sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Rakkaus säeromaaneihin syvenee: Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Runoilija X (The Poet X), Elizabeth Acevedo. Karisto 2019 (alkukielellä 2018). 363 s. suom. Leena Ojalatva. Kirjastolaina.

Otan muistikirjan
ja kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan
kaikki ne asiat jotka olisi pitänyt sanoa.
Muutan runoksi terävät tunteet sisältäni,
ne jotka voisivat taatusti
viiltää minut aivan
auki.

Xiomara Batista on aikoinaan muuttanut äitinsä, isänsä ja kaksoisveljensä kanssa Yhdysvaltoihin Dominikaanisesta tasavallasta. Suhde äidin kanssa hankaa ja hiertää, sillä äiti suhtautuu moneen asiaan hyvin tiukasti ja erityisesti uskonnollisuus ja pojat saavat äidin ja tyttären välit kireiksi. Edes treffeistä teini-ikäisen Xiomaran on turha haaveilla, sillä niiden aika olisi korkeintaan sitten, kun avioliitto olisi solmittu. Vaikka lupaa treffeille, pussailuun tai edes käsikkäin kävelyyn ei saa eikä mieltä mietityttävistä asioista voi keskustella kotona, Xiomaralla olisi tarve edes kirjoittaa ajatuksistaan. Kaksoisveljen vaiston ansiosta Xiomara saa tältä syntymäpäivälahjaksi kauniin nahkakantisen vihon, jonne Xiomara alkaa kirjoittaa runoja äidiltään salassa, tietenkin. Xiomaran äidinkielen opettaja huomaa tytön lahjakkuuden kirjoittamisessa ja kannustaa tätä liittymään koulun lavarunouskerhoon. On kuitenkin iso askel näyttää muille, mitä on sydämeltään valuttanut vihon sivuille. Saisiko Xiomara koskaan rohkeutta lausua runojaan muille?

Jos olisin tulessa
kenen voisin luottaa
heittävän vettä niskaani?

Jos olisin tuhkaa
kenen voisin luottaa
keräävän minut sievään uurnaan?

Jos olisin vain hiekkatomua
lähtisikö kukaan jahtaamaan tuulta
ja yrittäisi koota minua kasaan?

Useita palkintoja voittanut Elizabeth Acevedon nuorille aikuisille suunnattu säeromaani Runoilija X (Karisto 2019, alkujaan 2018) hehkuu nuoruudelle ominaista tunnelmaa: ensirakkauden herättämää jännitystä vatsanpohjassa, epävarmuutta, epämääräistä pelkoa uuden äärellä ja pökerryttävää huumaa uusista kokemuksista. Acevedon romaanissa on siis samankaltaisia nuoren mieltä ja elämää kutkuttavia kysymyksiä kuin Sarah Crossanin koskettavassa teoksessa Yksi (S&S 2018), joka myös on kirjoitettu säemuotoon. Pidin vielä enemmän Crossanin tunteita ravistelevasta säeromaanista, mutta eipä Acevedon oma mitenkään kauaksi jää. Myös Runoilija X on todella nopealukuinen: kerronnassa on sellaista vimmaa, voimaa ja vangitsevuutta, että sen pyörteestä on hankala irrottautua. Säeromaaneissa on ihan parasta sen kärpäspaperimainen efekti: kun kerran jäät kiinni, on turha yrittää räpistellä irti. Olen nimittäin molempien lukemieni säeromaanin kohdalla ajatellut lukevani vielä tämän yhden sivun ja yhtäkkiä huomannutkin lukeneeni useita sivuja lisää.

Runoilija X syventää rakkauttani säeromaaneihin entisestään. Nautin siitä, miten kaikki ylimääräinen on karsittu ja miten taidolla Acevedo valitsee sanansa ja kertoo niillä kaiken oleellisen: nuoren naisen kehittymisen arasta versosta täyteen häikäisevään loistoonsa. Sellaiseksi, joka on sotaan valmis, Xiomaran nimen merkityksen tavoin.

Jos et ole vielä tutustunut säeromaaneihin, suosittelen rohkeasti kokeilemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti