tiistai 1. syyskuuta 2015

Antti Holma: Kauheimmat runot

Kauheimmat runot, Antti Holma.
Otava 2015. 187 s. Kansi: Elina Warsta.
Arvostelukappale.


Kauheimmat runot (Otava 2015) on roisi runokokoelma, joka kokoaan yksiin kansiin neljän eri runoilijasuuruden kynänjälkeä. On perinteistä mitallista runoutta kirjoittava Reino Leino, jolta on poimittu runoja muun muassa sellaisista kokoelmista kuin Velkahirsiä ja Alla kassein Kaikkivallan. On espoolainen Edith Södermalm, jonka runojen juuret ovat modernismissa. Sirsi Sunnas sen sijaan riimittelee lastenrunoutta, joka ei lakaise vaikeitakaan asioita maton alle. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Kas näin heiluu kassit, Tittiäisen satiainen ja Tittiäisen tippurimylly. Sitten on vielä kainuulainen Karin Toisiks-Paraske, joka ei ole koskaan käynyt Turussa mutta joka runoilee itse muovaamallaan lounaismurteella. Kuulostavatko henkilöt tutuilta? Lopussa Holma kiittääkin rakkaudesta suomeen Eino Leinoa, Edith Södergrania, Kirsi Kunnasta ja Heli Laaksosta.

Teoksen runot on jaoteltu kuuden eri alaotsikon alle. Lukija voi valita, tarttuuko ensin Runokukkasiin, etsiikö runon tuoreelle ylioppilaalle tai kodin juhlahetkiin, haluaako ilahduttaa runolla ystäviä ja rakkaita vai tarjota tukea elämän kolhimalle vai sanoa herkän sanasen matkalle tuonpuoleiseen. Holma muovaa runoiksi sen, mitä muut eivät kehtaa sanoa ääneen - elleivät sitten ole avanneet äänihuuliaan alkoholin voimin. Runoissa siis vilkkuu alapäähuumori. Tai ehkä vilkkua on väärä verbivalinta, koska mistään kainosta sievistelystä ei ole kyse. Runoissa Paha nuolee kassejaan, kirosanat kukkivat ja vuoteessa suutelevat Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen.

Holma on tuonut runoilijoihin oman säväyksensä, mutta niiden alta pystyy hyvin tunnistamaan kaikuja esikuvista. Huomaa, että Holma on lukenut jokaisen runoilijan tuotannon tarkasti. Kun Eino Leino kuvailee korein sanoin Suomen luontoa, kääntää Reino Leino paidan nurinpäin: hän tuo esiin Suomen vuodenaikojen nurjapuolet. Usein viimeinen säe laukaisee yllätyksen. Koska en itse ole yhtään talvi-ihminen, nauroin katketakseni niille runoille, jossa Suomen kylmälle vuodenajalle näytetään sumeilematta keskisormea. Tässä yksi talvinen esimerkki, runo nimeltä Hibernus: Halkovi hallatar sieluni suljetut ummut. / Silmäini pinnalla jää - syvä, ankara, tumma. / Viimojen viulut soivat ja marraksen rummut. / Kauneutta jos en nää, niin onko se vittu nyt kumma? Reino Leinon myötä myös sellaiset tutut runot kuin esimerkiksi Nocturne ja Elegia saavat kokonaan uudenlaisen muodon.

Lastenrunoilija Sirsi Sunnas on joukkion räävittömin runoilija. Jos Sunnas olisi lapsi, hän olisi se, joka aina rääkäisee siivottomimmatkin sanansa ja saa höyryn kihisemään aikuisten korvista. Sunnaksen riimittelyt ovat runoutta aikuisille; runoutta, josta kenties ensin ajatellaan että voi kamala nyt tällaista sanankäyttöä mutta jolle silti hihitellään ystävien tai puolison kanssa. Sirsi Sunnas esimerkiksi runoilee aakkoset uudelleen alkometristä ö-mappiin, sanailee omanlaisensa luomiskertomuksen ja tuutulaulun. Edith Södermalm eroaa eniten esikuvastaan, koska Holma tuo modernismin edelläkävijän nykyaikaan. Holman luoma Södermalm on nykyaikainen nainen, joka runoilee muun muassa Twitteristä, Tinderistä ja rakkauden tuskasta. Södermalm on parhaimmillaan lyhyissä runoissa, kuten runossa Twitter: Sinun ajatuksesi pituus / on 140 merkkiä, rakkautesi määrä / tuskin syvempi. / Muita mittojasi en osaisi / arvioida, paitsi tätä: sinulla on liian p

Luin ensin Kauheimpia runoja sieltä täältä siinä järjestyksessä, kun eteen sattui osumaan ja tunnustelin teoksen tyyliä. Olen lyhyiden runojen ystävä, joten pidemmät runot, etenkin Karin Toisiks-Parasken, jäivät aluksi sivuun. Lopulta luin teoksen runot järjestyksessä alusta loppuun ja tykästyin myös Toisiks-Parasken elämänmakuisiin runoihin. Niissä omanlainen lounaismurre luo pilkettä runojen silmäkulmaan ja saa välillä jo itsessään hymyilemään. Karin Toisiks-Paraske on iloisen Heli Laaksosen vastakohta. Toisiks-Parasken runoissa arjen parfyymina tuoksuu pieru ja kuvailun kohteena ovat elämän pienet vääryydet, kuten kassajonot ja kalliit hinnat: kenel o vara maks kolmekymp rätiste / jol pyyhki pimsloorans kuivaks?

