lauantai 6. helmikuuta 2016

Nadja Sumanen: Rambo

Rambo, Nadja Sumanen.
Otava 2015. 238 s.
Arvostelukappale.
Nadja Sumasen Finlandia Junior -palkinnon saanut nuortenkirja alkaa kevätjuhlatunnelmissa: kahdeksasluokka on saatu päätökseen, kesäloman mittainen vapaus edessä. Rambo on ADHD-poika, joka on ollut viimeisimmät vuodet integroituna oppilaana normaaliryhmässä. Rambo on siis se hankala aines, joka pitäisi sulauttaa tavalliseen massaan, vaikka eihän rusinakaan sulaudu pullataikinaan, vaan erottuu siitä ryppyisenä ruskeana möykkynä, jonka voi tarvittaessa nyppäistä nenää nyrpistellen pois. Koska Rambolle ei ole suotu mahdollisuutta olla taidoiltaan keskinkertainen perusjamppa, jonka nimi on Joni, on poika asettanut itselleen tavoitteen olla hyvä ihminen, joka pelastaa maapallon.

Alkava kesäloma näyttää varsin kurjalta: jääkaapista löytyy pari päivää vanhaksi mennyt viili, asunnossa haisevat likaiset lakanat ja leijailee pöly. Masennuslääkkeitä syövä äiti ei jaksa pitää taloutta kunnossa ja tämän miesystävä, jota Rambo kutsuu Rotaksi, on oletettavasti vain yksi niistä miehistä, jotka tulevat ja menevät äidin elämässä. Heistä ei kannata yrittää saada isän korviketta; sen Rambo on pienenä oppinut. 

Kesä alkaa saada enemmän valoa, kun äiti toteuttaakin Rambolle lupauksensa ja kaikki kolme lähtevät Rotan vanhempien kesämökille. Annikin pöytä täyttyy säännöllisin ajoin herkullisesta ruuasta ja Erkin pyydystämistä kaloista. Päivien kulku saa säännöllisen rytmin ja aika kuluu niin uidessa, puussa roikkuessa, pyöräillessä kuin Erkin kanssa kalastaessa tai Annikin kanssa kaupassa käydessä. Rambon onni kuitenkin nyrjähtää paikoiltaan, kun mökille tulee myös Rotan nalkuttava sisko miehensä ja tyttärensä, Liinan, kanssa. Mökillä oloa kapinoiva ja kaupunkiin jääneitä ystäviään kaipaava Liina raivostuttaa Ramboa. Huolta sen sijaan aiheuttaa äiti, jonka kasvoilta elämänilo alkaa paeta ja päivät kulua enemmän peiton alla. 

Rambo oli lukupiirimme ensimmäinen teos tälle vuodelle. Sumasen nuortenkirja ihastutti, mutta Ramboon hahmona toivottiin lisää rosoa. Pääosin Sumanen kuitenkin kuvaa nuorta ja hänen ajatuksiaan aidonoloisesti. Rambon huoli maailmasta ilmastonmuutoksineen tuntui itsestäni hieman väkisin liimatulta. Voi toki olla, että näillä murheilla halutaan korostaa Rambon huolehtivaista luonnetta, mutta hämmennyin aluksi, koska oletin, että Rambon ympäristöhuolilla olisi isompikin merkitys tarinassa.

Teos on tulvillaan lämpöä, johon kääriytyä. Parhain osuus sijoittuu tietenkin kesämökille, Annikin ja Erkin luo. Sumasen kuvailemaan kesämökki-idylliin olisin voinut matkata mukaan minäkin, joka ei yleensä mökkeilystä kovin intoile. Muumimammamaisen Annikin ruuasta notkuva pöytä, karhumaisen Erkin nauru uintikilpailussa, pienen matkan päässä laitumella hirnuvat hevoset ja leikkimökki, jonne käpertyä omaan rauhaan päiväunille - mikäs sen parempaa! Sumanen tuo taidokkaasti verkkaisiin päiviin myös jännittäviä ja vauhdikkaita tilanteita. Mieltä herkistävät ne hetket, jolloin Rambolle selviää aikuisten kätketyt haavat ja jolloin Rambo saa tuntea kuuluvansa perheeseen. 

Teoksen loppu on aika helppo ratkaisu ja lukupiirissämme mietimmekin, voisiko se edes olla mitään muuta kuin onnellinen. Itse ajattelen, että lopun on tarkoitus valaa nuoreen lukijaansa voimaa, toivoa ja uskoa parempaan. Toivottavasti joku itsensä yksinäiseksi ja erilaiseksi tunteva nuori lukija löytää teosta lukiessaan sisältään oman rambomaisen voimansa, sellaisen kuin Rambon äiti pojalleen ajatteli: - - susta täytyy tulla taistelija. Ja tosi vahva.


Rambosta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Kaisa/ Kirja hyllyssä, Tuijata/ Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Linnea / Kujerruksia, Kirjahilla ja Ellen / Kasoittain kauniita sanoja. 

6 kommenttia:

  1. Rambosta tuli minulle mukava kirja ja ohitin rosottomuudenkin aika kevyesti. Toivoa ja iloa Rambosta huokuu ja pohdittavaakin on mukavasti. Taisin menettää Rambolle sydämeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rambo on tyyppinä symppis! Tätä teosta aion luetuttaa ja vinkata; olisi hienoa kuulla nuoren lukijan ajatuksia.

      Poista
  2. Minullekin tuli vahva halu päästä Annikin ja Erkin kesämökille, vaikken mikään mökkeilijä ole koskaan ollut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, tältä mökiltä ei olisi kiire pois! :-)

      Poista
  3. Sama juttu, Rambolle meni sydämeni :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!