Lukuhaasteiden koonti ja seuraavia haasteita

Näin vuoden viimeisen kuukauden alkaessa kokoan yhteen päättyviä lukuhaasteita, joihin olen osallistunut. Lopuksi mainitsen seuraavia haasteista, joihin parhaani mukaan yritän tarttua. 
Haastekuva Anna minun lukea enemmän -blogista
Huomenna päättyy Anna minun lukea enemmän -blogin Annamin haaste Kirjallinen retki Pohjoismaissa. Onnistuin saamaan Pohjoismaissa reissaavan tittelin lukemalla kustakin maasta vähintään yhden kirjan. Norjalainen ja ruotsalainen kirjallisuus ovat itselleni tuttua, mutta tanskalainen ja islantilainen vieraampaa. Tämän haasteen myötä sainkin viimein tartuttua Høegin klassikkoteokseen ja otettua ensiaskeleeni islantilaiseen kirjallisuuteen. 

Islanti

Ruotsi
Omavaltaista menettelyäLena Andersson
Kesällä kerranAnne Swärd

Norja
NukkekotiHenrik Ibsen

Tanska
Lumen taju, Peter Høeg
Haastekuva 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogista
Lisäksi osallistuin Maalaismaisemia-haasteeseen, tosin huikeista aikomuksistani huolimatta laihanlaisesti. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marilen emännöimässä haasteessa on aikaa jäljellä vielä joulukuun loppuun, mutta lukusuunnitelmissani ei enää tälle vuodelle ole maaseudun elämää kuvaavia kirjoja. 

Maanviljelijän urani jäi varsin heikoksi: vain kaksi luettua teosta, joilla pääsee mäkitupalaiseksi. Luin seuraavat teokset: Paimentyttö, Enni Mustonen ja Pihkatappi, Antti Heikkinen. Molemmat teokset olivat kovasti mieleeni, ja aion lukea loputkin Mustosen Syrjästäkatsojan sarjan teokset. 

Kiitos Annamille ja Marilelle mukavista haasteista! 

Lukuhaasteita on jo tiedossa ensi vuodellekin. Aion osallistua Ullan luotsaamaan Talven lukuhaasteeseen, jota varten minulla on tällä hetkellä kesken Geroge Saundersin kehuttu novellikokoelma Joulukuun kymmenes. Ensi vuonna aloitan myös Suketuksen emännöimän kiinnostavan Kansojen juurilla -haasteen, johon minimivaatimuksena on kolme kirjaa. Suunnitelmissa on lukea ainakin omasta hyllystä valmiiksi löytyvän Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat. Lisäksi ensi vuonnakin luetaan klassikoita, sillä Klassikkohaaste 2 päättyy tammikuun lopussa, jolloin postaukset julkaistaan. Edelliseen haasteeseen sain viimein luettua Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, ja nyt aion selättää Volter Kilven Alastalon salin. Hieman kyllä jännittää, miten mahtaa käydä. 
Hyasinttien tuoksua ja kynttilöiden tuiketta joulukuuhun!

Kommentit

  1. Onnea Alastalon salin kanssa!
    Kirjallinen retki pohjoismaissa-haasteeseen minäkin luin Lumen tajun. Ei ollut minun makuun, mutta olen tyytyväinen ,että sain sen vihdoin luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sitä onnea tarvitaankin - varsinkin, kun pääsen tarttumaan kirjaan vasta jouluna. ;-)

      Lumen taju ei ollut myöskään minun kirjani, vaikka teoksessa oli myös positiivisia asioita. Kokeilin myös Susanin vaikutusta, mutta se jäi kesken - jokin ei vain kolahtanut.

