E. M. Forster: Italialainen avioliitto

Italialainen avioliitto (Where angels fear to tread), E. M. Forster.
Gummerus 2006 (englannink. alkuteos 1905). 182 s. + selitykset.
suom. Hanna-Liisa Timonen.
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen.
E. M. Forsterin Italialainen avioliitto (Gummerus 2006, alk. 1905) alkaa iloisissa tunnelmissa, vaikka takana onkin surullinen tapaus: Lilia Herrinton on jäänyt leskeksi. Kuolleen Charles-aviomiehen perhe sekä Lilian pieni tytär, Irma, ovat hyvästelemässä Italiaan lomalle lähtevää Liliaa ja neiti Abbottia. Ilmassa on naurukuplia ja hymyä. Etenkin varakas anoppi, rouva Herrinton, uskoo, että rahvaanomainen Lilia viimein oppisi Italiassa paremmille tavoille. Myös Charlesin veli, Philip, uskoo uuden elämän koittavan Lilian lähdön jälkeen.

Uusi elämä tavallaan alkaakin muttei ollenkaan sellaisena, jona rouva Herrinton, Philip ja Harriet-sisko kuvittelivat. Käy nimittäin ilmi, että Lilia on yhtäkkiä kihlautunut italialaisen Ginon kanssa. Herrintonin perhe on järkyttynyt: Gino on hyvin nuori ja köyhästä perheestä. Tuskin rouva Herrinton arvaakaan, millainen tapahtumien pyörremyrsky alkaa, kun hän lähettää Philipin Italiaan estämään kurja avioliitto. Italia, Philipin unelma, ei lopulta näyttäydykään niin upeana, kuin hän aina oli kuvitellut.

"Pyydän, että kerrankin jättäisit minut rauhaan, kiitos. Kiitokset myös sinun äidillesi. Kaksitoista vuotta te olette opettaneet minua ja kiduttaneet minua, enkä enää kestä enempää. Luuletteko te että minä olen typerä? Luuletteko etten minä koskaan huomannut? Voi, miten te kaikki mittailittekaan minua katsaillenne, kun tulin teidän kotiinne nuorena köyhänä morsiamena - ja miten te keskustelitte minusta ja ajattelitte että kenties minusta saisi kelvollisen; ja sinun äitisi oikoi minua, ja sinun sisaresi pisteli minua, ja sinä lausuit minusta huvittavia huomautuksia näyttääksesi nokkeluuttasi! - - "

Italialainen aviolitto on rakkaustarina, jonka vaaleanpuna lähes peittyy traagisempiin sävyihin. Henkilöhahmot ovat kukin hyvin omanlaisiaan persoonia. Lilia on kuin ilakoiva aurinko vasten Herrintonin perheen totisempia jäseniä ja on henkilöistä miellyttävin. Rouva Herrinton näyttäytyy hyvin dominoivana hahmona, jota poika Philip nöyränä tottelee. Tytär Harriet sen sijaan on luonteeltaan kuin äitinsä. Yllätyin siitä, miten pieneksi Lilian rooli lopulta jää - ja vähän surkuttelinkin, koska muut henkilöhahmot olivat aika vastenmielisiä. Rouva Herrintonin itsekeskeinen käytös raivostutti kaikkein eniten. Tosin ei Liliankaan käytös niin puhtoista lopulta ole, sillä ei ainakaan käy ilmi, että hän ajattelisi Italiassa ollessaan anopin luokse jäänyttä pientä tytärtään. Lukiessa tuntuu inhottavalta, että tyttärelle valehdellaan Lilian olevan pitkällä matkalla, vaikka tämä on mahdollisesti jäämässä pysyvästi Italiaan. Toisaalta tuntuu hassulta, ettei pieni Irma juuri asiasta kyselekään. Loppua kohden Lilian matkakumppani, neiti Abbott, kohoaa enemmän esille ja ottaa Lilian jättämän paikan.

Forsterin teoksessa ajankuvaus on kiinnostavaa ja onnistunutta. Pidin teoksessa kaikkein eniten Forsterin ironisen pistävästä tavasta kuvata brittiläistä yläluokkaa ja asettaa Englanti vastakkain Italian kanssa. Hulvattomimpia ovat tilanteet, joissa Gino ihmettelee Lilian käytöstä, esimerkiksi kävelyistä ulkoisalla: "Hän ei vielä ymmärrä. Hän pyysi minua tulemaan joskus mukaan - kävelemään ilman päämäärää! Katsos, hän haluaisi minun olevan hänen kanssaan kaiket päivät." tai teekutsuista: "Ne englantilaiset! Ajattelevat lakkaamatta teetä. He kantavat sitä kiloittain mukanaan, ja ovat niin kömpelöitä että pakkaavat sen päällimmäiseksi. Mutta sehän on naurettavaa!" 

