torstai 12. maaliskuuta 2015

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Omavaltaista menettelyä - romaani rakkaudesta
(Egenmäktigt förfarande - en roman om kärlek),
Lena Andersson. Siltala 2014 (ruotsiksi 2013). 214 s.
suom. Sanna Manninen. Kansi: Elina Warsta. 

Jos rakastaa, ei tarvitse palvoa. Jos palvoo, kohteen täytyy pysyä vahingoittumattomana, sillä se romahtaa, jos siitä löytyy puutteita. Mutta jos rakastaa voi muodostaa mielipiteensä vapaasti. 

Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä (Siltala 2014) oli minulle positiivinen yllätys. Ennakkoluuloni kirjaa kohtaa eivät olleet kaikkein miellyttävimmät, sillä pelkäsin, että romaani rakkaudesta sisältäisi liikaa hempeilyä omaan makuuni ja että teos karkottaisi minut luotaan. Omavaltaista menettelyä ei kuitenkaan vello pumpulihötössä vaan repii, raastaa ja raapii hötöt riekaleiksi. 

Ester ja Hugo ne yhteen sopii, huomenna mennään pussauskoppiin, rallattaisivat leikkimieliset. Vaan sopivatko he yhteen? Ester Nilsson, runoilija ja esseisti, pitää esitelmän taitelija Hugo Raskista. Tämä istuu juuri sille tuolille, jonka selkänojalle Ester on aiemmin laskenut takkinsa. Sattumaako? Myöhemmin Hugo tulee kiittämään Esteriä, muiskattamaan pusuja poskelle. Esterissä läikähtää eikä Hugo lähde enää hänen mielestään. Edellinen suhde karisee kuin lehdet puusta, eikä Esterin mieleen mahdu mitään muuta kuin Hugo, yhä väkevimmin mies valloittaa sydämen sopukoista alaa. Mutta rakastuminen on totaalista, jopa totalitaarista. Se ulottuu kaikkiin tekoihin ja ajatuksiin, juuri siitä johtuu sen tuhoava voima. Suhde syttyy mutta mielessään lukija tietää, miten liekille vielä käy. Se ei kuitenkaan ole haitta, koska oleellisinta on keskittyä tarkastelemaan ihmismieltä. Juuri se tekee tarinasta kiinnostavan. Miten pitkälle ihminen on valmis pettämään itseään? Miksi ihminen valehtelee itselleen, vaikka hän tiedostaisi totuuden ja vaikka toinen käyttäisi häntä hyväkseen? Kenellä on rakkaudessa valta? 

Andersson kuvaa ihmismieltä terävästi ja pureutuu syvälle. Lukija voi havaita asioita, joista on itsekin ihastuneena saanut päänsärkyä. Kumman kuuluu ottaa yhteyttä? Osoitanko olevani liian tyrkky, jos laitan viestin jo seuraavana päivänä tapaamisesta? Hikipisarat, joita pyyhitään, kun tekstiviestiin ei kuulu vastausta. Rakkaus on kuin jojo; kun toinen nappaa sen, hänellä on valta päättää, lähteekö jojo enää liikkeelle. 

Dialogi on vetävää ja vaivatonta. Andersson kylvää usein oivaltavia lausahduksia, jotka haluaisi poimia talteen. Jokin hänen tyylissään kirjoittaa osuu ja uppoaa; ehkä ilkikurinen ironia, joka sykkii sanojen takana, ja taito kirjoittaa paljon käsitellystä aiheesta, rakkaudesta, nokkelasti. 

Omavaltaista menettelyä on ruusun terävin piikki. 

Anderssonin teoksesta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Liisa / Luetut, lukemattomat ja Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie, joiden blogeista löytyy lisää linkkejä.  Osallistun teoksella Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.

11 kommenttia:

  1. Kaisa, tämä oli niin herkullinen teos, että varasin jo jatko-osankin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin yhtä hämmästynyt kuin Marjatta; jatko-osa! Kävin kurkkimassa; mainiolta vaikuttaa! Ehdottomasti hankittava luettavaksi, kiitos vinkistä Leena. :-)

      Poista
  2. Oi, onko tulossa jatko-osa? Heti varaamaan! Kaisa, todella hyvä kirja, hienoja kiteytyksiä, kuten toteat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen varaaja - jee! Kirjan nimi on Vailla henkilökohtaista vastuuta, saman tyyliset nimet näillä kirjoilla, lupaa hyvää!

      Poista
    2. Minullakin olisi mennyt tällainen tieto ohi! Vaikuttaa lupaavalta, ei muuta kuin hankkimaan luettavaksi. Sinä taidat saada teoksen jo piankin! :-)

      Poista
  3. Tämä on huippu! Odotan jatko-osaa kieli pitkällä minäkin. Andersson on ihan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnitin jo teoksen ilmestyessä huomiota kirjaan, mutta jotenkin se unohtui, ajattelin, ettei se ole minunlaiseni. Pyrin kuitenkin tutustumaan Helsinki Lit -tapahtuman vierailijoiden teoksiin, ja Andersson tuli vastaan. Sääli olisi ollut, jos en teosta olisi lukenut! Jatko-osa on ehdottomasti luettava. :-)

      Poista
  4. Kiinnostuin, Kaisa! <3 Kuulostaa hyvältä! Muutaman kiittävän arvion olen lukenutkin, mutta nyt vakuutuin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omavaltaista menettelyä on älykäs ja terävä, mainio. Mukava kuulla, että teos on nyt lukulistallasi, Elina. :-)

      Poista
  5. Minäkään en tiennyt, että tälle on tulossa jatkoa, mutta pitänee ehkä laittaa varaukseen se! Tosin mietin, että kuinka pitkälle tämä voi kantaa, mutta ehkä yhden jatko-osan vielä... kunhan ei liikaa paisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Katri. Jospa toinen osa vielä menee, toivotaan niin!

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!