      Poista
  2. Pohjoismaahaaste oli tosi kiva, Maalaismaisemiin oli yllättävän vaikea löytää sopivia kirjoja, vaikka kiinnostava oli sekin. Kiva kun muistutit klassikkohaasteen kakkososasta, pitääkin miettiä siihen luettavaa. Alastalon salia en tosin uskalla edes ajatella, mutta sinulle toivotan menestystä sen kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletin, että saisin luetuksi vaikka ja mitä tbr-listalla olevia maalaismaisemiin sijoittuvia kirjoja, mutta jotenkin ne nyt jäivät muiden teosten jalkoihin. Pohjoismaisia kirjoja tulee aina luetuksi, etenkin norjalaista. Nyt oli sitten kiva, kun tuli kokeiltua islantilaista ja niitä on ehdottomasti luettava jatkossa lisää. :-)

      Kiitos tsempistä, sitä kyllä tarvitaan! Kilven teoksen uusin painos tuli kirpparilla taannoin vastaan, ja ajattelin sen olevan merkki siitä, että teos pitäisi valkata klassikkohaasteeseen, haha. ;-)

      Poista
  3. Minäkin luin Swärdin Kesällä kerran Pohjoismaa-haasteeseen ja pidin siitä.
    Luin Alastalon salissa viimekertaiseen klassikkohaasteeseen. Se on hieno kirja, mutta vaatii aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin myös. Hyllystä löytyisi myös Swärdin Viimeisen hengenvetoon, jonka ajattelin lukea ensi vuoden puolella.

      Olenkin poiminut kaikki vinkit teiltä, jotka luitte Alastalon ed. haasteeseen. Pidän ne tiukasti mielessä. :-)

      Poista
  4. Kumpikin haaste oli kiva. Tuo Poika nimeltä Kuukivi on yksi lempparikirjoistani, yksi TOP10 kirjoistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Minulle Sjonin teos ei ollut täysin mieleinen, mutta kuitenkin kiinnostava ensiaskel islantilaiseen kirjallisuuteen.

      Poista
  5. Omavaltaista menettelyä ja Kesällä kerran ovat tämän haasteen koosteiden myötä kivunneet omalle lukulistalleni. :) Sinulla on kiinnostavia kirjoja listoilla, ja minustakin Tanska ja Islanti olivat haastavia maita. Lumen tajun tosin voisin ehkä taas lukaista uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, Marika! Molemmat teokset olivat mieleeni. :-) Tosin voi olla, etten ehkä lue Omavaltaisen menettelyn jatko-osaa, mutta ensimmäinen osa yllätti kyllä positiivisesti.

      Tanska ja Islanti olivat kyllä haastavia. Islannin kirjallisuudesta en hirveästi tiennytkään entuudestaan.

      Poista
  6. Pohjoismaa-haaste oli todella mieluinen minulle. Sjón ei vain sujunut minulta, ehkä ajoitus oli huono. Siitä on kuitenkin pidetty. Minä en päässyt alkua pidemmälle. Swärdin kirjoja minulla on omana kaksi, pitäisi lukea. Takkuilin oikein kunnolla Islannin kanssa. Meinasin luovuttaa koko haasteen. Ahmin kesällä dekkareita, joten Ruotsi kasvoi jättiläiseksi. Sain apuja Islantiin ja selvisin.

    Kivat sun Alastalon salin kanssa. Puolisoni kävi Hulluilla päivillä ja kysyi, jos haluan Brechtin Kerjäläisromaanin. Minusta se oli älyn hyvä idea tuohon tammikuun klassikkoon. Vähitellen minuuun on hiipinyt pieni epäily. Vilkaisin kirjaa, että se on romaani, ettei sentään näytelmä. Hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sjon jäi minullakin etäiseksi; Poika nimeltä Kuukivi ei ihan ollut minun juttuni, vaikka teoksesta löytyi myös positiivista sanottavaa. Taidan kokeilla jotain muuta islantilaista seuraavalla kerralla. Onneksi apua ja Islannin suoritettua. :-) Heh, olen huomannut, että moni on lukenut paljon ruotsalaisia dekkareita. Itseni oli keksittävä muuta, kun en dekkareista oikein nauti. Swärdiltä odottaisi hyllyssä eräs toinenkin kirja.

      Minulla ei soita mitään kelloja tuo Kerjäläisromaani, pakko myöntää. PItääpä vähän googlailla!

      Poista
  7. Kiva kun olit mukana maalaismaisemissa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!