tiistai 28. kesäkuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi

Lempi, Minna Rytisalo.
Gummerus 2016. 230 s.
Ennakkokappale.
Rakkaus, lempi, roihahtaa ja Lempi tekee valintansa. Minna Rytisalon esikoisteos Lempi (Gummerus 2016) on tarina nuoresta naisesta, mutta hän itse ei toimi kertojana. Lukija tutustuu Lempiin muiden äänien kautta: ensin Viljami-puolison, sitten piikatyttö Ellin ja lopuksi kaksossiskon Siskon kautta. Lempi muuttaa Viljamin luo Pursuojalle, totuttelee jalkaansa emännän saappaita sievien pikkukenkien sijaan. Vastavihitty pari kuhertaa onneaan, elämä näyttää ruusunpunaiselta. Kunnes Viljami saa käskyn lähteä Lapin sotaan, ja Pursusuon kuherrus vaikenee. Lempi jää yksin piikatytön kanssa.

Lempi kuoriutuu auki hiljalleen, kiirehtimättä. Jo prologi ja alun muutama lyhyt kirje kutkuttavat lukijan mielennystyröitä; On saatava tietää, mitä oikein on tapahtunut. Arvoituksellinen tarina pitää lukijan hyvin otteessaan, kun eri kertojat tuovat uusia tiedon murusia esille. Kertojaäänet ovat onnistuneita, selkeästi omia persooniaan, joista eniten mieleeni olivat teoksen naiskertojat. Vaikka pidinkin Viljamin osuuden kauniista kielestä, pelkäsin, että rakkauden kaiho läiskyy yli. Toisaalta naiskertojien äänet antavat voimallaan toimivan vastakohdan Viljamin osuudelle. Häntä kohtaan tekee entistä enemmän kipeää mitä pidemmälle lukee. Juonesta on kuitenkin tyydyttävä hiiskumaan niukasti, sillä sitä parempi mitä vähemmän siitä tietää etukäteen. 

Kuka on Lempi? On mielenkiintoista, miten ihminen näyttäytyy eri tavalla riippuen siitä, kuka häntä tarkastelee. Lempi on juuri sellainen teos, joka jää kaivelemaan mieltä pitkäksi aikaa vielä kansien sulkemisen jälkeenkin. Siinä on väkevää pohjoista mutta sen sisältä löytyy myös herkkää pehmeyttä. On vaikea pukea tunteitaan sanoiksi, mutta tämä teos tarjosi yksinkertaisesti hienon lukukokemuksen, joka ei unohdu heti.

Rytisalon esikoisteos ilmestyy heinäkuun viimeisellä viikolla. Suosittelen lukemaan! Ja kun luet, valitse sellainen hetki, jolloin kukaan tai mikään ei voi häiritä, koska tämän lukee joko kerralla tai kertojien osuuksien mukaan. Oma alkuperäinen suunnitelmani oli lukea Rytisalon esikoisteosta pieninä paloina, kesän klassikkoprojektini välissä, mutta kuinkas kävikään: Lempi vei mennessään, sivut kahisivat toinen toisensa perään enkä haikaillutkaan muiden keskeneräisten pariin. 


Rytisalon esikoisteoksesta voi lukea mietteitä myös esim. seuraavista blogeista: LumiomenaTuijata. KulttuuripohdintojaSinisen linnan kirjasto ja Kujerruksia.

11 kommenttia:

  1. Lempi oli upea! Olen onnellinen, että valitsin juuri sen lomamatkani kirjaksi. Istuin kahviloilla, kallioilla ja ravintolassa ja luin, luin, luin. Oli hieno ratkaisu, että Lempiä tarkasteltiin vain ulkopuolelta (millainen kuvaus olisikaan ollut, jos olisimme kuulleet häntä?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoksen kertojaratkaisu on mainio. En osaa edes kuvitella, että Lempi itse olisi kertojana. Tässä teoksessa myös sinuttelu suoraan Lempille, ikään kuin lukijalle, toimii niin hyvin, etten kiinnittänyt juurikaan asiaan huomiota - sinä-muoto tökkii useimmiten, kun luen sitä.

      Voi että, upea kirja!

      Poista
  2. Ihanaa, mulla on tämä vielä edessä. Lempi on varmasti vuoden tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinua odottaa huikea lukukokemus! 8)

      Poista
  3. Lempi oli kyllä mahtava. Minäkin ajattelin että olisin lukenut kirjan nautiskellen, mutta miten kävikään? Kerralla melkein meni, Lempi vei minutkin mukanaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempi tarraa kyllä heti mukaansa niin, ettei siinä paljon auta kuin antaa tarinan viedä mennessään. :-D <3

      Poista
  4. Sama juttu kävi täälläkin eli olin ajatellut säästää Lempin pikkuhiljaa töissä ruokatauoilla luettavaksi, mutta parin päivän jälkeen oli jo pakko luovuttaa suosiolla ja lukea kerralla loppuun asti. Ensimmäisten viidenkymmenen sivun aikana en ollut vielä täydellisen vaikuttunut, mutta kun tapahtumat alkoivat vähän aueta, tarina lähti todenteolla viemään mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut hyvin samanlaisia kokemuksia. Alun lemmenkipeys piti minua vielä pienen välimatkan päässä, mutta naisten äänien myötä olin myyty ja niiden myötä Viljaminkin osuus teki kipeää. Upea teos!

      Poista
  5. Tein tästä just postausta ensi viikkoa varten, ja onpa tätä tosiaan luettu paljon blogeissa! Hyvä markkinointi, eikä kyllä tällä kertaa yhtään syyttä. Sanot kauniisti pohjoisesta väkevyydestä ja herkästä pehmeydestä! Juonesta ei tosiaan voi juuri mitään kirjoittaa, samaa mieltä! Taitavasti sinä kuitenkin kirjoittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin jo kurkkaamassa arviotasi, mutta palaan siihen kommenttineen vielä uudelleen. :-)

      Kiitos sanoistasi! Toivon, että moni lukee Lempin sitten, kun se kauppohin ilmestyy. Huikean hieno ja vahva esikoisteos.

      Poista
  6. Ja olipa paljon huutomerkkejä! Sori.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!