tiistai 20. kesäkuuta 2017

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu

Solveigin laulu, Lassi Sinkkonen. Wsoy 1980 (ensimmäisen kerran 1970). 248 s.

- Ai Solveig. Solveig? Eiks se ollut joku? Joku, mikä piru se nyt oli?
- Mitä sä meinaat? mä kysyin hämmästyneenä. Mitähän kaveri nyt yritti?
- Mä meinaan että on joku semmonen kuin Solveigin laulu. Sitä mä meinaan.

Lassi Sinkkosen romaani Solveigin laulu (Wsoy 1980, alk. 1970) on työläisromaani, jossa seurataan yhden helsinkiläisperheen elämää 1930-luvulta 1950-luvulle asti: isovanhempien, vanhempien ja lapsen. Keskiössä on tytär, Solveig, joka parkaisee ensimmäisen kerran vuonna 1933. Hänen tuloaan ei ole suunniteltu eikä häntä ole erityisemmin odotettukaan maailmaan. Sinkkosen teos seuraa hänen kasvuaan lapsesta aikuiseksi. Saara-äiti ei välitä lapsestaan vaan kohtelee Solveigia niin kurjasti, että lukiessa inhottaa. Sana äiti puuttuu Solveigin elämästä; hän kutsuu äitiään vain tämän etunimellä. Sodan kokenut Börje-isä kulkee missä milloinkin, mutta pääasiassa siellä, missä saa kumota kurkkuunsa alkoholiannoksen toisensa perään. Kotona ollessaan isä on kuitenkin yleensä kiltti ja puolustaa tytärtään. Kun isä on lähellä, Solveigin ei tarvitse pelätä Saaran hyökkäystä. Solveigin turvapesä on erityisesti isovanhempien koti, ja isoäiti, famu, on Solveigille äärimmäisen tärkeä.

Solveigin laulu kuvaa todenmukaisesti ja ansiokkaasti revityn ihmisen elämää ja piirtää tarkasti ajankuvaa. Henkilöistä naiset jäävät kaikista vahviten mieleen. Solveig joutuu jo pienestä pitäen selviämään yksin ja olemaan tietyllä tapaa kova, minkä vuoksi huoleton lapsuus jää hänelle vieraaksi. Muiden lapsien elo kummastuttaa: Hyvä ettei kaikilla ollut yhtä keljua kuin mulla. Mutta toisaalta - kyllä mua kävi vähän kateeksi toisten sopu. Solveigissa viehättää erityisesti hänen periksiantamattomuutensa ja sinnikkyytensä. Millainen tahto hänellä onkaan selvitä! Nälkää kurnivassa, mustelmille hakatussa ja turvattomassa elämässä korostuu isovanhempien merkitys. Miten Solveigin olisi käynyt ilman isovanhempien turvaa ja rakkautta? Solveigin isoäiti on lohduttava turvasatama ja Saara pelottava hirviö, jonka raivoa on mahdoton kukistaa. Syytä Saaran käytökseen ei kuitenkaan harmillisesti avata.

Solveigin laulu oli minulle entuudestaan vieras kirja enkä ole nähnyt siitä tehtyä televisiosarjaa. Oli kiinnostavaa saada Sinkkosen teos luettavaksi Ylen Kirjojen Suomi -tapahtuman myötä, sillä en välttämättä olisi tätä kirjaa muuten löytänyt. Solveigin laulu on sujuvalukuista ja pääosin karskia puhekieltä. Helsingin slangi antaa lisäväriä kieleen, mutta ilman sitäkin olisi toiminut.

Sinkkonen pyörittää lukijaa kuin pesukone pyykkiä: määrätietoisesti mutta samalla pehmeästi. Vaikka mustelmilla olevan perheen elämä on rujoa, rikkinäistä ja köyhää, kirjan kannet viimeistä kertaa suljettua ei jää päällimmäisenä pahoinvoiva olo. Solveigin laulun kirkas loppu herättää toivon ja uskon paremmasta.


Kaikki tähän asti blogatut kirjat löytyvät Kirjablogit ja 101 kirjaa -sivulta. Sinkkosen teos on valittu vuoden 1970 kirjaksi, ja täältä voi kuunnella Solveigia tv-sarjassa esittäneen Leena Uotilan haastattelun romaanista. Aiemmin Sinkkosen teoksesta ovat kirjoittaneet ainakin JokkeMinna Jaakkola ja Lukijatar

8 kommenttia:

  1. Muistan Solveigin laulun jo ajalta, jolloin se ilmestyi. Vuonna 1970 keskustelua herätti esimerkiksi se, miten mieskirjailija oli luonut niin elävän ja todellisen naispäähenkilön. Kirjan pohjalta tehty tv-sarja oli myös hyvä, varsinkin Leena Uotila Solveigina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Margit! Sinkkonen on tosiaan onnistunut luomaan hyvin todentuntuisen naispäähenkilön ja kuvaa muitakin kirjan naisia hyvin. Hienoa, että tämä teos on otettu listalle.

      Poista
  2. Kiitos hienosta postauksesta, tämä klassikkokirja ansaitsee sellaisen. Luin kirjan yläasteella, ja tv-sarjankin katsoin ehkä silloin 2005. Kirja löytyy kirjahyllystäkin, joten voisin sen lukea kesän aikana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, ja sinulle kiitos siitä, että kävit lukemassa. :-) Minulle kirjailija ja kirja olivat entuudestaan täysin tuntemattomia, joten olin äärimmäisen iloinen, että Solveigin laulu osui minulle. Nyt toivon, että mahdollisimman moni tutustuu kirjaan. Kesän klassikkolukemiseksi oikein mainio vaihtoehto - eikä ole edes tiiliskivi! :-D

      Poista
  3. Mulla oli tämä lainassa, mutta en sitten ehtinytkään lukea. Aion kyllä lukea myöhemmin ja postauksesi vahvistaa päätöstäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että aiot lukea Solveigin laulun vielä. Sinua odottaa hieno lukukokemus!

      Poista
  4. Luin tämän joskus nuorena, ja jäi hyvin ankea olo. Muistan, että ajattelin lukeneeni tällaisia suomalaistarinoita aivan liikaa. (20-vuotiaana, jolloin en ollut ihan hirveästi kuitenkaan lukenut yhtään mitään! :D ) Toisaalta Solveigin laulu ehkä tiivisti kaikki ankeat elämäntarinat, joita naistelehdissä kerrottiin, ja esimerkiksi Susanna Alakosken Sikalat ei hätkäyttänyt tämän jälkeen. Ehkä Solveigin laulu pitäisi lukea uudestaan, nyt "aikuisena".

    VastaaPoista
  5. Sama kuin Elinalla, mutta edelleenkään kirja ei lähde hyllystäni. Tämä oli erään aikakauden must kuten oli myös Tytti Parraksen Jojo, jonka sainkin lukijaltani lahjaksi. Nyt pitäisi lukea uudestaan molemmat, sillä tunnemuistot ovat isot.

    <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo!