Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Kudottujen kujien kaupunki, Emmi Itäranta.
Teos 2015. 335 s.
Kansi: Jussi Kaakinen.
Arvostelukappale.

Jos kaatuneen, kauan lahonneen puun kaarnaa repäisee irti, sen alta paljastuu pieniä hyönteisiä, kuivunutta rihmaa ja muuta sellaista; omanlaisensa pieni maailma. Sellainen on myös Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki -romaanin (Teos 2015) miljöö. Valtaa käsissään pitelevä Neuvosto on tarkoin määritellyt ihmisten elämän tiukkoihin muotteihinsa: jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Kukaan ei kyseenalaista Neuvoston päätöksiä tai ajatuksia vaan ottaa ne hartiat kyyryssä vastaan. Yöt eivät ole turvattuja lepohetkiä: huhutaan leviävästä unirutosta ja unien näkeminen kielletään kokonaan. Jos ihmisellä epäillään olevan unirutto, hänet viedään Tahrattujen Taloon, paikkaan, josta kukaan ei ole palannut.

Nuori Eliana asuu Seittien Talossa, jossa hän kutoo monimutkaista seittien kudelmaa toisten kutojien kanssa. Eräänä yönä valvontavuorollaan Eliana löytää maassa makaavan verisen naisen, jonka käteen on tatuoitu Elianan nimi. Selviää, että naisen nimi on Valeria eikä hän kykene puhumaan: hänen kielensä on leikattu pois. Eliana alkaa selvittää naisen mysteeriä, joka ei olekaan niin yksiselitteinen. Seittien kätköistä alkaa nousta kysymyksiä, kätkettyjä asioita ja tukahdettua historiaa. Mikä onkaan lopulta totuus?   

Sanoja.
Ne käpristyvät ja ritisevät kuin kuivat lehdet tuulessa, tai kuin jalkojen alla murskaantuvat kuolleet hyönteiset. Sitten ne vaikenevat. Juuri kun alan miettiä, kuulinko sittenkään mitään, ääni aloittaa uudelleen. Tällä kertaa pystyn hahmottamaan koko lauseen. 

Kudottujen kujien kaupunki on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani romaaneista. Olin koukussa jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja luin teosta hitaasti säästellen. Itäranta aloittaa miljöön kuvauksella, jossa maailma laveerataan lukijan eteen henkäyksen kevein vedoin. Tekee kipeää: miljöö vaikuttaa satumaisen kauniilta mutta elämä luonnonmullistusten runtelemalla saarella on kaikkea muuta. Tulvat repivät saarta ajoittain mukaansa ja meripihkaan takertuneet otukset ovat muisto ajasta, joka joskus oli. Kudottujen kujien kaupunki on tunnelmaltaan unenomainen, arvoituksellinen ja jännittävä. Paitsi seikkailua, teoksen sivuilta löytyy myös rakkauden punaa. Kudottujen kujien kaupungin kieli soi keijumaisen heleänä ja kirkkaana. Kieli on tosin paikoin niin vertauskuvallista, että hieman pelkäsin, uppoaako lukija niihin kuin oliot meripihkaan, mutta ainakin itse vältyin tältä ja nautin suunnattomasti Itärannan kielestä.

Itärannan teosta lukiessa ei voi kuin ihmetellä kirjailijan kekseliäisyyttä: millaisen ainutlaatuisen kudelman hän onkaan luonut, millaisia hahmoja! Kudottujen kujien kaupunki on lukijan juhlaa. Ethän halua jäädä niistä paitsi?


Itärannan teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin SuketusSaraKatjaKatri ja Kirsi

Kommentit

  1. Viikon päästä maanantaina yliopisto-opiskelijat julkistavat omat Finlandia-ehdokkaansa Metsossa. Odotan innolla, miten lista poikkeaa - tai poikkeaako - virallisesta kuusikosta. Vaikka KKK ei minun lemppariksi noussutkaan, uskon että se saattaa saada huomioita tällaisissa varjotapahtumissa, onhan se erittäin taidokkaasti kirjoitettu ja kovasti fanitettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Toivottavasti tuo lista löytyy Metson sivuilta. Olisipa hienoa, jos KKK pääsisi siinä ehdolle. :-)

      Poista
    2. Höh, olin lukenut mainoksen väärin. He esittelevätkin virallista kuusikkoa, eivät omiaan... :(

      Poista
  2. Teemestarin kirjan jälkeen jännitin sitä, että pysyykö Itäranta tulevaisuusteemassa ja onneksi hän pysyi. Tämä on todella fantastinen fantasiakirja, jossa on niitä tulevaisuuden uhkakuvia mukana.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!