perjantai 9. lokakuuta 2015

Sofi Oksanen: Norma

Norma, Sofi Oksanen.
Like 2015. 304 s.
Kansi: Anne Kursu & Toni Härkönen.

Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä. Se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius- ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkaansa.

Kun Sofi Oksasen tuoreinta teosta, Normaa (Like 2015), alkaa lukea, lähes kolmikymppisen päähenkilön elämä on jo muuttunut. Norma on menettänyt metron alle hypänneen äitinsä, Anitan, ja jäänyt yksin. Hautajaisissa hänelle tulee juttelemaan outo mies, toimitusjohtaja Max Lambert, joka haluaisi olla yhteyksissä joidenkin Anitaan liittyvien asioiden takia. Norma ajattelee kyseessä olevan erehdys muttei voi ymmärtää, miksi äiti ei ole koskaan maininnut sanaakaan kenestäkään Lambertista ja miksi mies vaikuttaa Norman hiuksiin kipinöintinä, merkkinä uhasta. Normalla on nimittäin erikoiset hiukset: ne pystyvät aistimaan ihmisen valehtelun, ja lisäksi hiukset kasvavat päivässä epätavallisen paljon. Norma on ikään kuin sadun Tähkäpää. 

Kävin kuuntelemassa, kun Kaisu Mikkola haastatteli Sofi Oksasta Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa. Kun puhe tuli Norman genremääritelmästä, Oksanen toivoi, ettei hänen teostaan luokiteltaisi tiukasti yhteen genreen kuuluvaksi, koska lukija saa päättää sen itse. Yhdelle Norma voi olla jännityskirja, toiselle rakkausromaani, kolmannelle jotain ihan muuta. Omassa lukukokemuksessani painopiste oli jännityksellä, joka tihenee, mitä pidemmälle lukemisessa etenee. Kun uusia kamaluuksia löytyy verkkoon kätkettynä, alkaa miettiä, meneekö salaisuuksien seitti hiusten lailla niin tiukalle takkuun, ettei sitä enää kyetäkään selvittämään. 

Oksanen kirjoittaa vahvasti ja taitavasti vaativista aiheista: hiusbisneksestä ja kohdunvuokrauksesta, sivutaanpa sivuilla myös kynsiin liittyvää liiketoimintaa. Oksanen on hankkinut vankan tietopohjan, mikä ei jää epäselväksi teosta lukiessa. Norma saa kauhistumaan, hämmästymään ja herättää paljon ajatuksia ihmisten ahneudesta, pahuudesta ja ympäröivästä maailmasta. Sofi Oksasen vierailusta Suomalaisessa jäi mieleen, miten hän korosti, ettei muutos koskaan lähde tuotantoketjun alusta, jossa hankinta ja kehitys tapahtuu. Muutos lähtee aina toisesta päästä ketjua: kuluttajasta. Teoksessa hiuspidennyksiä hankkivista naisista valtaosa ei koskaan kysy hiusten alkuperästä. Katala bisnes saa jatkaa eloaan, koska muutosta ei vaadita. Eettisyydellä ei ole väliä, kunhan itse näyttää hyvältä. 

Henkilöitä on paljon, ja kertojanrooliin pääsevät muutkin kuin Norma. Jokaisella on omat salaisuutensa; teoksen lopussa kukaan ei välttämättä ole enää sellainen ihminen, millaiseksi lukija häntä aluksi luuli. Pudonnut hius voi paljastaa kantajastaan yhtä jos toista. Saadaanko pahuus nujerrettua ja kuka lopultakaan onkaan paha?

Minulle Sofi Oksasen Norma oli vaikuttava lukukokemus ja yksi syksyni odotetuimmista kirjajulkaisuista. Pidän siitä, ettei Oksanen päästä lukijaa helpollla. Norma lainehtii määrätietoisesti kuin kurittomat hiukset, jotka eivät suostu asettumaan. Mikä parasta, loppu lupailee jatkoa. 

Sofi Oksanen Suomalaisessa kirjakaupassa Oulussa 8.10.2015.
Normasta ovat kirjoittaneet ainakin ArjaTuijataKirjaniiloMarikaOksa ja bleue.