Kauheimmat runot ei ui pelkästään huumorin kepeässä virrassa vaan runoissa sukelletaan myös syvemmälle ihmiseloon, etenkin rakkauteen, ja aikamme epäkohtiin. Runoissa ei myöskään roisku pelkästään likaa vaan myös kauneutta: rakkautta o / se ko pan nenä toise / solisluu / - - . Holman runoteos on pureva, kekseliäs ja hauska. Nauroin runoja lukiessani paljon ja luin runoja myös miehelle ääneen. Kannattaa - ainakin yrittää - olla Holman runojen kanssa säästeliäs: jos runoja lukee liian monta kertaheitolla, alkavat runot viedä toisiltaan tehoa ja tuntua liian samankaltaisilta. Ainakin omalla kohdallani etenkin Reino Leinon runot alkoivat maistua yllätyksettömiltä, kun niitä oli lukenut useampia. Tästä huolimatta ei voi kuin todeta: on se Holma vain aikamoinen taitaja.

Kauheimmat runot on oiva lääke, jos tiedät, että kohta se syysmasennus taas iskee tai jos kaipaat vaihtelua niiden kauniiden runojen tilalle. Tosikkomielellä ei kannatta näihin runoihin tarttua. Lopuksi vielä erityismaininta Elina Warstan laatimalle hienolle kansikuvitukselle; Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Ainakin Kirjakko ruispellossa -blogista löytyy arvio Holman runoteoksesta. Suosittelen lukemaan myös Holman viime vuonna ilmestyneen esikoisromaanin Järjestäjä (Otava 2014).

14 kommenttia:

  1. Olisipa hauskaa lukea tämä. Osin siksi, että kirja on takuulla räävitön ja hupaisa, mutta myös siksi, miten hyvin Holma tuntuu omaksuneen esikuviensa tyylin. Ja mikä kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän. Toivottavasti teokseen tarttuisivat myös ne, jotka lukevat runoja harvemmin ja että lukijat saisivat kipinää tarttua Holman esikuvien tuotantoon. :-)

      Poista
  2. Räävitön runous! Aika posketonta sanankäyttöä, joka varmaan toimisi syksyn pimeydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään epäile, etteikö toimisi. Naurutakuu!

      Poista
  3. Kiitos arviostasi, sillä nyt tartun tähän varmasti! Aiemmin katselin hieman sivusta, että mitenköhän olisi... Lahjakas tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, kaima, että innostuit! Ei voi kuin ihmetellä, miten lahjakas Holma on. :-)

      Poista
  4. Antti Holma! <3 Luulen, että tulisin toimeen loistavasti hänen kanssaan, mikäli tapaisimme. Menisimme tod,näk. naimisiin asti, jos hän välittäisi enemmän tytöistä. (Ja varmasti niin, että toinen olisi jossakin pellolla ja toinen jossakin keskiaikaisessa linnassa hääseremonian aikana, kun molemmista ilmeisesti löytyy myös sellaista erakkoluonnetta. ) =D =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos ihanasta kommentistasi, Irene! Sain hymyn huulille! :-D

      Poista
  5. Tosi hieno arvostelu! Selailin kirjasen läpi, ja kyllä nauratti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ideanus! Holman runoteos takaa kyllä monet hyvät naurut. :-D

      Poista
  6. Tosi hieno arvostelu! Selailin kirjasen läpi, ja kyllä nauratti. :D

    VastaaPoista
  7. Tätä arvostelua oli ilo lukea :) Holman runoteos kiinnostaa, vaikka toisaalta hieman arkailen siihen tarttumista koska alkuperäiset runot eivät todennäköisesti ole minulle kovin tuttuja. Ainakin muutamat tässä olevat runot/pätkät ovat ihastuttaneet ja naurattaneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Villis. :-) Luin jostain Holman haastattelusta, että hän toivoo runoteoksensa innoittavan lukijoita tarttumaan innoittajiensa runoihin. Eli ei hätää, vaikka alkuperäiset eivät olisi niin tuttuja. :-) Holman runoteos on kyllä hauskimpia mitä olen tänä vuonna lukenut. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
  8. Minäkin selailin ensin kirjaa sieltä täältä, mutta kuuntelin ja luin sen sitten kerralla rauhassa keskittyen loppuun. Onneksi omistan kirjan, koska voin siihen halutessani vielä palata, ja varmastin haluan palata. Kirja on myös mainio, kun tarvitsee vaikka onnitteluvärssyä ei niin tosikolle onniteltavalle :D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!