Lyhytarvioita: Mustat valkeat valheet, Everstinna, Orjattaresi ja Tähtiin kirjoitettu virhe

Seuraavista syksyn aikana luetuista kirjoittaminen on jäänyt odottelemaan, ja ajattelin, etten kirjoittaisi niistä enää blogiin. Koska joukossa on kuitenkin niin hyviä lukukokemuksia, haluan kirjoittaa niistä edes lyhyesti. Niinpä tällä kertaa on vuorossa lyhyet arviot Liane Moriartyn teoksesta Mustat valkeat valheet, Rosa Liksomin uutuusromaanista Everstinna, Margaret Atwoodin teoksesta Orjattaresi ja John Greenin nuortenromaanista Tähtiin kirjotitettu virhe.

Mustat valkeat valheet (Big Little Lies), Liane Moriarty. Wsoy 2015 (englanniksi 2014).
suom. Helene Bützow. 445 s. Pokkari.

Hurahdin syksyllä HBO:n lyhytsarjaan Big Little Lies, jota en olisi löytänyt ilman Sivumennen-podcastia. Kun podcastin Jonna ja Johanna vihjasivat, että sarja pohjautuu Liane Moriartyn samannimiseen kirjaan ja että kirja auttaa ikävään, kun sarjan jaksot on katsottu, oli oitis etsittävä kirja käsiin. Enpä olisi kyseistä kirjaa tullut lainanneeksi ilman naisten kehuja. Itse asiassa emmin vielä pakatessani Moriartyn teoksen matkakirjaksi Espanjaan. Pelkäsin, että kirja olisi minulle liian höttöä ja kevytkenkäistä ja ahdistuisin väärästä matkakirjavalinnasta. Vaan vielä mitä! Koska olin katsonut lyhytsarjan, ilahduin suunnattomasti tavatesssani tutut henkilöhahmot vielä kerran ja voidessani tehdä havaintoja, miten kirja ja tv-sarja erosivat toisistaan.

Mustat valkeat valheet heittää lukijan suoraan kuhisevaan muurahaispesään: vanhempia kuulustellaan, sillä tietovisaillassa on kuollut yksi vanhemmista ja epäillään murhaa. Takaumat muutaman kuukauden taakse vaihtelevat kuulustelujen kanssa niin, että lopulta seurataan tietovisaillan tapahtumia. Elämä Australian Pirriween kaupungissa loksahtaa tutuilta raiteiltaan, kun nuori yksinhuoltaja Jane muuttaa poikansa kanssa kaupunkiin. Jane tutustuu sattumalta alati höpöttävään Madelineen, jonka kautta Jane ystävystyy myös kaksospoikien äitiin Celesteen. Vaikka Jane saa nopeasti uusi ystäviä, hän joutuu muiden vanhempien epäilysten alle, kun käy ilmi, että hänen poikansa kiusaa yhtä luokan tytöistä. 

Moriarty kirjoittaa koukuttavasti: sivut lentävät ja on pakko jatkaa lukemista heti, kun se on vähänkään mahdollista. Matkaseuralaiseni naureskelikin, kun samantien vaikka junan penkille tai kahvikupposelle istahtaessani kaivoin teoksen esiin ja jatkoin lukemista. En usko, että olisin tullut lukeneeksi teosta ilman, että olisin ensin katsonut tv-sarjan. Nyt oli heti ensi sivuilta lähtien sellainen lämpöisen tuttu olo. Vaikka teoksessa on myös niitä liian saippuankevyitä ja viihteellisiä piirteitä, ne eivät häirinneet, koska tarinaa voi lukea syvällisemmin esimerkiksi perheväkivallan kuvauksena ja juoni on koottu koukuttavasti. Mustat valkeat valheet oli napakymppivalinta lomakirjaksi ja toimii mainiona välipalakirjana.

Everstinna, Rosa Liksom. Like 2017. 195 s.

