maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kristina Carlson: William N. päiväkirja

William N. päiväkirja, Kristina Carlson.
Otava 2011.153 s. 
Pieni blogiloma on nyt ohitse, kun hyppään mukaan tänään alkaneeseen naistenviikon lukuhaasteeseen, jota Tuijata emännöi. Hyllyssäni on pitkään odotellut lukuhetkeään Kristina Carlsonin Finlandia-ehdokkaana ollut teos William N. päiväkirja (Otava 2011), joka on kulkeutunut minulle kirjaston vaihtohyllyltä. 

Teos on suomalaisen kasvitieteilijä William Nylanderin (1822-1899) fiktiivinen päiväkirja. Carlson on liittänyt teokseen ainoastaan Nylanderin elämän käännekohdat. Päiväkirjassaan William kertoo lyhyesti ja lakonisesti arjestaan 1800-luvun Pariisissa aina silloin, kun ehtii tai kykenee. Hän asuu varsin kurjanoloisessa asunnossa, jossa on talvisin niin huuruisen kylmä, että toisen teoksen kirjoittamisen estää usein käsien voimakas vapina. 

26.11.1898 Yksinäisyys ei ole apeaa eikä surullista, mutta joskus se on ikävää, ja minä päättelen tämän johtuvan seurasta, jossa olen yksin.

Alkuun lyhyet päiväkirjamerkinnät tuntuivat korppumaisen kuivilta ja juro William epäkiinnostavalta. Merkinnöistä ei tuntunut aluksi jäävän juurikaan mieleen, mutta teoksen lyhyyden vuoksi ajattelin, ettei keskenkään viitsisi jättää. Loppua kohden lukukokemus alkoi yllättäen kuitenkin parantua. Päiväkirjamerkinnöistä alkoi löytyä muutakin kuin tasapaksua harmautta. Ihan niin kuin sateen riepottelemassa maisemassakin voi nähdä omanlaistaan kauneutta. Merkinnöistä hohkaa yksinäisyyden aiheuttamaa surua ja ikävää. Tukiverkostoakin onneksi on, vaikkei Suomessa asuvaa siskoa ihan aina viitsisi häiritäkään ja lisäksi on muutama tuttava, jotka auttavat Williamia, kun tämä sairastaa.

Harvasanaisessa, jurottavassa ja omalaatuisessa Williamissa on jotain samaa kuin Mielensäpahoittajassa; yhtä lailla William pahoittaa mielensä kaikenlaisesta eikä voi sietää kollegoitaan, jotka ovat hänen kanssaan erimieltä. Vaikka aluksi William tuntui kaukaiselta, loppua kohden jo naureskelin, kun hän esimerkiksi vastoin omia sääntöjään salaa muilta asukkailta hipsii katkomaan muutaman kukan ilahduttamaan omaa asuntoaan. Mitä enemmän luin sitä enemmän huomasin lopulta pitäväni Williamista, tuosta ihaamaisesta miehestä, jonka pään yllä tuntuu leijuvan ainainen sadepilvi. Lisäksi myös suretti, kun aavisti takakannnen lähetessä, että elämä tieteen parissa ei menekään niin kuin vanhus toivoi vaan voikin käydä seuraavasti:

14.3.1898. Ajattelen joskus itseäni taitelijana, jota ei ymmärretä hänen omana elinaikanaan, vaan hän tekee työnsä yksin ja köyhyydessä, mutta jälkimaailma saattaa löytää hänen teoksensa ja ymmärtää niiden todellisen arvon.

William N. päiväkirja osoittautui sikäli kahtiajakoiseksi lukukokemukseksi, että alkupuoli ei vakuuttanut mutta loppua kohden teos piti otteessaan. Ehkä voin sanoa enemmän kuitenkin pitäneeni. Vaikka Carlsonin teos lyhyt onkin, sen tiiviyden alla kuohuvat syvälliset ajatukset elämästä ja ihmiselosta. Kannattaa tehdä toisin kuin minä, eli lukea merkintöjä rauhallisemmin, antaa niille ja omille pohdinnoille aikaa kypsyä, lukea ehkä katkelmia uudelleen. 


Teoksesta on kirjoitettu paljon, muun muassa ElinaPihi nainenSuketus ja jaana, jonka arvion lopusta löytyy liuta lisää linkkejä. Jatkossa Carlsonin tuotannosta kiinnostaa etenkin Herra Darwinin puutarhuri.
Logon on suunnitellut Niina T.

7 kommenttia:

  1. Minulle jäi kirjasta hyvin samantapaiset fiilikset ja nyt, pari vuotta sen lukemisen jälkeen, sen arvo on vain noussut. Tuo elämään tyytyminen, vaikka kiukkuisestikin, on liikuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon (ja nyt entistä enemmän luettuasi kommenttisi), että tämä on juuri sellainen kirja, jonka lukukokemus ja arvo syvenee entisestään ajan kuluessa. Luulen, että tähän teokseen voisi palata uudelleen joskus myöhemmin.

      Poista
  2. Tämä on todella hieno ja herkkä päiväkirjateos.

    VastaaPoista
  3. Minä rakastin tätä kirjaa! Ja William N. on Carlsonin kuvaaman liikuttava mörrimöykky, johon kiintyy lukiessaan pakostakin.

    Pitäisikin lukea lisää Carlsonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinainen mörrimöykky ja kuitenkin niin pidettävä. :-)

      Olen kuullut paljon kehuja Herra Darwinin puutarhurista, ja itse asiassa se olikin ajatuksenani lukea tänä kesänä, mutta William N. meni nyt edelle. Ehdottomasti täytyy jatkaa Carlsonin tuotannon lukemista.

      Poista
  4. Kristina Carlson on minunkin lukulistalla, ja oman alanikin takia olen kiinnostunut tästä kirjasta.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!