maanantai 28. joulukuuta 2015

Audrey Magee: Sopimus

Sopimus (The Undertaking), Audrey Magee.
Atena 2015 (englanniksi 2013).
suom. Heli Naski. 330 s.
Seuraavina öinä hän särki liemikulhoja ja posliinikulhoja ärtyneenä, koska joutui jättämään Katharinan raahatakseen vetisteleviä lapsia ullakolta ja kellareista. Hän huusi ja karjui heille, iski heitä sääriin ja selkään aseensa perällä, läimi heitä kasvoille, kun heiltä kesti liian kauan laskeutua portaat, ja kuunteli mieluummin vihan ulvaisuja kuin armon aneluita.
Katharina odotti häntä aina jälkeenpäin, aina lämpimänä. Seitsemäntenä päivänä hän otti auringon noustessa vanhalta naiselta leveän, kultaisen vihkisormuksen. Myöhemmin hän pujotti sen vaimonsa sormeen.
"Minä tarvitsen sinua, Katharina."

Ai että, miten loistavan kirjan valitsinkaan luettavakseni vuoden loppumetreille. Irlantilaisen Audrey Mageen natsi-Saksaan sijoittuva Sopimus (Atena 2015, engl. 2013) on hänen upea esikoisteoksensa. Kiitokseni Villikselle, jolta sain teoksen syksyisenä kahvihetkenä!

Sopimus sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Saksalainen sotilas Peter Faber valitsee morsiamensa valokuvan perusteella. Valitussa kuvassa Katharina Spinell luo mieheen vakavan katseen. Peter ja Katharina avioituvat kaukana toisistaan. Sopimusavioliiton myötä Katharina on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos Peter kaatuu rintamalla. Kun Peter saapuu Berliiniin tapaamaan ensimmäistä kertaa vaimoaan, pari hurmaantuu toisistaan. Katharinasta ja tulevasta lapsesta tulee Peterille syy yrittää selviytyä rintamalta kotiin. Kirjeenvaihto on tiheää, ja niissä kukoistavat toiveet tavallisesta perhe-elämästä ja hehkuu kaipuu toisen lähelle.

Magee vaihtelee kertojaääntä taitavasti: vuoroissa vaihtelevat Katharina ja Peter. Siinä missä Peter on päivittäin vastakkain kuoleman, nälän ja väsymyksen kanssa, pääsee Katharina muuttamaan isän ja äitinsä kanssa juutalaisten hulppeaan kotiin. Isän ystävyys tohtori Weinartin kanssa takaa perheelle toinen toistaan herkullisempia kakkuja, mureampaa lihaa ja ylellisiä vaatekankaita. Katharinan lapsi nukkuu juutalaisten lastenvaunuissa. "Heillä oli kaikkea", sanoi Katharina. "Kun meillä ei ollut mitään", sanoi rouva Spinell. Tapahtumat tuovat mieleen ainakin Markus Zusakin Kirjavarkaan ja Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät: Katharinan isä vaatii uudesta kodistaan hävitettävän juutalaisten kirjat ja muuta omaisuutta, kuten joitakin koriste-esineitä. Katharina joutuu kuitenkin kauheimmalla mahdollisella tavalla kokemaan kolikon toisen kääntöpuolen: natsi-Saksa antaa mutta se myös ottaa, säälimättä.

Millaisen ihmisen sota kuorii ihmisestä esiin? Millaiset keinot kullakin on selvitä? Entä miten käy Katharinan ja Peterin sopimuksen?

Koin Sopimuksen hyvin vahvasti kuvina: näin mielessäni koneiden pommittamat kadut, taivaisiin kieppuvat tomupilvet, hädässä juoksevat ihmiset, kuin sinne tänne pyrähtävät varpuset. Magee tuo maailman kaikkine raadollisuuksineen lukijan eteen: sotilaan jalkoja pitkin valuvan jätöksen, ruumiiden löyhkän ja sen, miten toinen yrittää työntää suolet takaisin toverinsa kehoon, jossa vielä hetki sitten oli vatsa. Pidin kovasti siitä, miten kielen avulla karuunkin kuvaukseen on silloin tällöin tuotu ripaus herkkyyttä. On lentokoneet, pienet mustat pisteet tanssimassa valssia talojen ja kauppojen yllä, ihmisten yllä; ne kieppuivat ja kääntyilivät toistensa ympärillä tanssahdellen tilanteeseen sopimattoman kauniisti, kylmyyden jäykistämiä ruumiita verrataan jäätyneisiin heinäsirkkoihin ja luisevat töitä paiskivat vangit kuvataan käytettyinä tulitikkuina. Nämä kauniit ilmaukset asettuvat kevyinä veitsenterälle, joka sivaltaa kauneuden silpuksi juuri, kun lukija on hengähtänyt kaiken kamaluuden keskellä. Korulauseita kammoavan ei kuitenkaan kannata säikähtää: Mageen kynänjälki on pääosin toteavaa mutta pinnan alta väkevää. Sujuvan suomennoksen ansiosta tekstiä lukee vaivattomasti, mistä kiitos suomentajalle, Heli Naskille.