Itkimä sitä kauheaa loukkua, jossa molemat olima, ja rukkoilimma kärsimyksen jatkumista yhtä eläväisen kirpeänä. Kummalisella, saihraala tavalansa se rakasti minua ja siksi mie en halunu tai osanu lähteä pois. Ko ihmisellä on rakhaus, vaikka sairas, hänelä on kaikki.

Rosa Liksomi taitaa väkevän kirjoittamisen taidon. Everstinna (Like 2017) tuoksuu kostealta suolta ja mätäneviltä syksyn lehdiltä, joista  kauniit värit ovat haalistuneet pois. Teos on yhden pohjoisen naisen, Everstinnan, sisäinen monologi, jossa hän käy yhden yön aikana läpi entistä kuohuvaa liittoaan Everstin kanssa, elämää läpi sotien varjojen ja sitä, miten Everstinna on natsi osan elämäänsä. Napakka sivumäärä ei päästä lukijaa helpolla; väkivallan ja seksuaalisuuden mankelissa on rajua voimaa. Liksom ei säästele lukijaa miltään.

Liksom kirjoittaa pohjoisen murteella, joten tarina saa erityisen vahvan poljennon ja jää vaikuttavampana mieleen, kuin jos teos olisi kirjoitettu yleiskielellä. Teoksen takaa löytyy sanasto, mutta sanojen merkityksen voi päätellä hyvin tekstiyhteydestä. Everstinnan taustalla toimii innoittajana Lapissa elänyt kirjailija Annikki Kariniemi, joka oli naimisissa eversti Oiva Willamon kanssa. Kariniemi on itselleni vieras kirjailija enkä tiennyt hänestä ennen kuin olin lukenut Everstinnan, joten luin Liksomin teoksen puhtaasti fiktiona. Everstinna on upean rujo teos ja kuuluu tämän vuoden vaikuttavimpien kirjojen joukkoon.

Lisää voi lukea esimerkiksi bleueltaAmmalta ja Lauralta, joka on kuunnellut teoksen äänikirjana.

Orjattaresi (The Handmaid's Tale), Margaret Atwood. Tammi 2017 (suomeksi ensimmäisen kerran Otavan
kustantamana 1986, alkukielellä 1985). suom. Matti Kannasto. 436 s.

Toivoisin että tämä tarina olisi toisenlainen. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole. Vanhatestamentalliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan eikä naisilla ole enää oikeutta juuri mihinkään. Heidän tehtävänsä on ainoastaan toimia synnytyskoneina. Terveen lapsen saaminen on kuitenkin äärimmäisen epävarmaa, sillä: Ilma tuli jossain vaiheessa liian täyteen kemikaaleja ja säteilyä, vesi kuhisi myrkkymolekyyleja, niiden siivoutumiseen menee vuosia, ja sitä odotellessa ne hiipivät ihmisruumiiseen, leiriytyvät rasvasoluihin. Kuka hyvänsä meistä voi olla läpisaastunut, likainen kuin öljyinen rantahiekka, varma kuolema vesilinnuille ja lapsille. Korppikotka saattaisi menehtyä meidät syötyään. Me ehkä loistamme pimeässä kuin vanhanaikainen kello. Kuolemankello. Se on eräs kuoriainen, se hautaa raatoja. Margaret Atwoodin romaanissa Orjattaresi (Tammi 2017) nimettömänä toimiva naiskertoja on synnytysiässä, ja hänen isäntänsä yrittää siittää tällä terveen lapsen, koska vaimo ei siihen kykene. Aivan kaikki on tarkoin säänneltyä, ja orjattaret ovat kuin haamuja, jotka eivät saa kirjoittaa, lukea, katsoa toista silmiin, ilmaista mielipidettään saati ajatella.

