John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

Hiiriä ja ihmisiä (Of Mice and Men), John Steinbeck.
Tammi 2014 (ensimmäisen kerran 1963, alkuteos 1937).
Keltainen kirjasto. suom. Jouko Linturi. 134 s.
Päällys: Martti Mykkänen.
- Meidänlaisemme veikot, jotka raatavat karjatiloissa, ovat tämän maailman orvoimpia otuksia. Ei ole perhettä. Ei kuuluta minnekään. Tullaan tilalle ja pusketaan palkka kokoon ja sitten mennään kaupunkiin ja tehdään selvä joka jumalan lantista ja ennen kuin arvataankaan, puuhataan taas pylly pystyssä jollakin muulla tilalla. Ei ole mitään tulevaisuutta tähtäimessä.
Lennie oli ihastuksissaan.
- Niin - ihan niin. Ja kerro sitten, kuin on meidän laita. 

Kerta toisensa jälkeen George kertoo toverilleen Lennielle haavekuvan ystävysten tulevaisuudesta: yhteinen tila, oma määräysvalta ja kaneja, joita Lennie saisi hoitaa. Haaveiden eteen on tietenkin tehtävä töitä, joten ystävykset kulkevat yleisistä tavoista poiketen yhdessä tilalta toiselle yrittäen saada kokoon tarvittavaa rahasummaa. Eletään 1930-luvun lamavuosia Yhdysvalloissa, ja monella yksin kulkevalla miehellä on samanlainen unelma kuin ystävyksillä. 

George ja Lennie ovat jälleen joutuneet vaihtamaan maatilaa, kun kaiken suloisen paijaamista rakastava Lennie on tarttunut isännän tyttäreen. George on jankannut yhteiset säännöt hieman yksinkertaisen, isokokoisen ja hyvin vahvan Lennien päähän. Ikävä kyllä Lennie, jonka taskuissa voi aina olla elävä tai kuollut hiiri, joutuu heti tilan isännän ilkeän pojan, Curleyn, silmätikuksi. Georgen on päivä päivältä haastavampaa pitää Lennie erossa ikävyyksistä, sillä hän ei voi vahtia ystäväänsä jatkuvasti. On vain ajan kysymys, milloin jotain tapahtuu. 

Hiiriä ja ihmisiä (Tammi 2014, alkuteos 1937) pöllyää kuivaa hiekkaa, kuiva heinä kahisee ja hiiret vikisevät. Maalaismaisema ja tilan tapahtumat vilkkuvat lukijan silmissä elävästi. Dialogi on mehevää luettavaa, ja sitä tekee melkein mieli maiskuttaa suussaan. Steinbeckin pienoisromaani on tarkkanäköinen kuvaus aikansa yhteiskunnasta. Esiin nousee etnekin suhtautuminen tummaihoisiin ja maatilan työntekijöiden elinolot mutta jonkin verran myös aviovaimon asema. Kirkkaimmassa keskiössä loistaa ystävyys. Lähes alati rauhallinen George jaksaa sinnikkäästi pitää Lennien puolia, vaikka välillä Georgenkin kärsivällisyys katkeaa napsahtaen poikki. Yhteinen unelma kuitenkin parsii kerta toisensa jälkeen ystävykset takaisin yhteen. Toisaalta Georgen harteita painaa lupaus, jonka hän aikanaan on antanut: hän on luvannut pitää huolen Lenniestä. Lukijan pohdittavaksi jää, onko George Lennien ystävä velvollisuuden tunteesta vai ihan aidosti. Teoksen lopussa ystävyys mitataan hätkähdyttävällä ja riipaisevalla tavalla. 

Hiiriä ja ihmisiä toimi sujuvana matkalukemisena pitkän junamatkan aikana viime vuonna, ja viihdyin sen parissa loistavasti. Olen tätä Steinbeckin klassikkoa ennen lukenut vain Helmen, ja Hiiriä ja ihmisiä muistuttikin siitä, että kirjailijan teoksia pitäisi lukea enemmän. Steinbeckillä on taito kertoa napakasti ja mieleenpainuvasti. 

Kommentit

  1. Minuun eivät ole iskeneet nämä Steinbeckin lyhyet kirjat, mutta sen sijaan Eedenistä itään ja Vihan hedelmät kannattaa ehdottomasti lukea! Steinbeck on taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo molemmat ovat lukulistallani. Olen kuullut hyvää erityisesti Vihan hedelmät -teoksesta. :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!