perjantai 31. heinäkuuta 2015

Väinö Linna: Tuntematon sotilas


Tuntematon sotilas, Väinö Linna.
Wsoy 1999 (ensimmäisen kerran 1954). 444 s.
Päällys: Martti Mykkänen.

Yö hämärsi. Askeleet rasahtivat tiehen. Siinä marssi suomalainen sotamies, lakki hieman kallellaan, kullakin persoonallisiin poimuihin mytisteltynä, kesäpureson ylimmäiset napit auki, saapasvarret käännettyinä ja kasvoilla kireän katkera ilme. Eräs joukosta veti henkeä, otti askeleihinsa rennon jätkämäisen rytmin ja aloitti laulun. Sen ruokottomien sanojen mukana huusi hänen sielunsa kesäyöhön kolmivuotisen turhan taistelun katkeruuden, aivan kuin hän olisi sillä huutanut uhmansa kaikille vihollisilleen. 

Tämän päivän aikana moni bloggaaja julkaisee arvionsa lukemastaan klassikkokirjasta, jota ei häpeäkseen ole lukenut. Ompun blogista löytyy kommenttiosiosta linkkejä arvioihin. Itselleni ole heti selvää, minkä kirjan lukisin haastetta varten: Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Linna kuuluu suosikkikirjailijoihini ja Täällä Pohjantähden alla on rakkaimpia lukemiani kirjoja. Sen lisäksi luin viime vuonna myös hieman erilaisempaa Linnaa, Mustan rakkauden. Miksi en sitten ole lukenut Tuntematonta, merkittävää suomalaista klassikkoa? Jokin on vain junnannut vastaan, vaikka yritystä ainakin on ollut. Aloitin Tuntemattoman klassikkohaastetta varten kolmatta tai neljättä kertaa uudelleen (!). Hyllystäni löytyy paljon vanhempi painos kuin kuvassa oleva, jonka kirjastosta lainasin, ja kirjanmerkin mukaan viimeksi oli tyssännyt sivulle 134. Ehkä sotakirja ei vain ole silloisena lukuhetkenä tuntunut oikealta valinnalta, vaikka ne minuun yleensä uppoavatkin. Vaikka olenkin Tuntemattoman nähnyt elokuvana, olen kokenut kirjan lukemattomuuden häpeätahrana. Siksipä varmistinkin lukuhaasteeseen ilmoittauduttuani, että kaikki lähimmät ihmiset varmasti tietävät, minkä kirjan aion lukea. Niinhän sitä usein esimerkiksi (puoli)maratoniin aikoville vinkataan, että kannattaa tiedottaa tavoitteistaan lähipiiriä, jotta he voivat tsempata huonoina hetkinä. Yllättävää kyllä tällä kertaa en ollut lähelläkään hyytymistä! Kun miehekkeeni kysyi, luenko teosta pakkopullana vai mielelläni, vastasin rehellisesti: täysin positiivisessa mielessä. Hyvä kun maltoin kirjan laskea välillä käsistäni. 

Lehtiöiden päälle oli piirretty tyylitelty sotilas. Siinä tämä seisoi kypärä päässä, "prässit" housuissa ja siniristilippu takana hulmusi. Kai jonkinlainen toivekuva. Ei ainakaan missään tapauksessa todellisuus. 

Tuntematon sotilas kuvaa fiktiivisesti Suomen jatkosotaa 1941-1944 konekiväärikompanjan silmin. Se on ollut ilmestyessään ensimmäinen suomalainen sotaromaani, joka ihannoimisen sijaan näyttää sodan karun todellisuuden rivimiehen näkökulmasta. Sen, miten pelko voi lamauttaa niin, ettei saa noustua mättäältä hyökkäykseen ja miten oma varjo on kuin kuolema, joka koko ajan seuraa matkassa mukana ja jonka läsnäolo on vain yritettävä oppia hyväksymään. Pommien jyly ja konekiväärien kiivas säksätys kyntävät kuoleman peltoa eikä hiljaisuuskaan tuo välttämättä lepoa: se leikittelee sotilaan mielikuvituksella, antaa hämätä rauhallisuudellaan ja - pam - vie hengen mukanaan.

Olen aina rakastanut Linnan henkilökuvausta ja, kuten TPA:ssa, myös Tuntemattomassa elin vahvasti henkilöiden mukana. Koskelat ovat minulle rakkaimpia kirjallisuuden henkilöhahmoja, joten vänrikki Vilho Koskela, Akselin poika, kuuluu minulle tärkeimpiin henkilöihin alikersanttien, Rokan ja Hietasen, lisäksi. Muistan laajan henkilökaartin olleen vuosia sitten ensimmäisellä lukuyritykselläni syy, miksi Tuntematon jäi kesken. Liekö syynä ollut laiskuus vai mikä, mutta tällä kertaa mitään ongelmia ei ollut, vaikka toki myönnän, että ensimmäisissä kaatumisissa jouduin vähän selailemaan sivuja taaksepäin muistaakseni, kuka kaatunut oli ollut. Mitä pidemmälle teosta kuitenkin lukee, sitä kiintyneemmäksi suhde henkilöihin muuttuu. Jokainen kaatuminen tuntuu pahalta ja koskettaa. Vastapainona jokainen ilon pilkahdus saa hymyn huulille. 

Kielensä puolesta Tuntematon on murteiden ilkamoivaa ilotulitusta. Ei voi kuin hämmästellä, miten todentuntuisesti Linna murteita dialogiin kylvää. Niiden ansiosta jokainen henkilö puhkuu vahvemmin luonnettaan ja identiteettiään. Murteesta riippuumatta jokainen miehistä tekee yhteistyötä, vaikka välillä vähän mutistaisiinkin toiselle vastaan. Toverin kuolema järkyttää ja hiljentää. Synkän tunnelman keventämiseksi miehet käyttävät usein apuna huumoria.

- Teillä sitä ei taija olla ollenkaan kenttäkeittiötä?
- Kuinka niin?
- Kun joka miehellä näkkyy olevan erikseen pata piässä.

Tuntematon sotilas on se vankin mänty, jota tuuli ei kaada ja joka ylväänä taivaita kohti kohoten luo katseensa järvelle. Järvelle, jonka pintaa laskeutuvan joutsenen räpylät halkovat ja jonka vesi kimmeltää auringon paisteessa. Koivun oksat heiluvat kesäisessä tuulessa. Kaikkilla henkii syvä rauha. Ja tuo rauha ei ole tullut itsestäänselvyytenä. 

Kyyneleet purkautuivat niiden kuuluisten kahden viimeisen sanan jälkeen. Aika velikultia. 


Linnan klassikkoteoksesta ovat aiemmin kirjoittaneet myös SaraSatu ja Jokke. Tiedän, että tänään on tulossa muitakin julkaisuja Tuntemattomasta, joten kannattaa kurkkia Ompun listaa.




* Kuvat on otettu Punkaharjulla, jonka vanhalle rajaseudulle Suomen itsenäistymisen jälkeen rakennettiin yli 1000 km pitkä Salpalinja. Sen rakennelmia sijaitsee muun muassa Punkaharjun Kuikonniemessä, jossa pääsee vapaasti tutustumaan korsuun ja taisteluhautaan. Korsuun pääsee myös sisälle, jos pyytää avaimet kioskilta. Kuikonniemen taisteluhautaa ei ole kuitenkaan koskaan tarvinnut käyttää. Alkuperäistä osaa juoksuhaudasta on jäljellä enää pieni osa, sillä valtaosa on täytetty ja siivottu pois pian sodan jälkeen. Korsu ja valtaosa taisteluhautaa on rakennettu 1990-luvulla ja osaa taisteluhaudasta on paranneltu viimeksi vuonna 2013. 

26 kommenttia:

  1. Nyt houkutuin tästä! Minulle TPA on rakas ja hieno, mutta Tuntematon jäi kesken opiskeluvuosina. Tämä klassikkohaaste on kiva, koska nyt voi koota itselleen oman lukemattomat klassikot -listan. :)

    Salpalinja on minullekin osin tuttu, tosin opiskelukaupungistani Joensuusta, jossa Salpalinjalla on bunkkerimuseo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että koukutuit, Katja! Jos TPA on sinulle rakas, ihastut varmasti myös Tuntemattomaan. Itsekin kokoilin eilen lukemattomia klassikoita muiden bloggauksista ja mielessä on nyt useampi seuraavaan haasteeseen.