En ole katsonut HBO:n televisiosarjaa The Handmaid's Tale, pitäisi kyllä. Orjattaresi on hyisevän ajankohtainen ja pelottava dystopia - uskomatonta, että se on kirjoitettu jo vuonna 1985! Eivätkä kaikki ole vain dystopiaa vaan asioita, jotka ovat jo käyneet toteen jossain päin maailmaa. Orjattaresi herättelee, karmii ja tarjoaa ylipäänsä mielettömän lukukokemuksen. Jos teos on vielä lukematta, suosittelen tutustumaan siihen, sillä Orjattaresi on dystopioiden kermaa.

Olen pahoillani että tässä tarinassa on niin paljon kipua. Olen pahoillani että se on niin pahasti hajallaan, kuin ristitulessa ollut tai jonkin voiman riekaleiksi repimä ruumis. Mutta en voi tehdä mitään saadakseni sen toisenlaiseksi. 
   Olen koettanut ottaa mukaan myös muutamia hyviä asioita. Kukkia esimerkiksi, sillä missä me olisimme ilman niitä?

Lisää voi lukea esimerkiksi Kirjaluotsilta ja Arjalta.

Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars), John Green. Wsoy 2012. suom. Helene Bützow. 340 s. Bon-pokkari.

Olen myöhäisherännäinen John Greenin suhteen, sillä luin vasta tänä syksynä ensimmäisen kirjani häneltä. Vieroksun hieman vakaviin sairauksiin keskittyviä teoksia, mutta nyt oli hypättävä epämukavuusalueelle, kun annoin nuorille luettavaksi John Greenin kehutun nuortenromaanin Tähtiin kirjoitettu virhe (Wsoy 2012). Teos kertoo parantumattomista syöpäsairaista nuorista, joista päähenkilö on tyttö nimeltä Hazel. Tähtiin kirjoitettu virhe on kahden syöpää sairastavan nuoren, Hazelin ja Augustuksen, rakkaustarina. 

Muutaman muun lisäksi yllätyin itsekin positiivisesti: teos ei ollutkaan masentava sairauskertomus vaan Tähtiin kirjoitettu virhe pursuaa elämäniloa ja elämisenhalua. Nuoret ottavat kaiken irti siitä vähästä, mikä heille on suotu. Koskettavan tarinan kerronta etenee jouhevasti eteenpäin ja teoksen lukeekin nopeasti. Helene Bützowin suomennos on sujuvaa. Tähtiin kirjoitettu virhe sopii mainiosti myös aikuisille luettavaksi, ja sen myötä päätin, että voisin jatkossakin lukea Greenin tuotantoa. 

Lisää voi lukea esimerkiksi Marilelta Niinalta.

Kommentit

  1. Erinomaisen kuuloisia kirjoja! Olen lukenut tuon Orjattaresi joskus opiskeluaikoina ja vieläkin se aiheuttaa ahdistuksen väristyksiä. Kaikki muut kirjat ovatkin lukematta. Moriarty on jo omana odottamassa ja Everstinnasta jouduin melkein käsirysyyn äsken kirjaston vip-hyllyllä. Hävisin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orjattaresi saa tosiaan ihon kananlihalle, hrr. Kannattaa valita Moriarty, kun tuntuu, että haluaa luettavaksi jotain kevyttä (lomamatkalla toimi mainiosti) ja suosittelen myös sitä tv-sarjaa! Ilman sitä tuskin olisin valinnut teosta luettavaksi. Ja voihan harmi, ettet saanut Everstinnaa luettavaksi. :( Toivottavasti vielä nappaa. Pidät Liksomin kirjasta taatusti. :-)

      Poista
  2. Moriarty osasi tosiaan yllättää. Toimiva yhdistelmä viihdettä ja vakavaa asiaa. Luin tämän jälkeen kaksi muutakin ja täytyy varoittaa että hieman liian samanlaisia ovat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, sillä varovaisesti tuuminkin, lukisinko jatkossa välipalakirjaa kaivatessani lisää Moriartyn tuotantoa. Voi kyllä olla, että jää tähän, sillä tv-sarja toimi sen verran isona innoittajana taustalla. Mustat valkeat valheet osasi todellakin yllättää!

      Poista

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo!