne ovat pidempiä kuin muut. Kaspar Hauser koostuu kokoelman lyhyimmistä kertomuksista, joissa pääpaino on mielenterveydessä. Muu maailma keskittyy tämän hetken ongelmiin ihmisten arjessa, perheiden kotiovien takana. Näiden kolmen osuuksien väleissä on hulvattomia faabeleita, joissa muun muassa etsitään metsästäjää tämän pienoiskiväärillä ampunutta rusakkoa ja mielenterveydestä kärsinyttä uroshirveä. 

Rosa Liksom on kuin jäällä vauhtiaan kiihdyttävä luistelija. Teoksen alkuosassa lämmitellään mutta Liksomin vauhti kiihtyy koko ajan, ja loppua kohden hän jo kiitää, sivaltaa jäähän terävät jäljet. Pidän hurjan paljon Liksomin suorasukaisesta kirjoitustyylistä. Hän roiskii sanoja kuin maalari räväkkää maalia seinään. Tuttuahan kynänjälki varmasti on Liksomin tuotannon lukeneille, mutta minuun kieli puree teoksessa lujaa. Oma kokemukseni Liksomin tuotannosta on vasta pientä, sillä olen lukenut vain Hytti nro 6:en (2011) ja Unohdetun vartin (1986). Hytti nro 6 oli aikanaan huikea lukukokemus, mutta Väliaikaista ei jää taka-alalle. Ahmin, hymyilin, nauroin, mietin, saanko nauraa, kauhistelin, vakavoiduin. Yksi kertomus, joka on kokoelmassa kahdesti, vain eri lopulla, sai minut jopa kirkaisemaan ääneen hämmästyksestä ja järkytyksestä. Kertomus kummitteli mielessäni vielä silloinkin, kun suljin lukuvalon ja silmät. 

Väliaikainen on tajuton, rouhea, absurdi. Puraistun mustapippurin poltto suussa. Tämä teos jää mieleen. 

- Norjaa edustaa Nalle, Itävaltaa parrakas nainen. - Ei se ole nainen vaan mies, superkaunis Jeesus Maria. - Maltaa edustaa hevonen. - Kreikkaa vappuhuiska. Kukahan voittaa? 

Kommentit

  1. Kovin on väliaikaista kaikki.. Yhtään Rosan kirjaa en ole lukenut.. tiedä sitten miksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tämä Väliaikainen on oiva teos aloittaa. ;-)

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitit tästä mainiosta kirjasta! ♥ Ja kyllä, se toisella tavalla päättyvä kertomus aikamiespojasta ei kyllä ihan äkkiä unohdu. Järkyttävä ja mieleenpainuva, todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Odotan innolla sinun arviotasi. <3 Kun kerroin kyseisestä novellista toiselle puoliskolleni, hän kummasteli, mitä ihmettä minä oikein taas luen :-D Onneksi hommasin kirjan itselleni, sillä uskon, että palaan kertomuksiin vielä.

      Poista
  3. Värikäs lukukokemus, Kaisa! Ei näihin ajatuksiisi ole paljon lisättävää, niin hienosti tiivistit olennaisen.

    Pohjoisen osuus kuplii vieläkin mielessä. Hyvän kirjan merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivallinen teosvalinta ollut lukupiirissä! En nimittäin varmaan ihan lähiaikoina olisi tätä muuten lukenut, mikä olisi ollut sääli, koska ihastuin tähän kovasti. Näihin kertomuksiin vielä palaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!