sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Kirkkaus, Riitta Jalonen.
Tammi 2016. 347 s.
Arvostelukappale.
Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla nähnyt kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.

Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi 2016) on fiktiivinen romaani todellisesta henkilöstä, uusiselantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta (1924-2004). Framea hoidettiin väärin diagnoosein psykiatrisessa sairaalassa, missä hän sai satoja sähköshokkeja. Vasta vuosien jälkeen diagnoosi skitsofreniasta kumottiin. Hoitovuosiensa aikana Frame sai lohtua kirjoittamisesta ja ponnahti lopulta maailmanmaineeseen. Framen tuotantoa ei ikävä kyllä ole suomennettu. Jane Campionin Enkelin kosketusta en ole nähnyt.

Ajatukseni tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, päättävät itse miten tulevat ilmi ja milloin. Minun pääni on se joka humisee, käteni on se joka kirjoittaa. 

Romaanin lopussa Jalonen kertoo, miten hän on ollut täydesti mukana teosta kirjoittaessaan ja sulautuneensa yhdeksi ja samaksi henkilöksi Janet Framen kanssa. Tämän kyllä huomaa Kirkkautta lukiessa; Jalonen eläytyy Frameen täysin. Hän pureutuu hyvin syvälle ihmismieleen ja tarkastelee muun muassa sitä, miten läheisten ihmisten menetykset muovaavat ihmistä. Paitsi että Janet Framen vanhemmat luovuttivat tämän hoitoon mielisairaalaan, joka on ihmisten teurastamo, Frame menetti kaksi sisartaan, kun molemmat hukkuivat ja hänen veljellään todettiin epilepsia. Tunnelma on tummanpuhuva ja täyteläinen, eikä teos ole nopeimmasta tai helpoimmasta päästä lukea. Se vaatii lukijalta tarkkaa keskittymistä. Minulle oli haastavinta päästä lähelle Framea. Toistuvista yrityksistäni huolimatta jäin etäälle. Vaikka tunnistinkin lukiessani teoksen ansiot, minua harmitti se kuilu, joka pysyi loppuun saakka minun ja Framen välillä.

Käsiala on eläin, sillä on tunnistettavat jäljet. 

Jalonen kirjoittaa ainutlaatuista ja ravistelevaa kieltä. Siinä on väkevää voimaa mutta yhtä lailla herkkyyttä ja kirkkautta. Kielen vuoksi teosta ehdottomasti pitääkin lukea hitaasti, jotta sanoja pyörittelee rauhassa ja antaa niiden sitten kaivautua hitaasti sisimpään. Millainen esimerkiksi on se tunne, kun sisälläni on hiljaista lunta tai on täynnä peloista syntynyttä hiekkaa ja soraa? Millainen myrsky on siinä hetkessä, kun hirtän lauseet toisiinsa kiinni, ne eivät pääse pois paperilta koska ovat umpisolmulla sidotut ja millainen seesteisyys silloin, kun ihmisen sisällä oleva tuuli kuljettaa sanat oikeaan paikkaan? Ajatukset kirjoittamisen antamasta lohdusta kimmeltävät kuin hanki auringossa.

Vaikka minulle Kirkkaus ei etäälle jäämisen vuoksi onnistunut pureutumaan sieluun saakka, kuten niin monella muulla, teos on ansiokas ja mieleenpainuva. 


Kirkkaudesta ovat kirjoittaneet esim. LiisaSusaSuketusKatriTuijataLeena Lumi ja LauraArja.

8 kommenttia:

  1. Harmi, että kirja jäi etäiseksi. Mutta hienoa, jos sait siitä silti jotain irti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei Kirkkaus kylmäksi todellakaan jättänyt. Se ei kuitenkaan uinut niin syvälle kuin aika monella muulla, ja välillä lukeminen tuntui hieman raskaalta. Ehkä lukuhetki oli huono, mene ja tiedä, mutta kirja on kyllä mykistävä. :-)

      Poista
  2. Voi olla, että minäkin jäin Janet Framesta vähän etäälle, mutta kokonaisuutena kirjasta ja sen kielestä en kuitenkaan. Niiden ansioista teos nousi minulle vuoden parhaaksi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, mahtavaa! :-) Erityisesti kuulas ja vahva kieli olivat makuuni hengästyttävän upeaa luettavaa.

      Poista
  3. Kirkkaus ei osu kaikille, ja meinasi aluksi jäädä kokonaan lukematta vain kannen takia. Lopulta ihastuin niin että on yksi vuoden parhaimmista :)

    Minulla on muuten blogissani sinulle pieni haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla teos olisi saattanut lipua ohitse, mutta kiinnostuin siitä monien ylistävien blogiarvioiden myötä. En tiedä, olisiko kannattanut lukea Kirkkaus vähän myöhemmin ja oliko lukuhetki sille sen verran huono, etten onnistunut uppoamaan sisälle täysin, mutta voi myös olla, että Kirkkaus kypsyy mielessä ajan kanssa lukemisen jälkeen. Kieli oli kyllä makuuni juuri täydellistä!

      Kiitos, Jenni, tartun haasteeseen joulun aikana. <3

      Poista
  4. Minäkin vierasti kirjan kansikuvaa ja nimeä, mutta onneksi luin blogikirjoituksia ja päätin sittenkin lukea kirjan. Paras kirja mitä olen lukenut tänä vuonna suomalaisista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, minullakin olisi saattanut jäädä ilman blogikirjoituksia lukematta. Olen tyytyväinen, että luin.

      Poista

Jokainen kommentti on ilo!