Minulle kävi Sopimuksen kanssa samalla tavalla kuin John Williamsin Stonerin kanssa: harmitti, kun takakansi tuli vastaan. Vaikka Stoner on minulle tämän vuoden paras lukemani käännöskirja, kirii Mageen esikoisteos hyvin lähelle. Sopimus on yksi paukkuvan pakkasillan kirkkaimpia tähtiä - siihen kannattaa luoda katseensa. 


Myös Omppu koki teoksen visuaalisena, Kaisa V:lle Sopimus on vuoden parhaita kirjoja, Jonna kehuu vahvaa tarinaa, Villis jännitti teoksen loppua muttei joutunut pettymään, Katjalle lukukokemus oli ristiriitainen ja Leena Lumi pitää Sopimusta vaikuttavana esikoisena.

12 kommenttia:

  1. Kerronnallinen vuorottelu toimii tässä upeasti. Mukava kuulla, että sinäkin ihastuit Sopimukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana teos! Onneksi nappasin tämän pitkään junamatkaan mukaan, sillä oli mukavaa, kun sai uppoutua sujuvasti etenevän tarinan vietäväksi monen tunnin ajaksi.

      Poista
  2. Sopimus visualisoitui tosiaankin voimakkaasti. Kuvaat hyvin, "miten kielen avulla karuunkin kuvaukseen on silloin tällöin tuotu ripaus herkkyyttä". Niin on. Upea teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millainen helmi Sopimus onkaan! Siitä saisi helposti tehtyä elokuvaversion.

      Poista
  3. "Korulauseita kammoavan ei kuitenkaan kannata säikähtää: Mageen kynänjälki on pääosin toteavaa mutta pinnan alta väkevää." Niin totta! Ja nuo vlaitsemasi sitaatit ovat loistavat. Tämä oli sellainen pitkän jälkimaun juttu, joka tuntuu vieläkin. Ei jätä rauhaan.

    Ihanaa, että pidit Edmun de Waalin kirjasta! Sain kirjablogiystävältä toisen kappaleen, jonka annan lahjaksi kirjaa arvostavalle. Omastani en luovu. Aion käydä vielä kuvaamssa Ephrussin suvun mahtitalon. Ja koskettaa talon seinää. Viime reissulla ajoin vain siitä taxilla ohi...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Leena! Siinä missä olisin voinut aloittaa Stonerin uudelleen, olisin voinut tehdä saman Sopimuksen kanssa. Olen iloinen, että sain teoksen Villikseltä ja etten jättänyt teosta hyllyyn odottamaan ensi vuotta.

      Edmund de Waalin teos oli viime vuonna Saran valinta lukupiirikirjaksi (juuri sinun innoittamanasi ;-)). En ollut itse kuullut kirjasta ja ihastuin siihen täysin. Oi että, toivottavasti kuvasi vielä pääsevät tulevaisuudessa blogiisi. <3

      Poista
  4. Kuulostaa lupaavalta! Olen ostanut tämän jossain vaiheessa edullisesti e-kirjana, ja tuolla se Kobollani odottelee sopivaa hetkeä. Luen juuri nytkin toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa natsiaiheista kirjaa, joten ehken ihan heti sen perään jaksa toista, mutta jossain vaiheessa ilman muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopimus kannattaa lukea jossain vaiheessa. :-) Ei ehkä heti perään natsiaiheisen kirjan jälkeen mutta sitten myöhemmin. Mukava kuulla, että teos odottelee Kobolla.

      Poista
  5. Oi että, Sopimus on vielä edelleenkin mielessä vaikuttavuudessaan. Hieno teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, upea teos! Vuoden parhaimmistoa.

      Poista
  6. Tämä on hieno romaani! Tiedätkö, en lukiessani vaikuttunut tästä ihan täysin, vaan pidin kirjaa kepeänä (!). Kun sitten äsken listasin lukuvuottani, huomasin Sopimuksen tehneen varsin suuren vaikutuksen. Kyllä tämä parhaimpien listalleni pääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin iloinen, että Sopimus löytyi vuosikatsauksestasi. <3 Mahtavaa! Sopimuksesta innostuneena aion ensi vuonna lukea Leena Lumin vinkkaamaana Hyviä ihmisiä -teoksen.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!