Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi

Rakasta minut vahvaksi, Aino Suhola.
Atena 2011 (alk. 1991). 140 s.

Unelmani ovat 
minun unelmiani
eivät sinun.
Minun on tehtävä
elämästä
oma toteni. 

En ole vielä kertaakaan kirjoitellut blogiini runokirjoista ennen kuin nyt. Luen hävettävän vähän runoja, vaikka niistä pidänkin. Jostain syystä tartun runoihin enimmäkseen kesäisin, mutta silloinkin lueskelen niitä sieltä täältä. Aino Suholan klassikko Rakasta minut vahvaksi (Atena 2011) on sikäli poikkeus, että se on pitkästä aikaa runoteos, jonka luin alusta loppuun. Edellisen kerran olen tainnut lukea kokonaan suosikkini Eeva Kilven ihastuttavan runoteoksen Perhonen ylittää tien, mutta siitä on jo useampi vuosi. 

Suholan runoteos on juuri sopiva minunlaiselleni, joka tuntee olevansa vähän eksyksissä kirjaston runohyllyn äärellä ja joka runojen tulkinnan suhteen kokee olevansa useimmiten kuin heikoilla jäillä. Suholan runoja iltaisin lueskellessa saattoi kuitenkin jopa unohtaa, että on lukemassa runoja. Rakasta minut vahvaksi sisältää yksinkertaisia mutta puhuttelevia ja voimauttavia runoja ihmisistä ja tavallisesta arjesta. Ihmiset repsottavat: elämä hakkaa, vihmoo, ehkä rikkookin. Saako niistä riekaleista vielä koottua ihmisen uudelleen? Joskus se on ihminen itse, joka piiskaa ja vaatii itseltään liikaa, unohtaa hengittää ja olla itselleen hellä, vaikka Ihmisellä on oikeus tehdä oma elämänsä mahdottomaksi. 

Suholan runoissa viehättää se, ettei niitä ole kierretty rautalangan tavoin monimutkaisille mutkille, joita lukijan olisi vaikea saada auki. Pidän itse eniten ylipäänsä lyhyistä runoista ja niiden voimasta, minkä takia Suholan teoksen pidemmät proosamaiset pätkät tuntuivat hieman liian raskaanomaisilta. Tosin niistä oli mukava poimia erilleen kokonaisuuksia, jotka toimisivat yksinäänkin. Teoksen lopettus kuvaa herkästi kuolemaa ja sulkee teoksen kauniisti.

Rakasta minut vahvaksi on kuulas ja vahva. Tätä voi lämmöllä suositella muillekin runoja vierastaville sekä kaikille, jotka haluavat voimaa arkeen tai kokevat olevansa eksyksissä tai repaleina.

Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan. 




Nyt tämä bloggaaja nappaa kassin selkään ja matkaa Tukholmaan pääsiäisen viettoon. Lomalukemisena on suomalaisnaiskirjailijoiden teoksia: Kati Tervon Sukupuu, jonka olen jo aloittanut, ja Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat. 

Rauhallista, suklaista ja iloista pääsiäistä kaikille! Ollaan vaan ja nautitaan hyvistä kirjoista pääsiäisherkkujen ohessa. <3

Kommentit

  1. Hyvää matkaa, Kaisa! Selkeitä runojahan nämä tuntuvat olevan, sopisivat minullekin. Ja miten hieno kuva! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lomatoivotuksista ja kommentista, Elina! Matka on nyt takana ja ihanaa oli. Kannattaa aina käydä jossain, vaikkei määränpää niin kaukana olisikaan. :-) Suholan runot ovat mukavan simppeleitä. Luin niitä mielelläni noin viikko sitten, kun paahdoin korjattavien pinoa päivästä toiseen ja uuvutti iltaisin niin, etteivät romaanit enää sulaneet. Siksi oli kiva, että ei tarvinnut runojenkaan suhteen kauheasti miettiä. Suosittelen! <3

      Poista
  2. Ihana postaus ja aivan ihanat kuvat! ♥ Suholan runot eivät olekaan minulle ennestään tuttuja, joten tästäpä nappaan itselleni hyvän runoilijavinkin, kiitos Kaisa! Ja kylläpä ilahdutti, että postasit runokirjasta. :)

    Toivottavasti teillä on ollut oikein ihana Tukholman-matka. Kaunista ja rauhallista pääsiäisen jatkoa sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIitos Sara! <3 Kenties tästä eteenpäin runojateoksia tulee tänne useammin.. ;-) Tästä on ainakin hyvä aloittaa. Sinulle Suholan runot ovat varmasti välipala, koska luet runoja niin paljon enemmän, mutta suosittelen teosta kyllä lämmöllä. Ihastuttavia, arjen ja elämän makuisia runoja.

      Matka oli rentouttava ja tuli niin hyvään saumaan, sillä kaipasinkin lomaa. Nyt taas jaksaa arjen tohinoita! :-) Täytyykin tästä alkaa siirtää kamerasta kuvia koneelle ja palata vielä hetkeksi Tuhkolmaan.

      Poista
  3. Moi! Löysin blogiisi selaillessani mielenkiintoista luettavaa, ja ilmoittaudun seuraajaksesi. Olipa mukavaa lukea runoista! Ehkäpä uskaltaudun itsekin kirjoittamaan jossain vaiheessa runoista, tosin aluksi haluaisin edes lukea enemmän runoutta ja erityisesti syventyä kokonaisiin kokoelmiin. Kiitos innostuksesta! Kevätterveisin Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Mukava kuulla, että olet saanut lukuvinki, innostusta ja jäänyt seuraajaksi :-) Tervetuloa ja toivottavasti viihdyt jatkossakin! Suosittelen kyllä Suholan runoteosta -itselleni se antoi paljon intoa tarttua jatkossakin kokonaisiin kokoelmiin. Nyt kun keksisi, minkä teoksen valitsisi seuraavaksi. :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!