perjantai 11. joulukuuta 2015

Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky

Heräämisen valkea myrsky, Erkka Filander.
Poesia 2013. 61 s.
Kansi: Olli-Pekka Tennilä,
Kristian Blomberg & Erkka Filander.
Heräämisen valkean myrskyn annoin kulkea ylitseni. 
Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello
on puhdas varjosta
ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,
sängyn kupoli vielä puolillaan unta.
Verhojen avoimen pihan annoin kulkea ylitseni.
Äkkiä talo pullollaan minua.

Näin alkaa Erkka Filanderin runoteos Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013). Se sisältää yhden pitkän runon, ikään kuin tarinan, joka pulppuaa nuoruuden huumaa. Nuoruus kuohuu kuin kevään herättämä luonto, jäistä vapautunut villinä pauhaava vesi. On valkovuokkomaa, hedelmäpuu, joka paljasti hääjuhlansa ja iho, joka juo aurinkoa ja tulee punaiseksi humalastaan. Tuntui melkeinpä väärältä lukea Filanderin runoteosta marraskuun vetäessä pimennysverhot maan ylle. Filanderilla on kuitenkin taito saada lukija pimeydestä keskelle vehreää luontoa, joka versoo vahvasti jo ensimmäisiltä sivuilta kohti lukijaa.

Heräämisen valkea myrsky saa lukijan kevyesti kohoamaan maanpinnasta. Filanderin säkeiden välissä on raikkaana virtaavaa ilmaa ja huoleton tunnelma kohisee voimalla jokaisen soluun. Lukija hypähtelee kevyesti eteenpäin eikä matkaa säkeistöstä toiseen malttaisi millään pysäyttää. Vaikka itse välillä tipahdin takaisin maankamaralle Saran tavoin, koska en jonkin ilmaisun merkitystä ymmärtänyt, Filander nostaa pudonneen takaisin kevyellä otteella ja jälleen matka jatkuu. Ei siis ollenkaan haittaa, vaikka jokin asia lipuu vauhdilla ohitse, sillä seuraavassa hetkessä lukija on jälleen autettu mukaan. 

Jos kävelisi nurmikentän yli tuolla hetkellä
astuisi päätökseen.
Hellissä käsissäni hedelmä pulppuaa auki
siiveniskut raittiina, haastaa
kaikki laiskat eleet.

Runojen kieli on kirkkaan kaunista, harkittua ja väkevää. Se saa voimansa talven jälkeen heräävästä luonnosta ja kehossa pulppuavasta elämisen riemusta. Teos on pullollaan sellaisia upeita ilmauksia kuin omenapuun lehdissä saranat kääntyvät, käärin hihani aamulle, linnut lentävät taivaan nousuveteen ja koivujen ruuti leijuu ilmassa kuin hypnoosi. Tällaiselle kuvainnollisen kielen rakastajalle kuin minä Filanderin kynänjälki on makeaa hunajaa, josta ei saa tarpeekseen. 

Filanderin ensimmäinen runoteos palkittiin vuonna 2013 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla vuoden parhaana esikoisteoksena. Olen aikonut tutustua nuoren runoilijan kirjaan siitä lähtien, ja Pekka Kytömäen Ei talvikunnossapitoa -runoteoksen jälkimainingeissa oli helppo tarttua seuraaviin runoihin. Heräämisen valkea myrsky on huikean hieno runoteos, jonka myrskynsilmään soisi monen lukijan rohkeasti syöksyvän. 

Kahvia ja virallinen herääminen, musta sinetti
kitalaessa.
Talo kehrää katonrajaansa mustarastaita.
Näinä tunteina heitän jo onkeni illan vesiin. 


Aiemmin Filanderin runoteoksesta on kirjoittanut Saran lisäksi Katja Kirjojen kamari -blogista.

6 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä niin hieno, elämää ja nuoruutta ihanasti pulppuileva runoteos. Ja hieno myös kirjoituksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Mieletön runoteos, pidin valtavasti. Runot jättivät hyvän olon.

      Poista
  2. Hei, blogissani on sinulle jouluinen haaste eli Älyttömät joululahjat -haaste: http://oksanhyllylta.blogspot.com/2015/12/vuosi-kuvina-ja-alyttomat.html

    Kiva, jos ehdit vastaamaan mutta ei haittaa, vaikka joulutouhut menevät vastaamisen edelle. Ihanaa joulunodotusta sinulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Enköhän minä jossain välissä ehdi siihen vastailla. :-) Kiitos, samoin sinulle, Marika, lämmintä joulunodotusta!

      Poista
  3. Oi, tämä sinun arviosikin lipuu runona! Filnderin teos on kiinnostanut minua aina siitä lähtein kun se voitti Hesarin esikoisteospalkinnon. Ehkä jossain vaiheessa raivaan aikaa tälle teokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, Kaisa Reetta! Tälle ihanalle runoteokselle kannattaa raivata tilaa - ja suosittelen tätä kevääseen. <3

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!