      Poista
  2. Minulta jäi Katjan tapaan Tuntematon lukematta opiskeluvuosina. Onnistuin tuolloin skippaamaan suurimman osan pakkolukemisista milloin milläkin tavoin. :D

    Ehkä nyt tässä iässä olisin viimein valmis tähän tarttumaan. Täytyy ottaa vakavasti harkintaan. Hienosti kuvat keskustelevat romaanin aiheen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, että en ole ollut ainut, jolla teos on ollut pitkään lukematta. En olekaan ollut ainoa! :-D

      Kenties seuraavaan klassikkohaasteeseen.. ;-) Satuin lukemaan Tuntematonta juuri yhden kesäreissailun aikaan; kuvausympäristö osui nappiin.

      Poista
  3. Minulla tämä edelleen roikkuu lukemattomien listalla. Sait kirjan kuulostamaan houkuttelevalta, joten ehkäpä jossain vaiheessa uskaltaudun kokeilemaan (vaikka äänikirjaversiona, tässä riittäisi kuunneltavaa työmatkojen ratoksi pidemmäksi aikaa). Hienot kuvat Punkaharjulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että Tuntematon alkoi houkuttaa. Ehkä seuraavaan haasteeseen. ;-) Äänikirjana tämä voisikin olla kiinnnostava kokemus. Ja kiitos, Marika, onneksi satuin lukemaan Tuntematonta juuri yhden kesälomareissun aikaan; muuten olisi osuva kuvausympäristö mennyt sivusuun.

      Poista
  4. Luin tämän selailutyylillä lukiossa. Voisin joskus ottaa uusintaan, sillä muistan kyllä pitäneeni kirjasta, mutta tuli vähän kiire tai jotain ennen koeviikkoa... Jotkut klassikot osaavat yllättää ennakkoluulojen yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, ettei minulla koskaan tullut tätä teosta opiskeluaikoina vastaan - tosin yläkoulussa Tuntematon olisi ollut mahdollista valita, mutta silloin luin vielä ihan muita teoksia. Hieman kyllä pelotti tarttua Tuntemattomaan; olihan se jäänyt niin monta kertaa kesken.

      Poista
  5. Olen lukenut Tuntemattoman monta kertaa, ensimmäisen kerran jo lapsena. Kirjan sotilaat ovat tulleet tutuiksi ja elokuvassa (siis siinä Laineen ohjaamassa) he vastaavat kirjan luomaa kuvaa. Hienoa, että sait kirjan nyt luetuksi ja pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, lapsena jo! Laineen elokuvaversio on upea. Klassikkohaaste oli juuri tarpeellinen potku lukea teos viimein. Seuraavaan on jo teoksia mietinnässä!

      Poista
  6. Tuntemattoman lukemisesta on jo niin kauan etten edes muista liittyikö se lukio- vai yliopisto-opintoihin, mutta sain sen kyllä luettua. Luulisin kyllä, että nyt aikuisempana saisin siitä enemmän irti. Sen sijaan täytyy hieman nolona tunnustaa, että TPA on lukematta vaikka siitä yleensä pidetään kovasti... Sen suuruus taitaa hieman pelottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun ei tarvinnut lukea tätä koulu- tai opiskeluaikoina. Toisaalta hyvä niin, sillä joskushan yritin, mutta lukeminen oli vaikeaa. Toivon, että joskus tartut TPA:an; itse luin sen aikoinaan osissa, eli en kerralla koko trilogiaa. Se ainakin toimi minulla. :-)

      Poista
  7. Minä olen Tuntemattoman lukenut pariinkin kertaan, mutta edellisestä kerrasta on päässyt jo vierähtämään aika monta vuotta. Pitäisi varmaan ottaa Linna uusiksi ja napata luettavaksi myös tuo Musta rakkaus, jota en vielä koskaan ole edes käsissäni pidellyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta rakkaus kannattaa kokeilla lukea; itse en tiennytkään sellaisen olemassaolosta ennen ystävän vinkkausta. Ei ehkä mitä parhainta Linnaa mutta lyhyydensä ansiosta se on hyvä valinta aloittaa kirjailijaan tutustuminen, jos ei uskalla heti klassikkojärkäleisiin tarttua.