Loppua kohden teoksen tapahtumat kiihtyvät entisestään, mielestäni liikaakin. Lopun tapahtumat lähentyvät saippuaoopperaa: sekaan heitellään entistä dramaattisempia käänteitä, jotka menevät mielestäni hieman yli. Vaikka teoksen alku lupaili ihan kelpo tarinaa, loppu lässähtää pannukakun lailla. Siksi se jättää lukukokemukseen päälläimmäiseksi karvaan maun. Italialaisessa avioliitossa on positiiviset puolensa, mutta se ei osoittaudu sellaiseksi teokseksi, jonka lukemisesta itse täysin nauttisin. 


Forsterin teos oli lukupiirimme vuoden viimeinen luettavaksi valittu teos. Aiemmin siitä on kirjoittanut Norkku

Kommentit

  1. Brittiläisen yläluokan kuvaus oli tässä herkullista. Lukupiirissäkin puhuttiin englantilaisten ja italialaisten eroista.

    Tilanteen kärjistyminen Italiassa ei ollut minulle saippuaoopperaa vaikka oopperaakin oli. Eläydyin niin täysillä tarinaan, että lapsen kyyneleet raastoivat sydäntäni ja melkein rakastuin itsekin Ginoon. :) Pidin tästä ilmeisesti paljon enemmän kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä sen sijaan en pitänyt ollenkaan Ginosta, vaikka hän kyllä sai sympatioitani sitten loppupuolella. :-) Joku minua jäi vaivaamaan teoksen loputtua, odotin jotain muuta. Olen kyllä aina hieman vastahankainen tämän tyyppisten teosten kanssa, mutta Forsterin tyyli kirjoittaa kyllä kolahti erityisesti. :-)

      Olisipa ollut niin hienoa kuulla teidän keskustelut! Onneksi ensi kerralla pääsen mukaan. <3

      Poista
  2. Kirja on jännä yhdistelmä satiirista luokkakuvausta, kansojen luonteiden välisiä kärjistettyjä eroja, sekä saippuaoopperaa. Kylmien ja lämpimien tunteiden skaala on melkoinen. Koukuttavalla tavalla kirjoitettu, paljon käänteitä, muttei ihan minunkaan makuuni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mahtuu alle 200 sivuun, huh. Koukuttavuutta tässä on kyllä on, minkä ansiosta teos tuli luettua loppuun, vaikka henkilöt eivät itseäni miellyttäneet. :-)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kuvaus! Avioliittoromaaneissa on aina omanlaistaan taikaa. pistänpä nimen muistiin, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että sinä varmasti pitäisit tästä enemmän. :-) Mukava kuulla, että otit nimen ylös.

      Poista
  4. Tämä pitänee lukea. Hotelli Firenzessä ja etenkin Talo jalavan varjossa viehättivät ja lukisin mieluusti enemmänkin Forsteria.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Forster oli entuudestaan tuntematon. Hienoa, että Elina valitsi tämän, niin tuli jälleen tutustuttua ihan uuteen kirjailijaan ja hänen tyyliinsä. :-) Italialainen avioliitto sisältää kyllä juuri sellaisia aineksia, joista uskoisin sinun pitävän! <3

      Poista
  5. Sinulle on blogissani pieni haaste: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/12/kolme-tarkeaa-kysymysta-haasteen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! Palaan tähän pian. <3

      Poista
  6. En ikinä muista olenko lukenut Talo jalavan varjosssa, sillä äitini kirjastossa oli jo lapsuudessa Fosteria. Se pitäisi lukea ja tämäkin voisi ihan hyvin mennä jouluviikkojen kirjasta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluviikkojen kirjoiksi Forsterin teokset varmasti sopivat täydellisesti! Mukavan keveitä ja tapahtumia pullollaan. Kirjamakusi on jonkin verran tullut tutuksi; uskoisin, että tässä on makuusi sopivia aineksia. ;-) <3

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!