12 kommenttia:

  1. Voi että olisi halunnut olla kuuntelemassa Oksasta, mutta kökötin ranskan alkeiden kurssilla. :) Kiva kuulla tunnelmia Oksasen Oulun vierailusta, ja oletpa ottanut kauniin kirjakuvan. Ruusu sopii loistavasti kirjan tunnelmaan. Etkä muuten ole ainut, joka odottelee jatkoa Norma Rossin ihmeelliseen maailmaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurjuus, Marika! Yritinkin silmäillä, näkyykö tuttuja. ;-)

      Kiitos kauniista sanoistasi. Evan osuus jäi mielestäni puhaltamatta täyteen loistoonsa, joten sikäli hyvä, että jatko-osa on mahdollisesti tulossa. :-)

      Poista
  2. En usko olevani ainut, joka odottaa pääsevänsä käsiksi Normaan. Olen lukenut Oksaselta vain Puhdistuksen, mutta Normassa kuuluu olevan teemoja, joista puhutaan vähän, mutta jotka herättävät mielenkiintoa. MarikaOksan tavoin täytyy todeta, että todella kaunis kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus on suosikkini Oksaselta, mutta lähelle Normakin pääsee. Myös Kun kyyhkyset katosivat oli mieluinen, Baby Jane sen sijaan jäänyt hailakasti mieleen.

      Jos teemat herättävät mielenkiinnon, uskoisin, että tulet pitämään Normasta. Minuakin teos kiinnosti jo ihan niiden takia, ja oli todella kiinnostavaa lukea hiusbisneksestä ja kohdunvuokrauksesta, joista en itse ole aiemmin lukenut mitään.

      Ja kiitos! :-)

      Poista
  3. Olen samaa mieltä Oksasen kanssa siitä, että kirjaa ei pitäisi luokitella vain yhteen genreen, koska romaanissa on paljon muuta. Minä en taas osaa päättää sitä, että haluaisinko lukea Norma Rossi-sarjaa. Luulen, että minulle riitti tämä yksi.
    Kirjan kansikuva on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Mai. Oksanen korosti myös sitä, että jos teos luokitellaan johonkin genreen kuuluvaksi, oletetaan, että myös seuraava teos kuuluu samaan genreen.

      Minua jäi tässä vaivaamaan vielä Eva, koska hän jäi kuitenkin vielä melko salaperäiseksi henkilöksi. Jos häntä ei olisi ollut Normassa, niin en varmaan itsekään kaipaisi jatko-osaa. Nyt jäi vielä nälkä. :-)

      Kiitos kuvakehuista!

      Poista
  4. Minusta genrekysymys on muutenkin kuin Norman osalta vaikea. Kirjallisuutta on joskus lähes mahdotonta luokitella, vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi. Se ehkä onkin sen kiehtova, ajatusmaailmaa laajentava ominaisuus :) Normaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kaima. Itse asiassa juuri tilaisuutta ennen haastattelija kertoi kirjallisuuden Nobel-voittajasta, ja hän yhdessä Oksasen kanssa pohti, mihin genreen/ genreihin voittajan teokset voisi luokitella. Minusta on hyvä, että lukija voi itse valita.

      Jään odottamaan arviotasi sitten, kun saat Norman luetuksi. :-)

      Poista
  5. Aijai, kuulostaa herkulta! Olen Oksas-fani, jolle sekä Puhdistus että Kun kyyhkyset katosivat ovat olleet elämyksiä. Historiaa, jännitystä ja riipaisevia ihmiskohtaloita. Normassa on jotain uuttakin, ainakin siltä kuulostaa! Kiitos innoittavasta arviosta, Kaisa! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, Elina. Puhdistus on suosikkini, myös Kun kyyhkyset katosivat oli hieno lukukokemus. Stalinin lehmät taitaakin olla ainut, jota en ole lukenut. Norma on virkistävän erilaista ja tulee lähelle kirjailijaa, koska Sofihan tunnetaan hiuksistaan. Oli mukavaa lukea pitkästä aikaa nykyisyyteen sijoittuva romaani. Normassa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, ja Oksasen kuunteleminen avasi teosta lisää. Uskon, että tulet pitämään Normasta, Elina! <3

      Poista
  6. Olen tutustunut vasta yhteen Oksasen kirjaan, Puhdistukeen, jonka kuuntelinäänikirjana. Mielenkiinnolla odotan tätä uutuutta, johon tarttunen kuitenkin vasta ensi vuoden puolella. Hieno kirjoituksesi lupaa hyvää lukukokemusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus on loistava helmi. Itselläni ei ole Oksasen tuotannosta lukematta kuin Stalinin lehmät. Omalla listallani Norma hypähti Puhdistuksen perään, huikea teos. Sinua odottaa mahtava lukukokemus ensi vuonna. :-)

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!