      Poista
  8. Heh, täällä myös yksi joka on onnistunut välttämään opiskeluaikoina sekä tämän että Seitsemän veljeksen :D Täytyy myöntää, että sukusaagojen ystävänä TPA houkuttelee enemmän, mutta hyvää henkilökuvausta rakastan toisaalta myös... Saa nähdä. Hiukan epäilyttää Linnan teokset, mutta jätetään muhimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minun opiskeluaikoina Linnaa ei luettu jostain syystä mutta Seitsemän veljeksen olen kyllä lukenut ja siitä jonkin esseen kirjoittanut (olin tosin lukenut Kiven teoksen jo aiemmin omastakin halusta). Oi että, jos rakastat sukusaagoja, sitten sinun on ehdottomasti luettava ainakin TPA! Itse luin sen aikoinaan osina, eli luin jotain muuta välillä enkä koko trilogiaa kerralla. Uskoisin, että ihastut! :-)

      Poista
  9. Hienoa, kun sait luettua! Minulle tämä on yksi suurista rakkauksista. Linnan molemmat pääteokset, TPA ja tämä, ovat niin pakahduttavia, etten pysty katsomaan enää niistä tehtyjä elokuvia enkä ehkä koskaan lukemaan niitä uudestaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä syvemmälle sieluun nämä uppoavat, kuten ehkä ymmärrys siitä, että olemme vain pala sukupolvien ketjua historian kaaoksessa. No, olipas paatoksellisesti ilmaistu, mutta tätä teemaa Linna kannattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tarkoitus lukea Tuntematon jo Ihmisiä sodassa -haasteeseen, mutta nyt kun sai olla valittuna vain yksi teos, ei ollut mahdollisuuksia kierrellä ja kaarrella. ;-)

      Hyvin sanottu, Elina. Ei voi muuta kuin: <3

      Poista
  10. Voi nyyh: Liikutuin jo kertakaikkisen upeista kuvistasi, ja sitten lisää kun luin hienon tekstisi. <3 Olen niin onnellinen siitä, että luit tämän! Kuten Elinalle, minullekin tämä on yksi suurimmista kirjarakkauksistani. Ja kaikista koskaan tuntemistani henkilöhahmoista juuri vänrikki Koskela on niin järjettömän rakas ja tärkeä, että hän päihittää mielessäni jopa Austenin Mr. Darcyn. :)

    Ja voih, nyt alkoi tehdä mieli kaivaa tämä hyllystä ja alkaa heti lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, Sara! <3 Väinö Linna se aina jaksaa pakahduttaa minua teoksillaan. Niin nytkin, vaikka Tuntemattoman kanssa menikin useita vuosia. Jos jonkun kirjallisuuden hahmon pääsisi tapaamaan, haluaisin ehdottomasta jutella Koskelan kanssa. :-)

      Poista
  11. Tulin vielä kertomaan, että muistin sinua kesäisellä haasteella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, tulen ihan juuri vierailemaan blogissasi! <3

      Poista
  12. Hahaa, samat sanat kuin Katjalla yllä! :D <3 Haastoin sinut taas, ja tulin samalla kertomaan, että palaan tänne pian, sillä tänne on ilmestynyt blogitaukoni aikana vaikka mitä ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteita on aina mukavaa saada! <3 Kiitos, tulen pian kommentoimaan blogiisi; juuri palailin taas yhdeltä kotimaanmatkailulta. Odotan paluutasi! ;-)

      Poista
  13. Oi, miten hienosti kerrot Tuntemattomasta!

    Ja sulle oikein satelee haasteita! Minäkin haastoin sinut :) Täällä; http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/08/kesahaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ihanaa, kun haasteita satelee - voiko parempaa kesäsadetta olla. ;-) Vastailen kysymyksiin piakkoin. <3

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!