keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Péter Gárdos: 117 kirjettä

117 kirjettä (Hajnali láz), Péter Gárdos.
Siltala 2016 (alkukielellä 2015).
suom. Juhani Huotari. 257 s.
Arvostelukappale.
Unkarilainen dokumentaristi Péter Gárdos sai isänsä kuoleman jälkeen äidiltään pari nipullista kirjeitä. Nuo ruiskukan sinisellä ja heleänpunaisella silkkinauhalla yhteen sidotut kirjeet sisälsivät Péterin vanhempien kirjeenvaihdon syyskuusta 1945 helmikuuhun 1946. Vanhemmat eivät olleet koskaan sanallakaan maininneet kirjeiden olemassa olosta. Vasta viidenkymmenen vuoden jälkeen Péter sai lukea kirjeistä vanhempiensa tutustumisesta ennen avioliiton solmimista. 117 kirjettä (Siltala 2016) on Péter Gárdosin tulkinta vanhempiensa koskettavasta rakkaustarinasta.

Teoksen alussa 25-vuotias Miklós matkustaa muiden unkarilaisten mukana Ruotsiin kuntoutumaan. Sota on päättynyt, ja langanlaiha Miklós on selviytynyt Belsenin keskitysleiriltä. Kun lääkäri kertoo keuhkotaudin koituvan nuorukaisen kohtaloksi ja että elinaikaa olisi kuutta kuukautta pidempään, Miklósin hymy ei karise eikä elämänilo sammu. Hän ei jää odottamaan kuolemaa vaan kirjoittaa yhteensä 117 kirjettä. Niiden teksti on aina sama mutta saaja eri. Kirjeet lähtevät jokaiselle sodasta toipuvalle unkarilaisnaiselle, ja Miklós uskoo, että joku näistä naisista on hänen tuleva vaimonsa.

Yksi kirjeiden saajista on Smålandsstenarin leirillä asuva 18-vuotias Lili Reich. Hän ja Miklós aloittavat tiiviin kirjeenvaihdon. He tutustuvat toisiinsa vähitellen, rakastuvat ja odottavat innolla päivää, jona he toisensa viimein tapaisivat. Kirjeissä tuikkii vahva usko onnelliseen yhteiseen tulevaisuuteen, mikä antaa voimaa jaksaa kurjissa oloissa ja sairauksien ravistellessa kehoa. 117 kirjettä hehkuukin toivoa paremmasta ja halua elää. Keskitysleirien julmuus on kuin taustakohinaa - olemassa mutta taustalla. Gárdos kertoo vanhempiensa rakkaustarinaa hellästi ja niin uskottavasti, että lukiessa ei huomaa miettiä, mikä on vanhempien kirjeistä poimittua ja mikä ei. 117 kirjettä on kaunis ja sujuvasti kerrottu tarina, jossa itseäni kosketti erityisesti se, miten synkkien tapahtumien myötä kaksi ihmistä löytävät toisensa ja miten he periksiantamattomasti ponnistelevat saavuttaakseen yhteisen tulevaisuuden. 


Gárdos on myös käsikirjoittanut ja ohjannut teokseensa pohjautuvan elokuvan Hajnáli láz (2015). Arvion teoksesta ovat aiemmin kirjoittaneet Tuijata (jonka on listannut arvioonsa mainiot syyt, miksi teos viehättää), KristaUllaMai Laakso ja Mari A

7 kommenttia:

  1. Tämä oli herkkä ja hieno rakkaustarina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! <3 Teos herätti huomion kauniilla kannellaan, sillä en ollut tästä teoksesta lukenut aiemmin. Tälle upealle teokselle soisi monta lukijaa.

      Poista
  2. Uskomattoman kuuloinen tarina. Mistä ihmiset löytävätkään voimia kokemistaan kauhuista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa se! Käsittämötön tarina, huh. Suosittelen lämmöllä.

      Poista
  3. Huh, kuulostaapa herkältä tarinalta!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi lukemaan. Tämä teos jää mieleen.

      Poista
  4. 117 kirjettä on vaikuttava. Se, että uskaltaa luottaa tulevaan.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!