Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Vaikka vuoret järkkyisivät, Terhi Törmälehto. Otava 2017. 287 s.
Kansi: Timo Numminen.
Elsa kuiskasi hallelujan saunan kosteaan ilmaan, ja aglaakan. Hän avasi suunsa ammolleen, antoi tulla lisää. Sanat purskahtivat pintaan pidättelemättöminä, riehakkaina. Pyhää kupli maailmaan kuin laavaa, se levisi ja laajeni, se pulppusi hänestä. Hänessa Henki pesi, huutavan ääni korvessa, sitä hän oli, suolaa hän oli ja valoa. Hän huusi Jumalaansa kuumaan ilmaan ja jossain, ihan varmasti jossain, pelastui sielu.

Terhi Törmälehdon esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät (Otava 2017) liikkuu kahdessa eri ajassa ja paikassa sulavin liikkein kuin keinu edestakaisin. Vuorotellen palataan 1990-luvulle Kainuun vaarojen turvallisiin kupeisiin ja keinahdetaan sitten nykyhetkeen 2000-luvulle Bogotaan, Kolumbiaan sinisten vuorten äärelle. Vaikka vuoret järkkyisivät -romaanin keskiössä on Elsa, joka päätyy paikallisen helluntailaisseurakunnan kokoukseen. Tuo ilta herättää Elsassa sanojen nälän. Hänkin haluaisi puhua kielillä, antaa sanojen valua suuhun ja purkautua ulos vuolaana virtana. Kotona kaikuvat isoisän veisaamat körttivirret ja äiti epäilee, jääkö Elsalta nuoruus kokematta helluntailaisuuteen kuuluvien sääntöjen vuoksi.

Lukion jälkeen Elsa lähtee Bogotaan, missä hän myös on vahvasti mukana helluntailaisyhteisössä. Elsa nauttii kaikesta uudesta: elämä on Kolumbiassa niin paljon kirjavampaa kuin kotona Kainuussa. Bogota kuljettaa Elsan elämään sissien vankina olleen herkän Manuelin, joka on myös uskossa. Vankeus ja sen aikana koetut karmeudet ovat jättäneet Manueliin kipeitä jälkiä, jotka Elsa haluaisi parantaa pois. Elsan ihon alla kihelmöi, kun Manuel piirtää tussilla häneen liskoja ja lintuja. Elsa ei voi olla härnäämättä itseään ajatuksella, miltä tuntuisi mennä yli rajan: antaa Manuelin käsien liikkua, minne tahtoisivat.  

Vaikka vuoret järkkyisivät vie helposti lukijan mennessään ensimmäisistä sanoista lähtien. Uskonnollisuus ei tukahduta, mikä on Törmälehdon sulavan, kauniin ja raikkaan kielen ansiota. Kieli kihelmöi ihon alla niin kuin Manuelin kynän liike Elsan iholla. Esimerkiksi tyttöjen kielellä puhumista kuvataan niin, että sanojen voimakas vyöry ravistelee lukijaakin ja nostaa ihokarvoja pystyyn. Törmälehdon kieli ei kuitenkaan ole liian mehukasta, jotta itse tarina jäisi sen valuman alle.

Minua viehätti erityisesti Kainuuseen keskittyvät luvut. Bogota luo voimakkaan ja kiinnostavan vastakohdan Kainuulle. Kuitenkin nykyhetken kuvaukset etenevät omaan makuuni hieman hitaasti. Vaikka Bogotaa kuvataankin raikkaasti, olisin kaivannut siihen ja erityisesti ihmisiin lisää särmää ja syvyyttä. Tästä huolimatta Vaikka vuoret järkkyisivät on todella vahva esikoisromaani, jota on ilo lukea. Lisäksi sen myötä opin uutta itselleni vieraasta helluntailaisuudesta mutta myös körttiläisyydestä. Törmälehdon romaani kannattaa ehdottomasti lukea tämän kevään uutuuksista. 


Vaikka vuoret järkkyisivät -romaania on luettu blogeissa paljon. Siitä ovat kirjoittaneet mm. SusaKatjaTuijataKaisa V, Hyllytonttu Tiina ja Omppu

Kommentit

  1. Tämä on hieno esikoinen, joka jää mieleen. Minua muuten samoin kiinnostivat enemmän Kainuuseen sijoittuvat luvut, niistä sai kiinni ja niissä Elsa tuli lukijaa liki. Myös helluntailaisuus valottui jotenkin monipuolisemmin. Ei sillä, Kolumbia-osiotkin olivat mielenkiintoisia.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin koin minäkin, Katja. Kolumbia on kiinnostava vastapari Kainuulle, mutta olisin kaivannut siihen jotain, erityisesti sitä särmää. Mutta miten vahvasti Törmälehto kirjoittaa! Ei voi kuin huokaista ihastuksesta.

      Poista
  2. Totta kyllä, että Kainuuseen sijoittuvissa luvuissa helluntailaisuus tuli ehkä vahvemmin esiin. Mutta itse olen suuri Etelä-Amerikka -fani, kun olen siellä joskus ollut, Kolumbian naapurimaassa Ecuadorissa, ja siksi Kolumbia-luvut kolahtivat minuun. Itse maata kuvattiin hyvinkin aidosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, teoksessa näkyy selvästi, että Kolumbia on kirjailijalle tuttu paikka. En itse ole käynyt Etelä-Amerikassa, mutta Törmälehto kuvaa Kolumbiaa niin värikkäästi ja tarkasti, että lukija voi hyvin kuvitella itsensä sinne.

      Poista
  3. Minusta oli hyvä, että oli sekä Kainuuta että Kolumbiaa. Ehkä pelkkä Kainuu ja helluntailaisuus olisivat alkaneet puuduttaa tai ahdistaa. Itsekin olen kiinnostunut Etelä-Amerikasta ja heidän kirjailijoistaan myös, espanjan kielen takia. Paljon tätä nyt rummutetaan, mutta rummutuksensa ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti näin, Kainuu ja Kolumbia ovat todella houkutteleva vastapari. Juurikin se Kolumbian erilaisuus ja valoisuus ovat kuin aurinkoinen kevätpäivä pitkän harmaan ja pilvisen jakson jälkeen. Ilman sitä Kainuu jäisi tunkkaiseksi. Olisin kuitenkin toivonut Kolumbian kuvaukseen vielä enemmän särmää ja etenkin ihmisiin, sillä jotenkin esimerkiksi Manuel jäi itselleni etäiseksi. Voihan olla, että on tarkoituskin luoda kuilua Elsan ja helluntailaisten välille, koska Elsa etääntyy uskosta, mutta silti jokin vaivasi Kolumbian osuuksissa.

      Törmälehdon esikoisteos on kyllä rummutuksen ansainnut. Todella vahva esikoinen. :-)

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä ja on nyt minulla omana odottamassa! Mahtavaa!

    Taidanpa vielä lomalla ehtiä tarttua tähän.Pianhan näemmekin. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella huippua, että sait tämän omaan hyllyyn! Sinua odottaa niin hieno lukukokemus. :-)

      Pian nähdään, ystäväiseni, ihanaa! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!