John Steinbeck: Punainen poni

John Steinbeck, Punainen poni (The Red Pony). Tammi, Keltainen pokkari (suomeksi ensimmäisen kerran 1963,
alkukielellä 1938). suom. Tuomas Anhava. 104 s.

John Steinbeckin teos Punainen poni sisältää kolme novellia: Lahja, Korkeat vuoret ja Lupaus. Tästä tuoreemmasta kokoelmasta on jätetty pois pari novellia, Krysanteemit ja Pako, jotka Elina mainitsee arviossaan. Ilmeisesti tähän kokoelmaan on haluttu ainoastaan vain ne kolme novellia, jotka kertovat samasta pojasta, Jodysta. Hän asuu äitinsä, isänsä ja perheen rengin, Billy Buckin kanssa maatilalla Salinasissa, Kaliforniassa. Novellit muodostavat ajallisen jatkumon Jodyn varttumisen mukana. Lisäksi jokaisessa on mukana hevosia: on Jodyn ensimmäinen ja tärkein oma poni sekä isän ensimmäinen, iäkäs hevonen sekä tamma, joka alkaa kantaa varsaa, joka on luvattu Jodylle. Yhdessä novellit muodostavat yhtä kestävän kokonaisuuden, kuin Jodyn ponin jouhista kieputettu köysi.

John Steinbeck on kirjailija, jonka kirjoitustyyliin alan ihastua sitä syvemmin mitä enemmän hänen teoksiaan luen. Steinbeck kirjoittaa vähäeleisesti, mutta hänen kynänsä jättää paperille niin vahvan jäljen, ettei sitä voi kumittaa pois vaan paperilla hehkuu edelleen selkeä jälki. Punainen poni näyttää, miten taidokkaasti ja todentuntuisesti Steinbeck osaa kirjoittaa lapsen näkökulmasta. Hän ei yritä pakottaa lapsen elämää ja ajatuksia kaunisteltuun muottiin vaan tuo kaiken esiin hyvin todentuntuisesti. Yksi mieleenpainuneimmista on seuraava lainaus, joka kuului niihin, jonka luettua pitää pysähtyä hetkeksi: Häneen kajosi kaipaus, otti niin ankarana että hänen teki mieli huudahtaa saadakseen sen irti rinnastaan. Hän meni pitkäkseen tiheikönreunaan vihreään ruohoon lähelle pyöreätä tynnyriä. Hän pani käsivarret ristiin silmiensä yli ja makasi siinä pitkän aikaa, ja hän oli täynnä nimetöntä surua.

Steinbeckin luomat muutkin henkilöt ovat luontevia, uskottavia ja omanlaisiaan tunnistettavia persoonia. Kaikista eniten näistä nousee esiin Billy Buck, joka vaikuttaa olevan enemmän isähahmo Jodylle kuin tämän oikea isä. Pojan ja isän välinen suhde on yksi monista vastakkainasetelluista teemoista, joita Steinbeck on sujuvasti ujuttanut novelleihinsa. Vaikka kokoelman sivumäärä ei huimaa, on lukija ensimmäiseltä sivulta lähtien paahteisen auringon alla ja kuulee korvissaan kavioiden kopseen ja hirnuntaa. Hiekka pöllyää kuivan tuulen mukana, ja sitä lukija löytää olkapäiltään vielä pitkään lukemisen jälkeen.

Jos etsii sujuvalukuisia novelleja, jotka jättävät ajateltavaa pitkäksi aikaa, suosittelen lämpimästi tutustumaan Steinbeckin novelleihin. Osallistun  tällä novellikokoelmalla Ompun novellihaasteeseen.

Kommentit

  1. Tarkalleen ottaen tässä painoksessa on vain yksi novelli, Punainen poni, joka muodostuu kolmesta luvusta tai osasta. Viittaamassasi vanhemmassa painoksessa kolmen novellin kokoelma on nimetty Punaiseksi poniksi ensimmäisen novellin mukaan.

    Luin tämän itsekin hiljattain. Kuvaat hyvin tekstissäsi Steinbeckin tekstin vaikuttavaa tunnelmaa, jonka muistan edelleen hyvin elävästi itsekin. Tämän perusteella alkoi Steinbeckin romaanien lukeminen tulevaisuudessa kiinnostaa entistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennyksestä Lukijatar! Mielsin novellit kolmeksi erilliseksi (vaikka hyvinhän ne toimivat yksinäänkin) ja vanha painos hämmensi. :-) Harmi vain, että nyt ne kaksi muuta novellia jäävät lukematta ellei muista joskus lainata vanhan version.

      Kaikki Steinbeckin teokset ovat aina jääneet hyvin mieleen. Haluaisin lukea seuraavaksi Vihan hedelmät ja myös Eedenistä itään on ollut vuosia aikomuksenani. Sen tiiliskivimäisyys vain on aina saanut siirtämään lukuaikeita.

      Poista
    2. Punaisen ponin osat ovat kieltämättä melkeinpä triptyykkimäinen kokonaisuus - jokainen on täydellinen "kuva" itsessään, mutta ne muodostavat kokonaisuutena vielä laajemman kaaren. Kiehtova teos kyllä. Krysanteemit ja Pako olivat yhtä vaikuttavia kuin Punainen poni, joten suosittelen myös niiden lukemista vielä joskus.

      Vihan hedelmät on listalla minullakin, kunhan vaan joskus tarttuisi kirjastosta matkaan.

      Poista
  2. Vähäeleisyys, kaunistelemattomuus, jopa rujouteen asti... Punainen poni on todella väkevän jäljen jättävä teos. Olen sen joskus lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Steinbecin teokset jäävät kyllä aina hyvin mieleen. Onneksi vielä on monta kirjaa häneltä lukematta. :-)

      Poista
  3. Oho, minäkin tulkitsin kolme ensimmäistä novellia erillisiksi, sillä sen verran ne kuitenkin toimivat itsenäisesti. Ehkä tulkinnalla ei ole merkitystä, sillä hyvin vaikuttavia ne ovat yhtä kaikki. Vieläkin muistan tuon tarkan ja viiltävän tunnelman. Steinbeck on armoitettu ihmiskuvaaja - sielua puristaa.

    Hauskasti luemme nyt kirjoja ristiin rastiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Iski suunnaton nälkä lukea Steinbeckiä lisää heti perään, mutta pitää malttaa, sillä niin monta kirjaa on nyt lainassa ja odottamassa lukemista. Bloggausjonokin on melkoinen. :-D

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!