Vihtorin kirjaston kirjamessut 2015

Voisiko kulunut viikonloppu olla parempi: lämmöllään hellivää aurinkoa, jonka ansiosta ihmisten suupieliä koristaa kestohymy, ja Vihtorin kirjaston järjestämät kirjamessut hulppeissa Hotelli Tammerin tiloissa. Kertani oli näillä Suomen pienimmillä kirjamessuilla ensimmäinen, ja toivottavasti pääsen niihin jatkossakin, sillä messut olivat hyvin sympaattiset ja tyylikkäät tilat valoivat ympärille arvokkuutta. Valokuvaaminen oli kuitenkin haasteellista hämyisyyden takia, joten siksi kuvia ei ole kovin paljoa. Myös ainakin ystävältäni Saralta on tulossa bloggaus messuilta, joten käykääpä kurkkimassa myös Saran blogia.

Perjantai-ilta oli omistettu lauseille ja runoudelle. Vihtorin kirjaston kirjamessuilla palkitaan perinteisesti Vuoden lause, johon ehdokkaat on valittu viime vuonna julkaistusta kirjallisuudesta. Tänä vuonna ehdolla oli kuusi erilaista lausetta (löytyvät täältä). Oma suosikkini näistä oli Pirkko Saision kaunis ja salaperäinen lause "Huhtikuu on nainen" (Signaali, Teos 2014). Tuottaja ja kirjailija Marko Kulmala myönsi Lause-Finlandian Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset -teoksessa (Teos 2014) olevalle lauseelle: "Aimo oli laittanut aamiaiseksi kasvisruokaa ja pekonia." 

Juha Hurme.
Lause-Finlandian jälkeen yleisö sai nauttia runomusiikkiesityksestä, jonka tarjosivat Kohina-bändi (Jukka Toivonen, JJ Alanne ja Joni Mustonen). En ole aiemmin kuunnellut runoja musiikkiin käärittynä, joten esitystä oli kiinnostavaa seurata. Välillä teki mieli sulkea silmät ja antaa sanan ja sävelen yhteisen voiman kohista tajuntaan.

Illan viimeinen oli nimetty otsikolla Hot - Jyrkkä lyyrikko palaa juurilleen. Lavalle asteli Kari Hotakainen, hillopurkiksi haastattelija Matti Apusen vertaama kirjailija (sisältä herkkua mutta kansi on vaikea avata). Apunen haastatteli Hotakaista aiheesta, joka harvemmin nousee Hotakaisen kohdalla esiin: runoudesta. Hotakainen on julkaissut runoteoksia 80-luvulla: Harmittavat takaiskut (Wsoy 1982), Kuka pelkää mustaa miestä (Wsoy 1985), Hot (Woy 1987) ja Runokirja (Wsoy 1988). Noloa myöntää: itse en ole Hotakaisen runoja lukenut, mutta pitää seuraavalla kerralla kirjaston runohyllyä tutkiessa katsastaa Hotakaisen runokirjat. Esimerkin Hotakaisen runoudesta voi käydä lukaisemassa Liisan blogista, josta Apunen oli poiminut sitaatin siitä, millaista Hotakaisen runous on. 

Esikuvikseen kirjailija mainitsi Ilpo Tiihosen, Sirkka Turkan, Nikolai Gogolin ja Daniel Harmsin. Hotakainen korosti Gogolin Kuolleiden sielujen lyyrisisyyttä, ja keskustelussa pohdittiinkin Baudelairen lausahdusta Ole aina runoilija, prosaistinakin. Vähän väliä miesten keskustelu sai yleisön helähtämään nauruun etenkin, kun Hotakainen kertoi ajastaan STT:n toimittajana ennen kirjailijaksi ryhtymistään ja kun Apunen luki Jari Tervon lähettämää pitkää (novellia, kuten Apunen vitsaillen totesi) tervehdystä.


Matti Apunen ja Kari Hotakainen.
Lauantaina tarjontaa oli päivälläkin runsaasti, mutta itse astelin Tammeriin päivän kääntyessä kohti iltaa, kun Leena Lehtolaisen haastattelu oli loppumaisillaan. Jännitys oli selvästi kohoamassa, sillä oli aika aloittaa Tulenkantaja-palkintoehdokkaiden haastattelu. Palkinnon perustajia ovat tamperelainen kirjakauppa Tulenkantajat ja Aamulehti, ja se on jaettu ensimmäisen kerran vuonna 2013. 5000 euron arvoinen palkinto myönnetään käännettäväksi sopivalle suomalaiselle teokselle. Tänä vuonna ehdokkaina olivat Markku Soikkeli: Läpinäkyvä kuolema (Minerva), Antti Holma: Järjestäjä (Otava), Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia), Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus), Jessica Suni: Hoito (Tammi) ja Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava). Viime vuosihan oli esikoiskirjailijoiden suhteen huikea, ja ehdokkaista neljä oli esikoiskirjailijoita. Pajtim Statovci ei valitettavasti ollut päässyt ulkomaanmatkan takia paikalle.

Ehdokasteoksista olen itse lukenut vain Statovcin Kissani Jugoslavian, joka ylsi viime vuonna lukemieni kärkikolmikkoon. Anni Kytömäen Kultarinta odottelee hyllyssä sopivaa hetkeä, ja Antti Holman Järjestäjä keikkuu sekin lukulistalla. Haastattelun aikana selvisi muun muassa, että Holmalta on odotettavissa syksyllä runoteos ja Kytömäenkin seuraava teos on aluillaan. Tunnelma oli hyväntuulinen ja naurukin hersyi.

MG Soikkeli, Antti Holma, Antti Salminen, Anni Kytömäki ja Jessica Suni.

Anni Kytömäki ja Jessica Suni.
MG Soikkeli ja Antti Holma. 

Lopulta oli tullut aika paljastaa voittaja. Tulenkantajat-palkinnon myöntää ulkomailla menestynyt kirjailija, joka tänä vuonna oli Leena Lehtolainen. Hänen kertoessaan kullekin kirjailijalle tämän teoksen ansioita alkoi ympäriltä jo kuulua yleisön arvailuja siitä, kuka voisi olla voittaja. 

Leena Lehtolainen.
Lehtolainen myönsi Tulenkantajat-palkinnon Anni Kytömäen teokselle Kultarinta (Gummerus), joka aiemmin on saanut myös kirjabloggareiden Blogistanian Finlandian 2014. Vaikka en ole teosta vielä lukenutkaan, olin iloinen Kytömäen puolesta. Kiitospuhe oli mieleenpainuva ja niin koskettava, että ympäriltä kuului useitakin niiskaisuja ja kimmeltäviä silmäkulmia. Lämpimästi onnea vielä Annille ja KultarinnalleTäältä voi käydä lukemassa Lehtolaisen perusteluja valinnalle.

Anni Kytömäki.
Hieno kirjallinen viikonloppu takana ja uutta kokemusta rikkaampana. Iloista sunnuntaita kaikille!

Edit: Myös Elina kävi pikaisesti messuilla; käykää lukemassa hänen tekstinsä. Elina ehti kuunnella myös Antti Heikkistä ja Leena Lehtolaista.

Kommentit

  1. Hieno raportti, Kaisa! ❤ Toivottavasti minäkin saan jotain aikaiseksi lauantain lyhyestä vierailustani. Näillä kirjamessuilla on aivan oma tunnelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! ❤ Linkkaan sinut vielä, jos kirjoittelet. :) Todella sääli, että olit puolikuntoinen -onneksi kuitenkin nähtiin edes pikaisesti!

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!