Enni Mustonen: Lapsenpiika

Lapsenpiika, Enni Mustonen.
Otava 2015 (ensimmäisen kerran 2014).
Seven-pokkari. 366 s.
Kannen suunnittelu: Timo Numminen.
Luin viime kesänä Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan avausosan, Paimentytön (Otava 2013), ja ihastuin täysin. Avausosassa orvoksi jäänyt Ida työskentelee piikana Topeliuksen taloudessa, mutta toisessa osassa, Lapsenpiiassa (Otava 2014), Ida muuttaa Helsinkiin Elisabetinkadulle Sibeliuksen perheen luo lapsenpiiaksi. Vapaata ei juurikaan ole, vaan Idan elämä on työtä aamusta iltaan ja joskus myöhäiseen yöhön saakka, jos on odotettava säveltäjämestaria kotiin. Aino odottaa kolmatta lastaan ja tyttäret Eva ja Ruth kiintyvät nopeasti Idaan. Perhosia vatsaan aiheuttaa Paimentytöstä tuttu Elias, joka työskentelee vossikkarenkinä ja asustaa samassa pihapiirissä.

Lapsenpiika on yhtä mainiota luettavaa kuin edeltäjänsäkin. Mustonen kuvaa kulttuurihistoriasta tuttuja henkilöitä hyvin aidontuntuisesti. Minulle oli Lapsenpiikaa lukiessani - ja on edelleen - kesken Jean Sibeliuksesta kertova teos Elämän mosaiikki. Jean Sibelius säveltäjänä ja ihmisenä (Siltala 2015), ja Mustonen onnistuu taitavasti kuljettamana lomittain faktaa ja fiktiota. Lukiessa tuntee itsensä yhtä lumoutuneeksi kuin 1800-luvun lopun Helsingin kaduilla ensimmäistä kertaa kulkeva Ida; vilkas Esplanadi, Ekbergin paakelsit, hevosvaunujen kolke ja elävien kuvien hämmästely. 

Ida on henkilönä yhtä lämmin kuin Paimentytössä. Kaipasin siinä tyttöön kuitenkin pienoista särmää, jota on nyt nähtävissä nuoressa naisessa. Paikoin Idan käytös on silti jotenkin lapsekasta, mutta pääasiassa hän on ihastuttava ja reipas henkilö, jonka mielellään tapaisi, jos se vain olisi mahdollista.

Lapsenpiikaa lukiessa on hyvä olla eikä sen historiallisesta miljööstä ole kiire pois. Teoksessa on totta kai paljon arkisen touhun kuvaamista, mutta se ei tunnu yhtään tylsältä. En tiedä, miten Enni Mustonen sen tekee, mutta hänellä on taito kuvata arkea koukuttavalla tavalla. Ehkä ne ovat niiden arkisten hetkien joukkoon kätkeytyvien jännitteiden ansioita: taskussa polttava kirje mielitietyltä, vieraat kadut tai arjen asettelu Jannen työn mukaan. 

Teoksen lopussa luodaan pohjaa sarjan kolmannelle osalle, Emännöitsijälle (Otava 2015). Sibeliukset ovat muuttamassa Italiaan, ja Janne on hommannut Idalle taloudenhoitajan pestin taiteilija Albert Edelfeltin taloudesta. Mahtavaa, että edessä on vielä yhden kirjan verran hetkiä Idan seurassa.

Jos et vielä ole tutustunut Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan, suosittelen lämpimästi lukemaan. Sarja sopii erityisesti, jos historialliset romaanit ja arkinen kuvaus miellyttävät. Kuten kirjoitin Paimentytön arviossa, sarja sopii helppolukuisen kielensä ansiosta myös niille lukijoille, jotka lukevat vähän.


Lapsenpiiasta ovat kirjoittaneet myös mm. AmmaLukuneuvoja ja Aletheia

Kommentit

  1. Onkohan kukaan lukenut Syrjästäkatsojan tarinoita ilman että olisi tykännyt? No, varmaan on, mutta kaikki joiden kanssa olen kirjoista keskustelleet, ovat olleet ihastuneita. Parasta on, että toistaiseksi sarja on tuntunut vain paranevan, Emannöitsijä oli minusta vielä tätäkin parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin, Amma! Minäkään en ole kuitenkaan vielä kuullut tai lukenut yhtään negatiivista lukukokemuksesta sarjan teoksista. Voi että, Emännöitsijä täytyy myös hankkia itselle tai äidille äitienpäivälähjaksi, sillä me olemme molemmat koukussa Mustosen sarjaan. :-)

      Poista
  2. Tuo historiallinen puoli houkuttelee, mutta en tiedä, pystyisinkö koko sarjaa lukemaan. Täytynee koettaa, sillä niin houkuttelevasti tästä kerrot. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes muista, milloin olisin itse ollut innostunut kirjasarjasta - ehkä teini-ikäisenä? Tämä Mustosen ihastuttava Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on kuitenkin vienyt sydämeni mennessään. Toivon, että kokeilisit lukea - uskon nimittäin, että sinäkin ihastuisit. ;-)

      Poista
  3. Tämän sarjan haluan aivan ehdottomasti lukea! Kirjat minulla on jo odottamassa, nyt tarvitaan vain lukuaikaa. :)

    Ja minulla on kommentoimatta ihan älyttömän moneen postaukseesi (vielä jonain päivänä tulen tänne ja kommentoin urakalla! :D ), mutta sanonpa tässä nyt sen, että olet taas viime aikoinakin kirjoittanut vaikka mistä ihanasta ja mielenkiintoisen oloisesta kirjasta, ja että kuvasi ovat kertakaikkisen hurmaavia aina! <3 Ja kiitos vielä lauantaisesta, voi että oli ihana päivä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi hankkia vielä viimeinen osa käsinii. Ehkäpä pääset Mustosen pariin kesällä, mikä on kyllä juuri täydellistä aikaa lukea tätä sarjaa. :-)

      Odotan innolla kommenttitulvaasi! :-D <3 Ihanaa kuulla, että olet mahdollisesti saanut lukuvinkkejä. Lukupinossakin odottelee niin monta herkkua, että mieli ei millään malttaisi odottaa.. Kiitos kuvakehuista, ystäväiseni! <3 Pian nähdään taas kirjojen merkeissä (aloitin Grassin eilen, pitää nyt urakoida viikonloppuna) ja vielä teatterinkin! Ihanaa!! <3

      Poista
  4. Voi, tämä on niin ihana sarja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! <3 Onneksi on vielä Emännöitsijä odottamassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!