keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Sarah Crossan: Yksi

Yksi, Sarah Crossan. S&S 2018 (One, 2015), suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Aino Ahtiainen. 436 s. Kirjastolaina.

Sarah Crossanin nuorille aikuisille suunnattu romaani Yksi (S&S 2018, alkukielellä 2015) kertoo siamilaisista kaksostytöistä. Grace ja Tippi ovat saaneet nimensä Alfred Hitchcock -elokuvien näyttelijöiden, Grace Kellyn ja Tippi Hedrenin, mukaan. Sisarilla on kaksi kättä, omat sydämet, keuhkot ja munuaiset, mutta lantion seuduilta he sulautuvat yhteen. Niinpä heillä on kaksi jalkaa ja valtaosa sisäelimistä on yhteisiä. Grace ja Tippi ovat kuitenkin elämäänsä tyytyväisiä: Kuulostaa varmaan vankilatuomiolta, / mutta parempi meidän on kuin niiden, / joilla on yhteensulautunut pää tai sydän / tai vain kaksi kättä. / / Eivät meidän asiat ole yhtään hullummin. / / Näin on aina ollut. 

Kesän jälkeen tytöillä on edessään siirtyminen Hornbeaconin lukioon. Isä on jäänyt työttömäksi eivätkä äidin palkkarahat yksistään riitä kattamaan kaikkia kuluja, joten kotikouluun ei ole enää varaa. On kohdattava muut nuoret, heidän hämmästyksestä laajenevat silmänsä, naurun tirskahtelut ja ilkeät sanat. Grace ja Tippi toivovat kovasti, että ihmiset näkisivät heidät kahtena eri yksilönä, ei vain yhtenä. Kummallakin on omat mielenkiinnon kohteensa, ja siinä missä Tippi on räväkkä, Grace sen sijaan on rauhallisempi. Mutta / minä keksin heti / sata kohtaloa / jotka ovat pahempia / kuin elämä Tipin rinnalla, / kuin elämä tässä ruumiissa, / elämä ihmisenä / joka olen aina ollut. / / Keksin tuhat parempaa kohtaloa. / / Miljoona. / / Jos joku sattuisi kysymään. 

Yllätyksekseen Grace ja Tippi tutustuvat pinkkihiuksiseen ja teräväkieliseen Yasmeeniin ja kirjallisuudesta nauttivaan Joniin, ja heidän kanssaan siskokset viettävät ihan tavallista nuorten elämää. Myös ihastumista on ilmassa,  mutta voiko rakastuminen olla sallittua, jos on siamilainen kaksonen? Lisäksi siskot joutuvat tekemään raskaan päätöksen, joka voi muuttaa heidän elämänsä lopullisesti: hyvään tai huonoon suuntaan. 

Yksi on säeromaani, eli se on kirjoitettu säemuotoon runojen tapaan. Helsingin Sanomissa valotettiin viime vuonna kyseisestä termistä, joka minulla on aiemmin mennyt ohi: "Kirjoittajan fokus on jäntevässä kerronnassa, mutta ilman perinteisen nuortenromaanin juonivetoisuutta. Sisäiset tapahtumat ja mielenliikkeet ovat keskiössä." Sarah Crossanin teokseen havahduin niin ikään tänä vuonna, kun mietin, mitä lukisin Helmet-lukuhaasteeseen (kirjassa täytyisi olla kaksoset). Olin juuri edellisenä vuonna lukenut Leena Parkkisen romaanin Sinun jälkeesi, Max eikä mieleen noussut muuta kaksosista kertovaa kirjaa. Huomasin Crossanin teoksen onnekseni Bibobook-blogin instagram-tilillä ja lainasin kirjan samantien.

Vaikka Yksi on yli 400-sivuinen teos, säemuodon ansiosta sen lukee nopeasti. Itse luin teoksen parissa päivässä ja pääsin ensimmäisenä päivänä reippaasti yli puolen välin. Tekstinasettelu on väljää eikä yhdellä sivulla välttämättä ole paljoakaan tekstiä. Yksi on säemuotonsa ansiosta takuulla mainio lukuvalinta nuorelle, joka tavallisesti välttelee lukemista ja kokee, ettei lukemiseen ole aikaa. Säemuoto karsii kaiken ylimääräisen ja jäljelle jää vain keskeisin. Siksi kipeimmätkin asiat nousevat esiin erityisen vahvasti: Tavallisuus on Graalin malja / ja ainoastaan ne joilla ei sitä ole / tajuavat sen arvon. Suomentaja Kaisa Kattelus on tehnyt loistavaa työtä: suomennos on soljuvaa ja onnistunutta. Monia kohtia täytyy lukemisen aikana vähän aikaa sulatella ennen kuin jatkaa eteenpäin, sillä säkeet vaikuttavat vahvasti - jopa yllättävän vahvasti, sillä en etukäteen odottanut niin voimakkaita tunteita, mitä teos herätti. Vaikka teos säemuotoinen onkin, se muodostaa eheän kokonaisuuden, romaanin. Useat säkeet voisivat silti toimia sellaisenaan runona, kuten vaikka tämä katkelma: Syksyn ruskeat, keltaiset ja punaiset lehdet / ovat hajonneet tomuksi. / / Valkoinen taivas purkaa / sisuksistaan lumen. / / On talvi.

Yksi aiheutti olotilan, jonka seurauksena epäilee, osaako ollenkaan valita oikeita sanoja, sillä toivon, ettei teoksen muoto säikyttäisi lukijaa pois vaan että moni uskaltaisi rohkeasti tarttua Crossanin säeromaaniin. Yksi on yksinkertaisesti kaunis ja mieleenpainuva teos sisaruudesta, identiteetin etsimisestä ja nuoruudesta. Lisäksi se on koskettava: silmäkulmat kostuvat mitä lähempänä takakansi häämöttää. Siamilaisten kaksosten elämän lisäksi esiin nostetaan myös alkoholismi, työttömyys ja anoreksia, joiden käsittely limittyy tarinaan taiten. Crossan kertoo teoksen lopussa tekemästään laajasta taustatyöstä ja antaa esimerkkejä eläneistä siamilaisista kaksosista sekä siitä, millaisia terveydellisiä haasteita heillä on. Nämä ovat kiinnostavia asioita, sillä tietämykseni siamilaisista kaksosista eivät ole kummoisia. Yksi antaakin mahdollisuuden nähdä, millaista siamilaisten kaksosten elämä voi olla. Jos siis luet jonkin ya-kirjan tänä vuonna, lue ainakin tämä!


Helmet-lukuhaaste 2019: 17. Kirjassa on kaksoset

2 kommenttia: