tiistai 12. maaliskuuta 2019

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Taivaanpallo, Olli Jalonen. Otava 2018. 461 s. Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen. Kirjastolaina.

Meren kuohu ja tähtien tuike. Pojan keskittyneen kirkkaat silmät, jotka tarkkailevat taivasta. Taivas alkaa silmistä ja Anguksella on syvän taivaan silmät. Tuo kuva Anguksesta on edelleen mielessäni, vaikka Olli Jalosen Taivaanpallo-romaanin (Otava 2018) lukemisesta on kulunut viikkoja. 1600-luvun kiehtova Saint Helenan saari, Afrikan tähti -lautapelistä tuttu, on Jalosen teoksen miljöönä. Jalonen on kertonut saaren olevan hänelle tuttu, sillä kirjailija on käynyt saarella kolmekymmentä vuotta sitten. 

Angus elää saarella yhdessä äitinsä, siskonsa ja kahden veljensä kanssa. Arki ei ole yksinkertaisimmasta päästä, sillä isä on kuollut ja äiti elättää perhettä yksin. Anguksella on kuitenkin tärkeä tehtävä, kirkkaista kirkkain: hän on toiminut tähtitieteilijä Edmond Halleyn oppipoikana tämän käydessä saarella ja jatkaa edelleen Halleyn antamia tarkkailutehtävien tekoa harjoituttaakseen näkönsä tarkkuutta. Uskonoppia Angus saa saaren pastorilta, joka ottaa Anguksen perheen huomaansa ja perhe muuttaa pastorin luo. Samalla muuttuvat myös ajat: levottomuus ja salamyhkäisyys lisääntyvät eikä Anguksenkaan perhe välty ikävyyksiltä. Koska pastori ei lisääntyneen sensuurin vuoksi kykene ottamaan yhteyttä Lontooseen, Angus päätetään lähettää viesitä viemään laivan salamatkustajana emämaahan Halleyn luo.

Pitääkö ihmisen iho loputtomasti vettä ja onko se saumaton niin että vain ihon isoista aukoista voi vesi mennä? Kun aikaa on loputtomiin ja joutuu olemaan liikkumatta ja voi vaihtaa asentoa vain sen verran kuin hyvin varovaisesti uskaltaa, kaikkea tulee mieleen ja ehtii monta asiaa valmiiksi. Sillä tavalla ihminen vanhenee. Että pala palalta ajattelee asiat läpi ja muistaa ne sitten elämänsä ajan, sillä lailla niitten täytyy kertyä päähän, ajattelen siinä ja ettei aika näinkään kulu hukkaan.

Myönnän heti, että alku oli minulle haastava ennen kuin löysin oikean rytmin. Anguksen tapa kertoa on tajunnanvirtamainen ja jotenkin hänen tapansa tarkkailla ympäröivää maailmaa vaati minulta totuttelua. Onneksi kuitenkin maltoin olla yhtä kärsivällinen kuin Angus konsanaan, sillä kun viimein löysin oikean rytmin, kerronta imaisi mukaansa. Kaikkein mieluisinta luettavaa on ehdottomasti Anguksen pitkä ja rankka laivamatka mutta myös sopeutuminen Lontoon elämään. Henkilöhahmona kiltti Angus on alati kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja tekee siitä jatkuvasti havaintoja, nälkä uuden oppimiseen on kyltymätön. Aluksi tosin vähän hämmennyin ja pysähdyin miettimään, minkä ikäinen poika olikaan, koska hän tuntui niin kaikin puolin käytökseltään ällistyttävän täydelliseltä.

Elämä voi olla sellainen lyhde että siihen kaikkea mahtuu, minulle juolahtaa kesken kaiken mieleen. - - Kuuntelen opiksi kun herrat jotakin enemmän puhuvat koska kuunteleminen on oppia koko ajan, mutta muun ajan voin olla omassani.

Taivaanpallo ei pidä itsestään meteliä: sen sävel on rauhallinen mutta taustalla kumisevat uhkaavat iskut, jotka pitävät sävelmän niin kiehtovana, ettei sitä voi lakata seuraamasta. Taivaanpallossa on sitä jotain: suurta, viisasta ja arvokasta. Se on oodi elämän mittaiselle oppimisen ilolle. 


Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti