John Williams: Stoner

Stoner, John Williams.
Bazar 2015 (englannink. alkuteos 1965). 306 s.
Johdanto: John McGahern.
Suom. Ilkka Rekiaro.

John Williamsin romaanilta Stoner ei ole voinut tänä vuonna välttyä. Kun teoksesta alkoi putkahtaa entistä enemmän kirjallista rakkautta hehkuvia arvioita, alkoi itseänikin tietenkin kiinnostaa. Jostain syystä olin kuitenkin hieman epäileväinen. Pelkäsin, että tarinassa ryvetään itsesäälissä oikein kunnolla ja voivotellaan elämään pettymistä. Mieli alkoi kuitenkin hiljalleen kypsyä. En tiedä, oliko kesän taittumisella pimenevään syksyyn vaikutusta, mutta yhtäkkiä tajusin, että minun on pakko saada Stoner käsiini. Nyt olen sitten tilanteessa, että olen lykännyt ja lykännyt lukukokemuksesta kirjoittamista. En muista, milloin olisin viimeksi halunnut lukea jonkun kirjan uudestaan samantien, kun vastassa on takakansi. Miten rakkaus puetaan sanoiksi? 

Stoner on hämmentävällä tavalla hyvä - tai pikemminkin taianomainen. Kirjan tarina kun ei kuulosta kovin ihmeelliseltä. Stoner on yhden ihmisen elämänkaari, lapsuuden pölyisistä pelloista vanhuuteen ja kuoleman lähestymiseen. On köyhissä oloissa maatilalla kasvanut William Stoner, joka muuttaa Yhdysvaltojen Keskilännestä Columbiaan yliopistoon. Stoner on perheen ainut lapsi, josta vanhemmat toivovat tilalleen jatkajaa. Niinpä Stoner alkaa opiskella maataloustiedekunnassa, mutta päättääkin vaihtaa kesken kirjallisuuden opiskeluun. Kirjallisuudesta syntyy lopulta Stonerille työ, kun hänestä tulee saman yliopiston opettaja. Myös rakkaus, Edith, löytyy, mutta avioelämä osoittautuukin myrskyisäksi eikä se laannu lapsenkaan synnyttyä. Edithin hyisevä käytös kylmää lukijaakin, ja välillä on vaikea ymmärtää, miksi Stoner ei lähde pois. Kaikista raadollisinta taistelu on kuitenkin yliopiston seinien sisäpuolella, jossa suhteet kiertyvät hyvinkin tiukoille solmuille, jopa ainiaaksi.

Stonerissa parasta on se lähes väritön ja rauhaa henkivä tyyli, jolla Williams kirjoittaa ja kertoo. Vaikka Stonerin elämän helminauhassa on paljon pettymyksiä, itsesäälin sijaan asiat vain todetaan yhtä suoraviivaisella tavalla kuin iloisemmatkin hetket. Kaikista pakahduttavinta oli lukea juuri niistä onnenhippusista. Siitä, miten sydänjuuriaan myöten Stoner rakastaa kirjallisuutta.  Siitä, kun Stoner tiedostaa, ettei hän ole hyvä opettaja, yrittää tulla paremmaksi ja onnistuu. Siitä, miten paljon Stoner välittää opiskelijoistaan, keskusteluistaan heidän kanssaan ja millaisella inhtohimolla hän antautuu työlleen. Hän arveli, että hänelle alkoi kymmenen vuotta liian myöhään valjeta, kuka hän oli, ja hänen näkemänsä mies oli sekä enemmän että vähemmän kuin hän oli joskus kuvitellut tämän olevan. Hän tunsi, että hänestä oli viimeinkin tulossa oikea opettaja, toisin sanoen mies, joka pitää kirjaansa totena ja jolle on suotu kyky oivaltaa taiteen arvo, kyky jolla ei ole juuri mitään tekemistä hänen tyhmyytensä, heikkoutensa tai inhimillisen vajavuutensa kanssa. Sellaisesta oivalluksesta ei voinut puhua ääneen, mutta se muutti hänet, muutti niin ettei kukaan voinut erehtyä sen vaikutuksesta.

Kerronta on kauniin vähäeleistä. Siinä on surun herkkyys ja kirkkaus. Stoner on henkilönä niin todellisen tuntuinen, että vastaan hieman kyyryssä kävelevän ja salkkua kantavan miehen voisi kuvitella astuneen kirjan kansista jaloittelemaan todellisuuteen. Mitenköhän paljon mukana onkaan kirjailijaa, John Williamsia, itseään? Hän valmistui tohtoriksi Missourin yliopistosta ja oli tutkijana ja opettajana Denverin yliopistossa samalla, kun työskenteli kirjailijana ja runoilijana. Niin kuin Stoner aavistaa kirjansa jäävän unohdukseen, John Williamsin Stoner ei kokenut suurta huomiota ilmestyessään vuonna 1965. Feenikslinnun tavoin se kuitenkin nousi tuhkasta: vuonna 2006 teoksesta otettiin uusia painoksia, se käännettiin useille kielille ja häikäisi lukijat. Ensi vuoden helmikuussa ilmestyy suomennettuna myös Williamsin Butcher's Crossing, jota odotan innolla.

Stoner on hiljaa soiva ylistys rakkaudelle ja ikuiselle oppimiselle. Stoner on elämä, ja paras tänä vuonna lukemani käännöskirja. Lukekaa, lukekaa. 

Hän oli tavoitellut viisautta ja löytänyt pitkien vuosien päätteeksi tietämättömyyttä. Ja mitä muuta? hän mietti. Mitä muuta?
Mitä sinä odotit? hän kysyi itseltään.


John Williamsin teoksesta löytyy paljon arvioita. Siitä ovat kirjoittaneen mm. Kaisa ReettaKatja ja Suketus, joiden blogeista löytyy liuta lisää linkkejä. Lisäksi Tuijatan blogista löytyy mainio lukuresepti Stonerille; kannattaa lukea se ennen kuin alkaa lukea itse teosta. 

Kommentit

  1. Ihana, tosi teksti, Kaisa! ❤ Stoner on juuri kaikkea tätä. Se on uskomattoman kaunis ja surullinen ja samalla myös toiveikas kirja elämästä. Eleetön ja niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Elina! Stoner jäi sydämeen eikä sieltä kulu minnekään. <3 Olen iloinen, että teos tuli ostettua omaan hyllyyn, sillä siellä sen kuuluukin olla.

      Poista
  2. Voih! Tämä kummittelee jo kovasti ajatuksissa. Vielä jonainen päivänä luen. Kaunis teksti, kaimaseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua odottaa niin ihana lukukokemus! Ja hyväähän kannattaa aina hieman odottaa. ;-) Kiitos kommentistasi, kaima! :-)

      Poista
  3. Stoner on tosiaan täynnä selliaista hiljaista charmia, joka valtaa ihan huomaamatta. Oli äänikirjanakin ihana kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti juuri sellainen, jota on mukava myös kuunnella. :-)

      Poista
  4. Upea teksti, Kaisa. Stonerissa on jotain mykistävää: se on kaunis, paljas, vaatimaton ja pintansa alla miltei kaikki tunteet sisältävä. Minulle ehkä rakkain vuoden käännöskirjoista.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, Katja! Stonerin jälkeen ei ollut kiire eikä edes halua tarttua halua seuraavaan kirjaan. Sen tunnelmassa halusi viipyä. Loppu on yksi kauneimmista. <3

      Poista
  5. Kaisa, minulle tämä kirja oli heti vuoden paras ulkomainen. Olin niin vaikuttunut. Vähäeleisyydessä on joskus kaikki maailman suuruus ja voima.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan viime aikoina lukeneeni enemmän vähäeleisiä teoksia. Niissä on jotain, mitä kaipaan pimeään vuodenaikaan. Stoner on sydämessä aina. <3

      Poista
  6. Voi mikä arvio täältä löytyykään...! <3 Tämähän ei siis yhtään helpota nyt tätä Stoner kuumettani. Ihanasti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, hyvä, että Stoner-kuume nousee. ;-) Sinua odottaa NIIN ihana lukukokemus, voi että! <3 Kiitos, Jenni. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!