Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta


Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista. 

Rakas kirjasto,

olet kuulunut tiiviisti elämääni jo siitä lähtien, kun olin pieni tytöntyllerö. En enää muista ensitapaamistamme, mutta mieli on pullollaan lempeitä muistoja lapsuuden kirjastokäynneistä. Muistan, miten kuuntelin kirjastotädin lukemaa satua ja miten istuin tutkimassa satukirjojen kuvia, sepittämässä itse niiden perusteella tarinoita ja lukemaan opittuani lukemassa itse lastenkirjoja. Taisinpa isoissa haaveissani myös aikoa lukea kaikki lastenosaston hyllyjen kirjat. Vierailin luonasi pääasiassa edesmenneen mummani kanssa, joka jaksoi olla minun ja veljeni kanssa kirjojen valtakunnassa tunteja. Käynteihin ei kuulunut pelkästään kirjojen lukemista ja lainaamista vaan myös leikkimistä. Lastenosaston sohvalla löhöilivät Miina ja Manu, ja olihan se suuri seikkailu hipsiä aikuisten puolella valtavien hyllyjen välissä ja olla piilosilla. 

Ala-asteikäisenä tutuksi tuli myös sinun renkailla kulkeva versiosi, kirjastoauto, joka kävi koulullamme kerran viikossa. Myös ne hetket olivat tärkeitä, sillä syrjempää ei aina päässyt vierailemaan luonasi. Tuolloin sain myös ensimmäisen kirjastokorttini. Siinä komeilee ekaluokkalaisen allekirjoitus, s-kirjain väärinpäin kirjoitettuna.

Kun vuonna 2007 muutin kotilakeuksilta pohjoiseen opiskelemaan, ei mennyt kauaa, kun hankin toisen kirjastokorttini. Muistan vieläkin, miten hämmentynyt pieneen kirjastoon tottuneena olin niin valtavasta hyllymäärästä ja vielä monessa kerroksessa; miten täältä voi löytää mitään? Kaikkeen kuitenkin tottuu. Tuota kirjastoa käytän myös nyt kesän aikana, Oulun kaupunginkirjastoa, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Vaikka olenkin oppinut nauttimaan isossa kirjastossa asioimisesta, pidän edelleen myös pienempien omanlaisesta kotoisasta tunnelmasta. Siksi suosin Oulussa myös pienempää lähikirjastoani, jos en satu liikkumaan ydinkeskustassa. Viime vuosina olen asunut töiden perässä myös muualla, ja niinpä minulta löytyy tällä hetkellä eri paikkakuntien kirjastokortteja viisi. 

Tahtoisin nyt kiittää sinua, rakas kirjasto. Kiitos niistä kaikista monista kirjoista, lehdistä, elokuvista ja cd-levyistä, joita olen voinut luotasi lainata. Kiitos niistä kaikista erilaisista lukukokemuksista, jotka olen saanut ansiostasi kokea. Kiitos mahdollisuudesta rauhaisaan ja kotoisaan tunnelmaan, joka löytyy jokaisesta kirjastosta paikkakunnasta riippumatta. Kiitos siitä, että vaikka olisin tullut luoksesi työstressissä tai känkkäränkkänä, olen lähtenyt iloisin ja rauhoittunein mielin. Kiitos niistä kaikista unohtumattomista lapsuuden kirjastomuistoista. Kiitos siitä, että voin vain tulla ja viettää aikaa, vaikken olisi aikeissa lainata mitään. 

Kiitos siitä, että olet olemassa, rakas kirjasto. 

Kaisa

Kommentit

  1. Rakkauskirje kirjastolle <3

    Oulun kirjasto onkin aika komea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ja näkymät merelle ja torille ihmisvilinään. Niitä on aina mukava katsella kirjojen selailun lomassa.

      Poista
  2. Ihana postaus <3

    Kiitos, että olet mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri sinulle, kun järjestit tämän kampanjan! Tässä jos missä oli ilo olla mukana. <3

      Poista
  3. Hyvä, ihana kirje tärkeälle kohteelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohde on mitä rakkain ja tärkein. <3

      Poista
  4. Asuin aikoinaan peräti 7 vuotta Oulun pääkirjaston naapurissa - ihana, tärkeä talo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea määrä vuosia. Minulla on tapana aina käydä pääkirjastolla, kun käyn keskustassa, ja usein vielä samalla reissulla lähikirjastollakin yliopiston lähettyvillä. :-)

      Poista
  5. Ihana kirje ♡. Totta, pienissä lähikirjastoissa on tunnelmaa eri tavoin kuin isoissa pääkirjastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Molemmista tunnelmista pidän; pääkirjastojen voi upottautua kuin viidakkoon, lähikirjastoissa taas olla kuin pesässä. :-D

      Poista
  6. Hieno kirje, Kaisa! ❤ Tytöntylleröt kautta aikain ovat rakastaneet kirjastoja. Tunnistan hyvin tuon rauhan ja onnen, jota kirjojen keskellä saa kokea. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Kirjastojen rauha, ai että, siitä nautin! <3

      Poista
  7. Ihana kirje! Minun lapsuuskirjastoni oli iso kirjasto Tikkurilassa, mutta sen erillinen lastenosastonsa oli omanlaisensa rakas turvapaikka, riittävän kompakti mutta hyllytilassaan kattava kaikenlaiset seikkailut mahdollistaen. Kirjaston yläkerran aikuispuolella en oikein osaa vieläkään vierailla. Isoissa kirjastoissa on toki puolensa ja niissä viihdyn, mutta kyllä noissa pienemmissä on jotain kovin viehättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Linnea! Totta, jotenkin niissä on erilailla kotoisa tunnelma kuin isoissa. Minulla kesti jonkin aikaa, että opin nauttimaan myös isommassa kirjastossa olosta. Olihan se kuitenkin pienempään tottuneelle iso hyppy. :-D

      Poista
  8. Ihana <3

    Oulun pääkirjasto on ollut aikoinaan myös minun "lähikirjastoni", mutta en koskaan oppinut pitämään sitä kotikirjastonani, joka on se sama pikkupaikkakunnan kirjasto, jossa kävin lapsena ja jonka hellään huomaan pääsin sen muutaman vuoden kestäneen muualla asumisen jälkeen. Kirjasto, kotikuntani tärkeimpiä palveluja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin voinut kuvata tähän myös varsinaisen lähikirjastoni, mutta jostain syystä se jäi. Noh, käyn pääkirjastollakin todella usein, etenkin kesällä. :-) Ihanaa, että käytät kirjastoa, joka on lapsuudesta saakka tuttu! Minun lapsuuden kirjastoni tuskin häviää, mutta lähikunnissa on ollut uutisia kirjastojen lakkautuksista, kun kunnat ovat liittyneet isompaan kaupunkiin. :-/

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!