lauantai 10. joulukuuta 2016

Blogitunnustus: alkuvuosien muistelua

Kirjakirppu-blogin ihana Jenni piristi minua Blogger Recognition Awardilla.  Lämmin kiitos! Tunnustukseen kuuluu oman bloggaamisen alkutaipaleen muistelu ja vinkkien antaminen aloitteleville bloggaajille. 

Ohjeet:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Hämmästyn joka kerta, kun mietin, miten kauan blogini ensiaskeleista jo on. Perustin blogini yliopistovuosinani, kun vietin syyslomaa lokakuussa 2010. Innostuksen kipinän sain opiskeluystävältäni, joka kirjoitteli silloin kirjablogia. Ajattelin lähinnä huumorimielessä kokeilla, miltä bloggaaminen tuntuu enkä osannut kuvitellakaan, että intoni voisi kestää vuosia. Muistan yhä ensimmäisen bloggaukseni olleen Sophie Kinsellan chick lit -kirjasta Salaisuuksia ilmassa. Vatsassa kipristeli jännitys joka kerta, kun julkaisin uuden kirja-arvion. Tuntui kummalliselta ja vähän pelottavaltakin ajatella, että kuka tahansa voisi lukea räpellykseni. 

Oman blogin myötä löysin myös muita kirjablogeja, kuten LumiomenanLeena Lumin ja Järjellä ja tunteella. Kun aloin aktiivisesti kommentoida muissa blogeissa, myös oma blogini alkoi saada lukijoita. Vaikka aluksi olin kammonnut ajatusta, että joku lukisi tekstejäni, aloin hiljalleen huomata asian positiivisemman puolen ja iloita lukijoista. Mitä enemmän bloggaamisessa alkoi olla yhteisöllisyyden tuntua, sitä enemmän bloggaus alkoi tuntua tärkeältä ja rakkaalta harrastukselta.

Blogini nimi ei aina ole ollut Kannesta kanteen. Halusin aluksi bloginimeen kirjoihin liittyvien asioiden lisäksi jotain runollista enkä juuri ymmärtänyt miettiä nimen hyödyllisyyttä. En enää muista, millä sanoilla blogini nimi alkoi, mutta muistan sen loppuosan olleen Sanojen jonot. Seikkailu. Kun bloggaus alkoi tuntua omalta jutulta, tuntui hölmöltä ladella pitkä bloginimi, jos joku halusi tietää blogini nimen. Niinpä muokkasin sen napakammaksi ja helpommaksi muistaa. Nykyiseen nimeen olen tyytyväinen. Lisäksi on aina hauska esitellä itsensä bloggaajatapaamisissa, kun oman nimen alkukirjainkin on sama kuin bloginimen: Moi vaan! Olen Kaisa Kannesta kanteen -blogista. 

Edellä onkin jo vilahdellut joitain vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Eli keksi iskevä ja mieleenjäävä nimi blogille ja kommentoi usein muihin blogeihin ja liity lukijaksi. Näkymällä muualla alkaa hiljalleen saada omalle blogillekin lukijoita ja kommetteja teksteihin. Blogin visuaalinen ilme ja tekstien sisältö kehittyvät ajan kanssa; ensimmäisiä blogitekstejä ei kannata kainostella. Oikeinkirjoitukseen kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota alusta alkaen, jotta lukeminen olisi miellyttävää. Oma blogini oli ensimmäisinä vuosina värien karnevaalia, kun tekstien värit olivat aina erilaisia ja blogipohja oli hempeän vaaleanpunainen. Nykyinen ilme on juuri sitä, mikä miellyttää silmääni tällä hetkellä: neutraalit värit ja minimalismi. Kuvia ei ole välttämätön kuvata itse, mutta omilla kuvilla saa toki tuotua persoonallista ilmettä blogiin. Itse aloin valokuvata kaikki kuvat itse parin ensimmäisen blogivuoden jälkeen, kun kirjabloggaus innosti harjoittelmaan uutta harrastusta. Valokuvauksesta on tulutkin rakas harrastus bloggaamisen myötä.
Ihan kymmentä blogia en nyt tällä kertaa haasta, kun en ole varma, ketkä ovat haasteen jo vastaanottaneet. Olisi kuitenkin mukavaa kuulla, millainen on ollut seuraavien bloggaajien alkutaival: Elina / Luettua elämääMarikaOksa / Oksan hyllyltäUlla / Ullan luetut kirjat ja Marile / 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

10 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Minäkin muistan sen jännityksen tunteen, joka liittyi ensimmäisten bloggausten julkaisuun. Ja ensimmäinen kommenttikin oli aika huimaa - apua, joku kävi lukemassa mun jutun! :) Nyt bloggaus onkin sitten jo niin tärkeä osa elämää, että on vaikea kuvitella että siitä joskus luopuisin ihan täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, en osaisi kuvitella olla bloggaamatta. Enkä lopettamista ole koskaan miettinytkään vaan alun epäilyt kaikkosivat kyllä nopeasti, kun innostus alkoi kasvaa ja yhteisöllisyyttä tulla mukaan. Olisi mukavaa lukea sinun blogisi alkutaipaleesta. :-)

      Poista
  2. Minulle olit puolitoista vuotta sitten esimerkki, innostaja ja kannustaja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tuntuu niin kuin olisit blogannut aina! Aika menee niin nopeasti. :-)

      Poista
  3. Mukava kuulla blogisi alkuajoista. Minunkin ensimmäinen blogipohja oli vaaleanpunainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, enää en osaisi kuvitella oman blogitaustan olevan vaaleanpunainen. :-D

      Poista
  4. Ihana oli lukea sinun muistelujasi blogisi alkutaipaleesta. Muistakin blogisi vanhan nimen. Se oli kaunis, mutta tämä nykyinen on parempi, sopii niin hyvin Kaisan kirjablogille. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä muistat! Ihana kommentti, Katja, kiitos. <3

      Poista
  5. Voi, minulta on mennyt tämä postaus ihan ohi! Ihanaa että jaksoit valoittaa blogisi alkutaivalta, tätä oli mukava lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta haasteesta, Jenni! <3 Uskalsin kurkkia niitä ensimmäisiä blogitekstejä, hui. :-D

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!