Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Käyttövehkeitä, Soili Pohjalainen.
Atena 2016. 208 s.
Kansi: Jussi Karjalainen.
Arvostelukappale.
Minun suruni alkaa tuntua vääränlaiselta. Minä suren isää jotenkin puoliturtana. Suru ei tunnu tarpeeksi. Tekisi mieli sanoa miehelle, että siihen tottuu. Siihen, että kaikki vain vittu häipyy. Näin on marjat. Mutta oikeasti minä muistan, miltä tuntuu itkeä noin. Kunpa minulla vielä joskus olisi joku, jota rakastaa kuin hullu. Joku, joka ei kuolisi eikä katoaisi ja jonka perään ei koskaan tarvitsisi huutaa kuin hullu.

Soili Pohjalaisen esikoisromaani Käyttövehkeitä (Atena 2016) alkaa kaartelematta: Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli. Kyseessä on päähenkilön, Saanan, isä, osaava autokauppias ja alkoholisti. Saana on pienestä pitäen hyörinyt isän autoliikkeessä, oppinut ja auttanut. Isä on opettanut autoista yhtä ja toista, muun muassa sen, miten Bemarilla ajavat ne, jotka haluaisivat olla rikkaita, Nissanilla ajaviin ei ole mitään syytä tutustua, Jaguaarit ovat massojen erikoisuudentavoittelua ja saabimiehet ovat Suomen selkäranka. Saanan suhde äitiin on etäinen, mutta isä on ollut hänelle idoli, josta alkoholi on lopulta ottanut entistä tiukemman otteen. Niin tiukan, että juomisputki lopulta aiheuttaa isälle aivoverenvuodon ja kuoleman.

Pohjalaisen teos on menneisyyden ja nykyisyyden palapeliä. Isän kuolema saa Saanan muistelemaan isän kanssa koettuja hetkiä mutta myös ainoaa sisarusta, veljeä nimeltään Veli, joka katosi. Noin vain, jälkiä jättämättä. 

Käyttövehkeitä on se hetki, kun kaikki sisälle padottu murtuu ja kuohuu hyökyaallon lailla ulos. Se on kirosanojen ryöppyä, autostereoista tykittävää raivoa ja kiukkuisia kyyneliä. Silti Käyttövehkeitä ei ollenkaan tukahduta eikä ahdista lukijaa. Huumorin, paikoin mustan sellaisen, ansioista tarina ei uppoa synkkyyden suohon, vaikka pohjavire onkin melankolinen. Kieli on riisuttua ja ilmavaa. Pohjalainen luo yksinkertaisin keinoin tilannekuvia lukijan eteen ja koskettaa pienin elein. Pidin tästä tavasta, jolla Pohjalainen saa lukijan herkistymään. Riipaiseva on esimerkiksi kuvaus Saanan perheen ensimmäisestä joulusta ilman Veliä: Lahjojen avaamisen jälkeen isä katsoo tehneensä osuutensa ja juo itsensä liikkumattomaksi. Sammuneena se kuorsaa kovaa ja herättää minussa äidinvaistot. Lämmitän mikrossa lanttulaatikkoa ja kinkkua. Juon Ultima Thulesta Coca-Colaa ja luen Aku Ankkaa, jonka osoitetarrassa on Velin nimi. Äiti on rullalla Velin täkin sisällä. Melkein kaikki sälekaihtimet ovat kiinni.

Vaikka tarina ei sinänsä tarjoa mitään uutta ja viimeisen luvun olisi voinut mielestäni jättää kokonaan pois, on Pohjalaisen teoksen lukeminen miellyttävää, koska sen kynänjälki on vahvasti omanlaista ja mieleenpainuvaa. Käyttövehkeitä oli ansaitusti ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkkinon saajaksi. 

Perhe on ihmisen moottori. Se hurisee meissä, halusimme tai emme. Kun jokin loksahtaa perheessä paikoiltaan, ihminen ei kykene toimimaan kunnolla ennen kuin moottori on huollettu. Käyttövehkeitä on aitoa elämää, jossa tuoksuu hieman bensiini. Suosittelen lämpimästi lukemaan. 


Kommentit

  1. Jouluja! Löysin vasta nyt blogisi, mutta hyvältä näyttää! ;) Sitä lähdin sanomaan, että tervetuloa osallistumaan BFF-lukuhaasteeseen, jonka yhtenä ideana on lukea kirjoja, joissa ystävys on tärkeässä asemassa. Niin kuin se on meille lukijoillekin! :)
    https://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html

    Kira Niia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit tiesi blogiini ja tervetuloa vastakin. :-) Pitääpä tulla kurkistamaan BFF-haastetta. Mukavankuuloinen haaste! :-) Tähän mennessä on tullut tartuttua vasta novellien lukuhaasteeseen, jonka aloitan sitten ensi vuoden puolella.

      Poista
  2. "Käyttövehkeitä on se hetki, kun kaikki sisälle padottu murtuu ja kuohuu hyökyaallon lailla ulos. Se on kirosanojen ryöppyä, autostereoista tykittävää raivoa ja kiukkuisia kyyneliä. Silti Käyttövehkeitä ei ollenkaan tukahduta eikä ahdista lukijaa." Hurjan osuvasti sanottu, sitä tämä kirja todella oli. Pohjalaiselta soisi tulevan lisääkin luettavaa, sen verran hienosti kieli ja ajatukset tässä esikoisessa jo kulkivat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Laura. Samaa toivon minäkin! Mielelläni lukisin Pohjalaiselta jatkossakin lisää. :-)

      Poista
  3. Mukavaa, että Käyttövehkeitä oli miellyttävää luettavaa! Ja kiitos, että kirjoitit kirjan herättämistä ajatuksista! "Perhe on ihmisen moottori." Näin taitaa olla. Sillä jokainen meistä on lähtöisin perheestä, joka tavalla tai toisella kulkee mukanamme koko elämän.
    Upeaa uutta vuotta sinulle Kaisa!
    Soili Pohjalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mieleenpainuneesta lukukokemuksesta! Esikoisteostasi oli ilo lukea. :-) Tämä vuosi on ollut upeiden esikoisten vuosi, ja vielä yhdestä lukemastani esikoisteoksesta on kirjoittamatta.

      Kiitos, ja samoin iloista uutta vuotta!

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!